Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Faculty of Veterinary Medicine

 

Recent Submissions

  • Peltomäki, Vilma (2022)
    Virtsatieinfektiot (VTI) ovat kissojen yksi yleisimmistä mikrobilääkehoitoa vaativista sairaustiloista. Bakteerien resistenssi mikrobilääkkeille yleistyy muun muassa runsaan mikrobilääkkeiden käytön seurauksena. Mikrobilääkeresistenssin yleisyys vaihtelee eri maiden välillä. Kirjallisuuskatsauksesta käy ilmi se, että Euroopan eteläisissä maissa mikrobilääkeresistenssi on yleisempää kuin pohjoisessa. Yleisimmät kissojen VTI:n aiheuttajabakteerit ovat maailmanlaajuisesti E. coli, E. faecalis sekä S. felis, jotka ovat myös tämän tutkimuksen yleisimmät bakteerilöydökset. Ruokavirasto on laatinut mikrobilääkkeiden käyttösuositukset, joita noudattamalla mikrobilääkeresistenssin kehittymistä Suomessa pyritään hillitsemään. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Suomessa yleisimmät kissojen VTI:n aiheuttajabakteerit sekä niiden mikrobilääkeresistenssin muuttuminen vuosien 2016–2020 aikana. Tutkimustulokset auttavat kliinikoita valitsemaan sopivimman mikrobilääkehoidon kissan VTI:n hoitoon tarjoamalla ajankohtaista tietoa Suomen kissojen VTI:n aiheuttajabakteereista sekä niiden mikrobilääkeresistenssistä. Toteutettuun retrospektiiviseen tutkimukseen kerättiin aineisto vuosilta 2016–2020 kissoista, joiden virtsanäytteet oli tutkittu Helsingin eläinlääketieteellisen tiedekunnan kliinisen mikrobiologian laboratoriossa. Aineistossa oli 3483 kissan virtsaviljely, joista 1393 näytteessä oli bakteerikasvua. Bakteerien herkkyysmääritys mikrobilääkkeille tehtiin noudattamalla CLSI:n (clinical and laboratory standards institute) standardeja. Tutkimuksessa E. coli oli yleisin löydös virtsanäytteistä ja sitä kasvoi 61,2 %:ssa näytteistä. Toiseksi yleisin bakteerilöydös oli E. faecalis ja kolmanneksi yleisin S. felis. E. colin mikrobilääkeresistenttien kantojen osuus vaihteli 0,0 % ja 14,8 % välillä riippuen käytetystä mikrobilääkkeestä. Resistenttien E. coli -kantojen osuus pysyi melko samana amoksisilliini/klavulaanihapon ja trimetopriimi/sulfametoksatsolin kohdalla. Enrofloksasiinille resistenttien E. coli -kantojen osuus nousi hieman tutkimusjakson aikana. Trimetopriimi/sulfametoksatsolille ja nitrofurantoiinille resistenttien E. faecalis -kantojen määrät pienenivät vuosittain. Kaikki tutkitut S. felis -kannat olivat herkkiä kaikille tutkituille mikrobilääkkeille. Suomessa kissojen yleisimmät VTI:n aiheuttajabakteerit ovat samat kuin muualla maailmassa. Tällä hetkellä Suomessa käytetyt mikrobilääkkeet tehoavat kissojen VTI:n aiheuttajabakteereihin, eikä mikrobilääkeresistenssi ole yleistynyt 2016–2020 tutkimusjakson aikana.
