Faculty of Veterinary Medicine
Recent Submissions
-
(2023)Traumat ovat yksi yleisimpiä eläinten ja ihmisten päivystykseen hakeutumisen syitä. Kuvantamistutkimuksilla on näiden potilaiden hoidossa keskeinen rooli. Traumapotilas on potilas, jolla on ulkoisen voiman aiheuttama äkillinen vakava tai hengenvaarallinen fyysinen vamma. Traumapotilaat ovat usein monivammapotilaita, joilla on vaurioita useammassa kehon osassa. Kuvantamismenetelmät ovat tärkeitä etenkin eläimillä, joiden oireiden arviointi on haastavaa. Eläimet eivät tuo oireitaan samalla tavalla esille kuin ihmiset. Tietyntyyppiset vammamekanismit aiheuttavat tiettyjä vammoja. Vammamekanismi huomioidaan koko tutkimus- ja hoitoprosessin ajan. Mitä suuremmasta vammaenergiasta on kyse, sitä todennäköisemmin potilaalla on merkittäviäkin kudosvaurioita, vaikka kliininen tilanne näyttää hyvältä ja vakaalta. Ihmislääketieteessä traumapotilaan kuvantaminen jaetaan alkuvaiheen kuvauksiin, tietokonetomografiatutkimukseen (TT) ja kontrolli- sekä lisäkuvauksiin. Alkuvaiheen kuvauksiin kuuluvat perinteisistä diagnostisen kuvantamisen menetelmistä muodostuvat rintaontelon ja lantion röntgenkuvaus sekä kohdennettu ultraäänitutkimus. Trauma-TT tutkimus tarkoittaa koko kehon kuvausta, jossa kuvataan pää, kaularanka, rintakehä ja vatsaontelo sekä lantio. Ihmislääketieteessä trauma-TT on yleisesti käytössä päivystystutkimuksissa. Koirilla ja kissoilla traumapotilaiden alkuvaiheen kuvantaminen on hyvin varustelluilla klinikoilla samankaltainen kuin ihmisillä, mutta TT-tutkimusta käytetään vähemmän. Eläinlääketieteessä TT-tutkimus on käytössä enimmäkseen valikoituihin tutkimuksiin. Eläinlääketieteessä TT-tutkimuksen käytön haasteena on laitteiden rajallinen saatavuus, korkeat kustannukset sekä traumapotilaiden kriittinen tila että kuvaukseen liittyvät anestesiatarpeet. Isoimmilla paikkakunnilla kontrolli- ja lisäkuvauksiin eläinlääketieteessä on lähes samanlaiset mahdollisuudet kuin ihmislääketieteessä. Ihmislääketieteessä TT-tutkimus on todettu hyödylliseksi traumapotilaan vammojen diagnosoinnissa. Traumapotilaiden kuvaukseen on luotu protokollia, mutta protokollissa on vaihtelua sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Useimmiten monivammapotilaalle suositellaan trauma-TT tutkimusta, koska sillä saadaan nopeasti iso määrä tarkkaa tietoa suuresta elinjoukosta. Koirilla ja kissoilla TT-tutkimuksen käyttöä traumapotilailla on tutkittu vähemmän kuin ihmisillä. Viimeisimmissä tutkimuksissa on saatu merkittäviä tuloksia TT-tutkimuksen hyödyistä koira- ja kissatraumapotilaille. Trauma-TT:n on todettu olevan huomattavasti sensitiivisempi havaitsemaan ilmarinta kuin perinteiset kuvantamismenetelmät ja sillä on saatu poissuljettua perinteisillä kuvantamismenetelmillä epäiltyjä vammoja, kuten rintakehän ja vatsaontelon vammoja. Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan todeta, että trauma-TT tutkimuksesta hyötyvät etenkin koira- ja kissamonivammapotilaat. Resursseja TT-tutkimuksen suorittamiseen Suomessa on jo olemassa, mutta tarvitaan koulutusta näiden resurssien hyödyntämiseen, esimerkiksi kouluttamalla päivystävät eläinlääkärit tulkitsemaan TT-kuvista potilaan selkeimmät ja suurimmat vammat käyttäen apuna strukturoitua tarkistuslistaa. Tämä kirjallisuuskatsaus tarjoaa eläinlääkäreille yhteenvedon TT-tutkimuksen mahdollisuuksista ja hyödyistä koira- ja kissatraumapotilailla tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella. Trauma-TT:tä hyödyntämällä parannetaan traumapotilaan tilan ja ennusteen arviointia sekä helpotetaan hoitopäätöksien tekemistä.
