Browsing by Subject "systeeminen ajattelu"

Tämä maisterintutkielma tarkastelee käsitteellis-teoreettisesti ja systeemisillä työkaluilla yksilötason biodiversiteetin ja sen suojelun problematiikkaa ja merkityksiä tuntoisten eläinten osalta. Biodiversiteetti jaotellaan yleisimmin kolmelle tasolle: geneettinen, lajien ja ekosysteemien monimuotoisuus. Tässä työssä tuodaan siis tarkastelun kohteeksi neljäs taso eli yksilötaso, jota ei ole juuri sisällytetty biologista monimuotoisuutta koskevaan keskusteluun tai sen käytännön suojeluun. Työn kahtena päätavoitteena on osallistua biodiversiteetin teoreettisen ymmärryksen kehittämiseen sekä tuoda yksilötason ja sen monimuotoisuus käsitteelliseksi osaksi biodiversiteetistä ja sen suojelusta käytävää keskustelua. Työn pääasiallinen lähestymistapa on systeeminen, ja sen käsitteellis-teoreettinen tutkimusote hyödyntää filosofisen tutkimuksen periaatteita analysoiden ongelmallista, mutta usein ongelmattomana pidettyä biodiversiteettikäsitystä. Muita keskeisiä työprosessin kannalta olennaisia metodologisia välineitä ovat heuristiikka, abduktiivinen päättely sekä hermeneuttisen kehän malli. Lisäksi tutkimustehtävän 1 ratkaisussa käytetään kuvailevan kirjallisuuskatsauksen metodia. Työ on luonteeltaan tieteidenvälinen, ja siinä yhdistellään esimerkiksi metodologisen tai käsitteellis-teoreettisen pohjan suhteen toisistaan paljonkin poikkeavien tieteenalojen näkökulmia. Systeemi-, kaaos- ja kompleksisuusteoriaan liittyvän systeemisen lähestymistavan lisäksi työ kytkeytyy tutkimuskohteen osalta erityisesti biologian ja etiikan näkökulmiin. Työn tutkimustehtävinä on 1) selvittää, minkälaisia tietoja ja näkemyksiä kirjallisuudessa esitetään tuntoisten eläinyksilöiden perusolemuksesta ja ominaisuuksista, yksilöiden välisestä vaihtelusta sekä näihin liittyvistä, suojelun kannalta oleellisista merkityksistä, 2) rakentaa systeemiteorian pohjalta käsitteellinen kehys, joka soveltuu tehtävässä 1 esitetyn aihekokonaisuuden systeemiseen analysoimiseen sekä 3) soveltaa tehtävässä 2 rakennettua kehystä tehtävän 1 aihekokonaisuuden systeemiseen havainnollistamiseen ja analysoimiseen. Sen lisäksi, että työ rajautuu tuntoisiin eläimiin, tarkastellaan yksilötason suojelumerkitysten osalta lähinnä luonnonsuojelun ja eläinoikeuksien näkökulmia. Lisäksi tutkimustehtäviä ratkovassa työskentelyssä painottuvat voimakkaasti ontologiset ja epistemologiset näkökulmat biodiversiteetin ymmärtämiseen ja suojeluun. Tutkimustehtävien ratkaisu noudattaa rakenteeltaan tieteidenvälisiin opinnäytetöihin soveltuvaa object–tool–application-mallia. Tutkimustehtävien lisäksi työllä on kolme tärkeää lisätavoitetta, joita käsitellään lyhyesti työn lopussa: 1) pohtia, kuinka hyvin systeemistentyökalujen avulla onnistuttiin lisäämään ymmärrystä biodiversiteetin käsitteestä ja kokonaisproblematiikasta, erityisesti yksilötason monimuotoisuutta koskien, 2) esittää avauksia, jotka voisivat toimia rajoja ylittävinä siltoina eläinoikeuksista ja luonnonsuojelusta käytäville keskusteluille, joiden välillä esiintyy toisinaan vastakkainasettelua sekä 3) pohtia ontologisen ja erityisesti epistemologisen käsittelyn lisäksi arvoteoreettisten näkökohtien merkityksestä biodiversiteettiin ja sen suojeluun liittyvissä kysymyksissä. Työssä rakennettu systeeminen kehys koostuu yhteensä 11 käsitteestä (kursivoidut). Koottuun kirjallisuuteen perustuvan systeemisen analyysin tulosten perusteella biodiversiteettijaottelua voidaan tarkastella holarkiana, joka kuvastaa kompleksisena systeeminä tulkitun biologisen järjestelmän vertikaalisesti ja horisontaalisesti ilmenevää toiminnallista ja rakenteellista kompleksisuutta, eli monimuotoisuutta. Systeemisten työkalujen avulla pystytään havainnollistamaan, että yksilötaso erottuu perusolemuksensa ja ominaisuuksiensa puolesta biodiversiteettijaottelussa omana systeemitasonaan, jonka ylä- ja alapuolelle on perusteltua hahmottaa kompleksisuuskynnys, ja jolla ilmenee vuorovaikutusten, itseorganisoitumisen ja näistä johtuvan emergenssin vuoksi sille erityisiä ja suojelun kannalta merkittäviä ominaisuuksia ja toimintaa. Toisaalta sisäisen similaarisuuden käsitteen avulla pystytään osoittamaan, että yksilötasolla ilmenee myös sellaisia suojelumerkityksiä, joita käytetään lajien ja ekosysteemien suojelun perusteena. Yksilötason rooli sekä vertikaalisen että horisontaalisen biodiversiteetin osana näyttäytyy tärkeänä ja suojelemisen arvoisena. Työn tulosten pohjalta voidaan esittää, että on vähintäänkin perusteltua mainita yksilötaso omana biodiversiteetin lähteenään ja ottaa vakavasti mukaan biodiversiteetistä käytävään keskusteluun ja tutkimukseen. Huolimatta siitä, mistä näkökulmasta ja mitä biodiversiteetin ulottuvuutta pyrimme milloinkin suojelemaan, ovat yksilöt pohjimmiltaan kaiken tämän elonkirjon taustalla eläviä toimijoita, elämän perusyksiköitä. Jos siis haluamme suojella planeettamme elonkirjoa, kannattaa siitä käytävään keskusteluun sisällyttää myös se, jota luonnossa pidetään yleisesti merkityksellisenä, eli elämä ja sen vaihtelu.