  • Ticklén, Terhi (2022)
    Koiran kaularanka koostuu seitsemästä nikamasta. Jokaisen nikaman perusrakenne on samanlainen, mutta varsinkin kaksi ensimmäistä kaulanikamaa ovat pitkälle erilaistuneita ja eroavat toiminnallisesti sekä anatomisesti muista. Kannattajanikama sijaitsee heti kallon takana ja mahdollistaa pään nyökkäyksen. Siinä on siipimäiset ulokkeet, mutta tyypillisestä nikamasta poiketen siitä puuttuvat okahaarake ja nikamarunko. Toinen kaulanikama, kiertonikama, mahdollistaa pään kiertämisen. Sen erikoisuuksia ovat suuri ja pitkänomainen okahaarake sekä päätä kohti suuntautuva hammasmainen uloke. Koiranpentujen selkärangan luutuminen alkaa emon kuudennella tiineysviikolla ja tapahtuu pääosin rustosyntyisesti. Vastasyntyneellä koiranpennulla voidaan havaita yksittäisiä nikaman osia, mutta kannattaja- ja kiertonikaman muotoutuminen tapahtuu suurimmilta osin vasta 12 viikon ikään mennessä. Koirilla esiintyy useita synnynnäisiä kaularangan epämuodostumia, ja näistä useat voivat aiheuttaa vakavia neurologisia oireita painaessaan selkäydintä. Tunnetuin on Chiari-tyyppinen epämuodostuma, jossa kallon kaudaalikoppa kehittyy liian pieneksi kattamaan täysin pikkuaivot ja aivorungon. Cavalier kingcharlesinspanieleilla sen on todettu olevan perinnöllinen. Kaularangan kraniaaliosan epämuodostumia on monenlaisia, mutta yleisimpiä ovat nikamien yhteenluutumat, kannattaja-kiertonikamanivelen epävakaus ja kiertonivelen hampaan vajaakehitys. Kaudaalisen kaularangan tunnetuin epämuodostuma on Wobblerin syndroomaa aiheuttava nikaman asennon muutos. Tämä lisensiaatintutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksen lisäksi alkuperäistutkimuksesta. Englantilaisilta bullterriereiltä on löydetty kaularangan kiertonikamasta uudenlainen epämuodostuma, jossa okahaarake koostuu erillisestä lineaarisesta osasta ja joka on osalla yksilöistä jopa irrallinen. Myös suomalaiset eläinlääkärit olivat kliinisessä potilastyössä havainneet sattumalöydöksinä samanlaisia muutoksia. Tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää tämän muutoksen yleisyyttä Suomessa asuvilla bullterriereillä. Hypoteesi oli, että kiertonikaman okahaarakkeen muutos on synnynnäinen epämuodostuma, joka on yleinen suomalaisilla bullterriereillä. Aineisto kerättiin kahdesta valmiina olevasta tietokannasta sekä suoraan koiranomistajilta kyselylomakkeella. Koira, jonka kaularangasta oli olemassa sivuttaissuuntainen röntgen-, magneetti- tai tietokonetomografiakuva, pystyi osallistumaan tutkimukseen. Myös kääpiöbullterrierit otettiin mukaan tutkimukseen rotujen läheisen historian vuoksi. Tutkimuksessa oli mukana 42 bullterrieriä, joista 17:llä (40,5 %) todettiin kiertonikaman okahaarakkeen muutos. Tämä tutkimus osoittaa muutoksen olevan melko yleinen Suomessa asuvilla bullterriereillä. Muutoksen ei voitu osoittaa olevan periytyvä näin suppean aineiston perusteella. Sen voidaan kuitenkin olettaa periytyvän, koska sen yleisyys rotupopulaatiossa on ilmeistä. Muutoksen taustasyytä ei saatu selville tässä tutkimuksessa. Lisäksi kahdella kääpiöbullterrierillä todettiin samanlainen muutos kiertonikamassa. Kiertonikaman okahaarakkeen muutos ei todennäköisesti aiheuta osalle koirista minkäänlaisia kliinisiä oireita, mutta kaularangan kipuoireista kärsivän bullterrierin kaularanka voi olla jatkossa tarpeen röntgenkuvata muutoksen varalta. Kiertonikaman muutos tulee myös erottaa traumaattisesta luunmurtumasta.