-
(2023)Koiran kroonisella gastriitilla tarkoitetaan mahalaukun tulehdusta, jonka aiheuttamat oireet ovat kestäneet yli kolme viikkoa. Tarkka diagnoosi koiran krooniseen gastriittiin saadaan kliinisten oireiden, gastroskopian eli mahalaukun tähystyksen sekä sen yhteydessä otettavien kudosnäytteiden avulla. Tällä hetkellä Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan (ELTDK, HY) pieneläinsairaalassa otetaan kudosnäytteitä vakiintuneen käytännön mukaisesti neljästä eri osasta mahalaukkua: mahan runko-osasta, mahanpohjukasta, mahalaukun lovesta sekä mahanportin sopesta. Kudosnäytteiden histopatologinen arviointi tehdään World Small Animal Veterinary Association (WSAVA)-luokittelujärjestelmän sekä sen pohjalta kehitetyn yksinkertaistetun arviointimallin ohjeistusten mukaisesti. Tämän retrospektiivisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ovatko tulehdusmuutokset mahalaukun eri osissa laadultaan ja voimakkuudeltaan yhteneviä sekä esiintyykö nykyisellä näytteenottokäytänteellä päällekkäisyyttä tulehdusmuutosten esiintyvyyden osalta. Tutkimuksen hypoteesina oli, että tulehdusmuutosten laatu ja voimakkuus ovat yhteneviä mahalaukun eri osien välillä. Materiaalina käytettiin kroonisesti ruoansulatuskanavaoireisten koirien mahalaukun limakalvon endoskooppisia eli tähystyksellisiä kudosnäytteitä, jotka oli otettu Helsingin yliopiston ELTDK:n pieneläinsairaalassa 1.9.2018-1.9.2022. Tutkimukseen valikoitui 59:n koiran mahalaukun endoskooppiset kudosnäytteet. Kudosnäytteiden histopatologisista lausunnoista taulukoitiin numeerisesti Microsoft Excel -laskentataulukko-ohjelmistoon tulehdusmuutosten laatu sekä voimakkuus kussakin näytteenottokohdassa. Tulehdusmuutosten laadun ja voimakkuuden yhdenmukaisuutta näytteenottokohtien välillä tutkittiin kappa statistiikalla ja visualisoitiin Venn-diagrammien avulla. Tulehdusmuutosten laatu- ja voimakkuusluokkien jakautumista näytteenottokohtien välillä mallinnettiin ympyräkaavioilla. Tässä tutkimuksessa eosinofiilinen gastriitti oli yleisin löydös kaikissa näytteenottopaikoissa mahanportin soppea lukuun ottamatta. Suuri osa (47–61 %) tulehdusmuutoksista oli kaikissa näytteenottopaikoissa lieviä. Tulehdusmuutosten laadun yhdenmukaisuus kaikkien näytteenottokohtien välillä oli hyvä (k=0.660, p<0.005), mutta voimakkuuden yhdenmukaisuus ainoastaan kohtalaista (0.515, p <0.005). Kun mahanportin sopen näytteet jätettiin vertailusta pois, yhdenmukaisuus laadun osalta nousi (k=0,737) ja voimakkuuden yhdenmukaisuus ylsi hyvälle tasolle (k=0,642). Neljän näytteenottokohdan välillä muutokset olivat identtisiä sekä laadun että voimakkuuden osalta 42 %:lla tapauksista. Mahan runko-osan, mahanpohjukan ja mahalaukun loven välillä samanlaatuisia ja yhtä voimakkaita tulehdusmuutoksia oli 56 %:lla (33/59) tapauksista. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella nykyisten näytteenottokohtien välillä päällekkäisyyttä esiintyy etenkin mahan runko-osan, mahanpohjukan ja mahalaukun loven näytteissä. Mahanportin soppi poikkesi tulehdussolujen laadussa ja soluinfiltraatin voimakkuudessa eniten muista näytteenottokohdista. Näin ollen tulehdusmuutosten laatu ja voimakkuus eivät olleet täysin yhteneviä kaikkien mahalaukun osien välillä. Ennen tarkempia johtopäätöksiä kunkin näytteenottokohdan merkityksestä diagnoosille tarvitaan lisätutkimusta muidenkin kuin histologisten tulehdusmuutosten esiintyvyydestä mahalaukun eri osissa.
