Browsing by Subject "social information"

Monen eri eläinryhmän edustajat käyttävät sosiaalista informaatiota sekä lajinsisäisesti, että lajienvälisesti erilaisten kelpoisuuteen vaikuttavien päätösten tekemisessä. Sosiaalinen informaatio voidaan jakaa tahallisiin ja tahattomiin signaaleihin ja informaation havainnoija voi käyttää tahattomia signaaleja hyväkseen johtaen siihen, että signaalin tuottaja kärsii huonommasta kelpoisuudesta. Tästä johtuvat valintapaineet voivat luoda informaation peittämisstrategioita signaalin tuottajassa. Tämä voi puolestaan johtaa osapuolten väliseen adaptaatioiden sykliin, jota kutsutaan myös koevolutiiviseksi kilpavarusteluksi. Pesäloiset ja niiden isäntälajit ovat klassinen esimerkki tällaisesta vuorovaikutussuhteesta. Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) on ainoa käen (Cuculus canorus) isäntälaji, joka pesii pelkästään koloissa. Kolopesintä tekee leppälinnusta erityisen isännän, eikä sen puolustautumiskäyttäytymistä ole laajalti tutkittu. Tutkimukseni päähypoteesi on, että leppälinnut piilottavat sosiaalista informaatiota käeltä puolustamalla niiltä pesäänsä vähemmän munintavaiheessa verrattuna haudontavaiheeseen. Aiemmissa tutkimuksissa näitä kahta vaihetta ei olla juurikaan vertailtu, vaikka käki loisii pesän pelkästään isännän munintavaiheessa. Testasin päähypoteesiani kenttäkokeilla, joissa ensin vertailin sitä, miten usein leppälinnut ovat läsnä pesillään muninnan ja haudonnan aikana sekä sitä, miten ne puolustavat molemmissa vaiheissa eri uhkia vastaan: pesäloinen, saalistaja ja kontrolli. Leppälinnut olivat enemmän pesillään haudonnan aikana ja tämä johtuu luultavasti siitä, että silloin linnut ovat panostaneet enemmän pesintäyritykseensä ja siitä, että naaraan täytyy pysyä pesällä pidempiä aikoja. Kaiken kaikkiaan, linnut puolustivat pesiään enemmän haudontavaiheessa, mutta niiden reaktio käkeä vastaan oli alhainen molemmissa vaiheissa. Jos siis leppälinnut peittävät informaatiota käiltä, ne eivät muuta tätä käyttäytymistä muninnan ja haudonnan välillä. Lintujen varoittelu lisääntyi saalistajan läsnä ollessa, mutta muu puolustautuminen ei vaihdellut uhkien mukaan. Tulokseni osoittavat, että saalistus saattaa olla pesäloisintaa suurempi uhka leppälinnuille tai että leppälinnut eivät tunnista käkeä uhkaksi. Kolopesintä vaikuttaa olevan leppälinnun paras puolustus käkeä vastaan, mutta lisää tutkimusta tarvitaan näiden kahden välisen dynamiikan tarkastelemiseksi.