  • Männistö, Henna-Mari (2022)
    Koronavirustauti (COVID-19) aiheutti pandemian 2020 vuoden alussa, jonka on aiheuttanut suuria muutoksia yhteiskunnassa ja ihmisten on täytynyt sopeutua pandemian aiheuttamiin muutoksiin jo pitkään, sillä pandemiasta ole vielä kesään 2022 mennessä päästy eroon. Pandemian aiheuttajana on ihmisten koronavirusten ryhmään kuuluva SARS-CoV-2-virus (severe acute respiratory syndrome coronavirus 2), joka aiheuttaa ihmisille hengitystieoireita. COVID-19-taudin leviämisen ehkäisemiseksi on tehty runsaasti erilaisia toimenpiteitä ja pandemialla on ollut vaikutusta ihmisiin maailmanlaajuisesti, sillä liikkumisrajoitukset ovat muuttaneet ihmisten tavallisia toimintatapoja ja pandemian vaikutukset erityisesti talouteen ovat olleet voimakkaat. SARS-CoV-2-viruksen päätartuntareitti on hengitysteiden kautta leviäminen pisaratartuntana. COVID-19-taudin leviämisen hallintaa on vaikeuttaneet oireettomat kantajat, jotka levittävät virusta oireilematta itse. Ilmateitse tapahtuvan leviämisen lisäksi COVID-19-tartunnan voi saada myös kontaminoituneiden pintojen välityksellä, jos virusta erittävä henkilö yskii pintaa kohden tai koskettaa pintaa kasvojen koskemisen jälkeen ja toinen ihminen koskettaa kontaminoituneeseen pintaan ja sen jälkeen kasvojaan. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on selvittää mitä SARS-CoV-2-viruksen ominaisuuksista, kuten säilymisestä ja mahdollisesta elintarvikevälitteisyydestä tiedetään sekä mitä vaikutuksia pandemialla on ollut elintarviketeollisuudessa. Tutkimusten mukaan SARS-CoV-2-viruksen on todettu olevan muita ihmisten koronaviruksia kestävämpi ja sen säilyvyys paranee, kun lämpötila on huoneenlämpöä matalampi ja suhteellinen kosteus matala. SARS-CoV-2-viruksen säilyvyyteen pinnoilla vaikuttaa ympäristön olosuhteiden lisäksi pinnan ominaisuudet. SARS-CoV-2-viruksen on todettu selviävän 28 vuorokautta lasin, teräksen ja setelipaperin pinnalla laboratorio-olosuhteissa. SARS-CoV-2-virus inaktivoituu kuumassa herkästi, viisi minuuttia 75 ˚C:n lämpötilassa riittää viruksen inaktivointiin. SARS-CoV-2-viruksen ei ole todettu leviävän ruoan tai veden välityksellä, joten SARS-CoV-2 ei lukeudu elintarvikevälitteiseksi virukseksi. Elintarvikepakkausten pinnan välityksellä tapahtuvien tartuntojen mahdollisuutta pidetään suurempana riskinä kuin tartunnan saamista elintarvikkeesta. Tartunnat elintarvikelaitoksissa ovat herättäneet huolta elintarvikkeiden turvallisuudesta. Elintarvikkeita käsittelevissä laitoksissa lämpötila on usein huoneenlämpöä matalampi, mikä pidentää SARS-CoV-2-viruksen säilyvyyttä sekä myös turvavälien pitäminen voi olla haastavaa. Elintarvikealalla on tehty useita toimenpiteitä COVID-19-taudin leviämisen ehkäisemiseksi, kuten henkilökunnan terveyden tilan seuraaminen, työntekijöiden hygienian lisääminen, pintojen puhdistamisen tehostaminen sekä sosiaalisten kontaktien välttäminen. Toimenpiteet ovat tärkeitä sekä elintarviketurvallisuuden turvaamiseksi, mutta erityisesti myös työntekijöiden terveydentilan turvaamiseksi ja tartuntojen leviämisen ehkäisemiseksi, jotta elintarvikealan laitoksia ei tarvitse sulkea taudinpurkausten takia.