-
(2023)Kutisevat ihosairaudet koskettavat merkittävän suurta osaa maailman koirapopulaatiosta; noin joka kymmenennen koiran arvioidaan sairastavan pelkästään atooppista dermatiittia, eli atooppista ihottumaa. Oklasitinibi (kauppanimi Apoquel ©, Zoetis Belgium) on ensisijaisesti koirien atooppisen dermatiitin hoitoon tarkoitettu tehokas ja turvallinen lääkeaine, jonka käyttömahdollisuuksia on lähiaikoina tutkittu myös muiden harvinaisempien ihosairauksien hoidossa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa pyritään luomaan kokonaiskuva oklasitinibista lääkeaineena, sen käyttöominaisuuksista koiran atooppisen dermatiitin hoidossa, sekä käyttömahdollisuuksista muiden kutisevien ihosairauksien hoidossa. Atooppiseen dermatiittiin liittyvän kutinan taustalla katsotaan olevan pääasiallisesti IgE-välitteinen tyypin I yliherkkyysreaktio. Tyypin II auttaja-T-solut erittävät sytokiineja, eli välittäjäaineita, jotka aktivoivat januskinaasin (JAK) ja signaalimuunnin ja transkriptioaktivaattorin (STAT) välittämää JAK–STAT-signalointia. Tämä saa aikaan B-solujen vasta-ainetuotannon ohjautumisen allergeenispesifiseen IgE-isotyypin suuntaan sekä ääreishermoston solujen kautta aivoissa kutinaksi tulkittavan tuntemuksen ja atooppisen dermatiitin tyypilliset kliiniset oireet, kutinan ja ihon tulehduksen. Oklasitinibi on toimintamekanismiltaan januskinaasiestäjä, joka estää januskiinasien, erityisesti JAK1-proteiiniperheen toimintaa ja siten lievittää atooppisen dermatiitin kliinisiä oireita. Se on nopeavaikutteinen, tehokas ja turvallinen lääkeaine, jonka yleisiin haittavaikutuksiin kuuluu lähinnä mahasuolikanavan oireita. Oklasitinibilääkitykseen yhdistetään myös vakavampia haittavaikutuksia, kuten immunosuppressiiviseen vaikutukseen yhdistetty kasvainten ja infektioiden esiintymisen lisääntyminen. Oklasitinibilla on kuitenkin havaittu olevan merkittävää immunosuppressiivista vaikutusta vasta ohjeannosta selvästi korkeammilla, noin kymmenkertaisilla annoksilla. Viimeisen parin vuoden aikana oklasitinibin käyttömahdollisuuksia on tutkittu atooppisen dermatiitin lisäksi myös useiden muiden kutisevien ihosairauksien, kuten esimerkiksi hyperkeratoottisen monimuotoisen punavihottuman, kroonisen kutaanisen lupus erythematosuksen ja pemfigus vulgariksen hoidossa. Nämä tutkimukset ovat antaneet lupaavia tuloksia, mutta aiheesta vaaditaan vielä paljon lisätutkimusta, ennen kuin näitä tuloksia voidaan pitää luotettavina. Kun tietämys oklasitinibin turvallisuudesta lisääntyy ja varmistuu, voidaan olettaa sen käytön lisääntyvän koirien atooppisen dermatiitin hoidossa. Lisäksi tulevaisuus näyttää saadaanko oklasitinibista myös merkittävä uusi hoitokeino vielä toistaiseksi vaikeasti hoidettavissa olevien harvinaisempien ihosairauksien hoitoon.
-
(2023)Tämä kirjallisuuskatsaus käsittelee ravintoloiden hygieniaa ympäri maailman. Ravintoloiden hygienia on useasta eri osa-alueesta muodostuva kokonaisuus, johon kuuluvat työntekijöiden toiminta, elintarvikkeet sekä tilat ja välineistö. Hygienian ylläpito on tärkeää, sillä siinä esiintyvät puutteet voivat johtaa esimerkiksi ruokamyrkytysepidemioihin. Suomessa ravintoloilta vaaditaan omavalvontajärjestelmä, jonka avulla seurataan hygieenisen toiminnan ja elintarviketurvallisuuden toteutumista. Ravintoloiden hygieniasta säädetään lainsäädännössä ja hygienian toteutumista valvotaan viranomaisten toimesta ainakin Suomessa ja EU:ssa. Suomessa on käytössä OIVA-arviointijärjestelmä ja toimijan tulee esittää tulokset toimipaikassa näkyvästi. Vastaavia järjestelmiä on käytössä myös joissakin muissa maissa. Työntekijät ovat merkittävä osa ravintoloiden hygieniaa, sillä he vaikuttavat siihen omalla hygieniallaan ja toiminnallaan. Kaikkialla maailman ravintoloissa työskentelevillä ei ole elintarviketurvallisuuteen liittyvää koulutusta eikä paikallisten lainsäädäntöjen asettamat suositukset tai vaatimukset aina täyty. Suomessa elintarvikkeiden parissa yli kolme kuukautta työskenteleviltä vaaditaan hygieniapassi, joka todentaa heidän hygieenistä osaamistaan. Työntekijöiden osaamisessa, asenteissa ja toimintatavoissa elintarviketurvallisuuteen liittyen on havaittu puutteita. Erilaisten hygieenisten toimintatapojen, kuten esimerkiksi käsienpesun toteutumisen yleisyys vaihtelee ja siinä on havaittu puutteita ympäri maailman. Käsissä saattaa olla patogeenejä ja huolimaton käsienpesu voi johtaa elintarvikkeen kontaminoitumiseen. Työntekijöiden on myös havaittu käyttävän koruja sekä tupakoivan työnteon aikana. Lämpötilojen hallinnassa on havaittu puutteita ja huolimaton lämpötilan hallinta voi johtaa ruokamyrkytyspatogeenien lisääntymiseen. Sairaana työskentely ei ole harvinaista, vaikka se on ohjeistuksien vastaista. Sairaana työskentelevän tai oireettoman patogeenia kantavan työntekijän tiedetään olevan suuri riski elintarviketurvallisuudelle. Monet ruokamyrkytykset ovat lähtöisin ravintoloista ja usein syynä on ollut infektoitunut työntekijä. Työntekijöiden välityksellä yleisin leviävä patogeeni on norovirus. Muita merkittäviä patogeenejä ovat hepatiitti A-virus ja alkueläimistä Giardia sekä Cryptosporidium sekä bakteereista ovat esimerkiksi Bacillus cereus, Escherichia coli, Salmonella, Campylobacter spp., Yersinia, Listeria monocytogenes, Shigella, Clostridium perfringens ja Staphylococcus aureus. Patogeenejä on havaittu myös ravintolan työvälineistä ja pinnoilta otetuissa näytteissä sekä esimerkiksi jääpaloista. Hygieniaan liittyvien puutteiden yleisyys ja laatu eroavat tutkimuksittain. Yhtäläisyyksiäkin on havaittu kuten koulutuksen puute, sairaana työskentely ja käsienpesun laiminlyönti. Lisäksi yhtäläisyyksiä esiintyy siinä, miltä pinnoilta mikrobeja on havaittu. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on tarkastella millaista ravintoloiden hygienia on kansallisesti ja kansainvälisesti sekä tarkastella hygieniassa esiintyvien puutteiden määrää ja laatua esimerkiksi työntekijöiden, tilojen ja välineiden kannalta.