  • Bajard, Elina (2022)
    Siniketuilla esiintyy oma parvoviruslaji, jonka rakenne ja DNA muistuttavat kissan parvovirusta (FPV). FPV-kaltaiseen (FPV-like) virusryhmään kuuluvat FPV:n ja siniketun parvoviruksen (BFPV) lisäksi koiran parvovirus, minkin enteriittivirus ja supikoiran parvovirus. Edellä mainitut parvovirukset aiheuttavat kohde-eläinlajissaan samankaltaisia oireita ja patologisia muutoksia. Parvovirukset infektoivat vilkkaasti jakautuvia soluja, kuten immuunipuolustuksen valkosoluja ja suolen epiteelisoluja. Tämän vuoksi parvovirukset aiheuttavat valkosolujen vähentymistä (leukopenia) ja veristä ripulia, jotka voivat pahimmillaan olla kuolemaan johtavia varsinkin nuorilla eläimillä. Parvovirus-infektio voi aiheuttaa akuutin vakavan kuolioivan verenvuotoisen ohutsuolen tulehduksen, lymfaattisen kudoksen surkastumisen ja/tai luuytimen harventuman. Tiineydenaikana saatu parvovirusinfektio voi puolestaan johtaa sikiön pikkuaivojen hypoplasiaan tai aborttiin. BFPV on yksi tärkeimmistä virustautien aiheuttajista suomalaisilla sinikettutiloilla. BFPV vaikuttaa sinikettujen terveyteen ja hyvinvointiin ja sen on lisäksi todettu liittyvän lisääntymisongelmiin, mikä vaikuttaa syntyvien pentujen määrään ja siten turkistarhan taloudelliseen kannattavuuteen. BFPV kuten muutkin parvovirukset leviävät helposti eläimestä toiseen, ja virus on erittäin kestävä ympäristössä. Rokotteet ovat tehokkain ja taloudellisin keino vaikuttaa tautien esiintyvyyteen. Tällä hetkellä ei ole olemassa siniketuille spesifistä rokotetta BFPV:ta vastaan, joten niiden rokottamisessa käytetään minkkien MEV:ta vastaan kehitettyä rokotetta. Tämä lisensiaatintyö käsittää kirjallisuuskatsauksen tärkeimmistä lihansyöjillä esiintyvistä parvoviruksista. Kokeellisessa osassa tutkittiin BFPV:n esiintymistä PCR-menetelmällä ja sekvensoimalla sinikettujen ulosteessa. Lisensiaatin tutkielman hypoteesi on, että tutkituista sinikettujen ulosteista todetaan siniketun parvovirusta. Kokeessa tutkittiin 32 ulostenäytettä, joista 25 oli positiivisia parvovirukselle PCR-menetelmällä. Sanger-menetelmällä sekvensoitiin positiiviset näytteet ja 13 näytteessä saatiin parvoviruksen DNA sekvenssejä. Näiden DNA-sekvenssit olivat 98 %:sti yhtenäisiä FPV:n DNA:n kanssa. Sinikettujen ulostenäytteestä eristetty DNA on siten todennäköisesti BFPV:n DNA:ta.
  • Pljusnin, Ilja (2022)
    Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli tunnistaa koiran lääkinnässä eniten käytettyjä mikrobilääkkeitä keskittyen suun kautta annosteltaviin antibioottivalmisteisiin. Tavoitteena oli myös tarkastella yleisimpiä käyttöaiheita, patogeeneja, resistenssiriskejä ja hoitosuosituksia. Koirilla eniten käytetyt suun kautta annosteltavat mikrobilääkkeet ovat kirjallisuuden perusteella aminopenisilliinit, kefalosporiinit, potentoidut penisilliinit, fluorokinolonit, tetrasykliinit ja trimetopriimi-sulfonamidit. Näistä lääkeryhmistä tarkasteltiin keskeisiä ominaisuuksia mukaan lukien toimintamekanismia, farmakologiaa, farmakokinetiikkaa, mahdollisia haittavaikutuksia, vaikutuspektriä ja resistenssitilannetta Suomessa. Koirien mikrobilääkinnän yleisimmiksi käyttöaiheiksi tunnistettiin ihon, virtsateiden, hengitysteiden ja ruoansulatuskanavan infektiot sekä postoperatiivinen hoito. Näistä ihon, virtsateiden ja hengitysteiden infektiot valittiin tarkempaan tarkasteluun, jossa läpikäytiin sairauksien etiologia, tyypilliset patogeenit, mikrobilääkeherkkyydet sekä kansalliset ja kansainväliset hoitosuositukset mikrobilääkkeiden käytön näkökulmasta. Hoitosuosituksien relevanssia arvioitiin ja pohdittiin ottaen huomioon indikaatiolle tyypilliset patogeenit ja arvioitu resistenssitilanne. Valtaosa koirapraktiikassa vastaan tulevista tapauksista, joissa määrätään suun kautta annosteltava mikrobilääke, liittyy muutamaan keskeiseen indikaatioon ja bakteeripatogeeniin. Tässä työssä on tunnistettu tyypilliset indikaatiot suun kautta annosteltaville mikrobilääkkeille. Jokaisesta indikaatiosta on myös esitetty taulukoiden muodossa selkeitä yhteenvetoja tyyppipatogeeneistä, resistenssitutkimuksista ja hoitosuosituksista, jotka voivat toimia yleistason referenssimateriaalina pohtiessa mikrobilääkemääräyksiä pieneläinpraktiikassa.