-
(2023)Schmallenberg-virus on vuonna 2011 Saksasta löydetty virus, joka kuuluu Bunyavirales-lahkoon, Bunyaviridae-heimoon, Orthobunyavirus-sukuun, Simbu-seroryhmään. Schmallenberg-virus on ensimmäinen Euroopassa tavattu Simbu-seroryhmän virus. Nykyään levinneisyys kattaa koko Euroopan ja lisäksi Aasian ja Afrikan maita. Schmallenberg-virus on vektorivälitteinen virus ja se leviää Culicoides-suvun polttiaisten välityksellä. Schmallenberg-virus voi käyttää vektorinaan useita polttiaislajeja, kuten C. obsoletus, C. scotius, C. chiopterus, C. dewulfi- ja C. punctatus-polttiaisia. Leviämistä isännästä toiseen esimerkiksi eritteiden tai kontaktin välityksellä ei ole havaittu. Lisäksi Schmallenberg-virus voi levitä vertikaalisesti emästä jälkeläiseen, tiineyden aikana saadun infektion myötä. Schmallenberg-viruksen isäntälajeina toimivat kesyt märehtijät, kuten lehmät, lampaat ja vuohet. Myös villit märehtijät, kuten peurat, kauriit, biisonit ja hirvet voivat toimia viruksen isäntälajeina ja reservoaarina. Schmallenberg-virusta on kyetty eristämään myös villisioista ja muutamassa erillisessä tapauksessa myös koirista, joilla infektion kliininen merkitys ei ole selvä. Schmallenberg-virus ei ole zoonoosi, yhtään tartuntaa ihmiseen ei tähän mennessä ole havaittu. Schmallenberg-virusinfektio on usein subkliininen. Infektio voi kuitenkin aiheuttaa aikuisilla naudoilla itsestään ohimenevää kuumeen nousua, maidontuotannon laskua ja toisinaan myös ripulia. Aikuisilla lampailla ja vuohilla kliiniset oireet ovat vähäisempiä, mutta joissakin tapauksissa voidaan todeta ripulia. Tiineyden alttiissa vaiheessa saadun infektion jälkeen jälkeläiselle voi kehittyä erilaisia epämuodostumia, jotka johtavat yleensä jälkeläisen kuolemaan tiineyden aikana tai pian sen jälkeen. Yleisimmin voidaan havaita selkärangan kiertymää, raajojen nivelten jäykistymää, alaleuan vajaakehitystä ja vesipäätä. Schmallenberg-virus voidaan diagnosoida aikuisilla eläimillä verinäytteessä, joko osoittamalla virusta PCR-menetelmällä sairauden akuutissa vaiheessa tai vasta-aineita ELISA-menetelmällä noin 2–3 viikkoa sairastumisen jälkeen. Jälkeläisistä Schmallenberg-virusta voidaan osoittaa hermostosta ja parhaana näytteenä toimivat abortoidut sikiöt sekä jälkeiset. Schmallenberg-virus voi aiheuttaa tilatasolla merkittäviä taloudellisia tappioita tuotannon ja jälkeläisten menetyksen kautta. Ehkäisyssä korostuu vasta-aineiden merkitys, joko luonnollisen infektion tai rokottamisen kautta. Lisäksi voidaan harkita eläinten tiineyttämistä vektorikauden ulkopuolella. Muuten vektoreiden torjunta on hankalaa ja epäkäytännöllistä.