Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Faculty of Veterinary Medicine

 

Recent Submissions

  • Nurro, Eveliina (2021)
    Tutkimus on tehty osana isompaa tutkimusta. jossa selvitettiin lipopolysakkaridien (LPS) aiheuttaman sairausreaktion vaikutusta sioilla. Tässä tutkimuksen osuudessa tarkasteltiin hännän asennon ja liikkeen yhteyttä sian yleiseen ja sairauskäyttäytymiseen. Tutkimuksella haluttiin saada lisätietoa hännän asennon ja liikkeen merkityksestä sikojen hyvinvoinnin tarkastelussa. Tutkimuksen hypoteesina oli, että siat pitävät häntäänsä ylhäällä ja heiluttavat häntää ollessaan terveitä ja positiivisessa mielentilassa, ja sikojen sairastuessa hännän alhaalla pitäminen lisääntyy ja hännän liike vähenee. Tutkimus tehtiin yhteensä 78 sialla. Karsinoita oli 13 ja jokaisessa karsinassa oli kuusi sikaa, neljä imisää ja kaksi leikkoa. Saman karsinan sisällä jokaiselle imisälle injisoitiin eri injektioyhdistelmää. Yksi sai suolaliuosta (SS), toinen ketoprofeenia ja suolaliuosta (KS), kolmas LPS:a ja suolaliuosta (LS) ja neljäs LPS:a ja ketoprofeenia (KL). Karsinoita videoitiin vuorokauden ympäri neljänä päivänä, ja videoilta katsottiin sikojen käyttäytymistä, asentoa, sijaintia karsinassa sekä hännän asentoa ja liikettä. Videoita katsottiin puolen tunnin ajalta, ja merkinnät kerättiin kahden minuutin välein, kun vähintään kolme kuudesta siasta oli aktiivisena. Tutkimuksessa havaittiin yhteys hännän liikkeen ja käyttäytymisen välillä. Hännän liike lisääntyi sikojen leikkiessä ja ollessa kontaktissa toisen sian kanssa. Hännän asennon ja käyttäytymisen välillä ei nähty yhteyttä. SS ja KS sioilla käyttäytyminen erosi eri päivinä merkitsevästi, injektiopäivänä sian aktiivisuus lisääntyi. Hännän asennossa ei nähty merkitsevää eroa SS sioilla, KS sioilla häntää pidettiin injektiopäivänä ja sen jälkeen vähemmän alhaalla. SS eikä KS sioilla ei nähty eroa hännän liikkeessä päivien välillä. KL sioilla aktiivisuus laski injektiopäivänä, mutta hännän asennossa tai liikkeessä ei havaita merkitsevää eroa eri päivinä. LS sioilla aktiivisuus laski, siat pitivät häntäänsä enemmän alhaalla ja hännän liike väheni injektiopäivänä. Tulokset eivät vastaa täysin tutkimushypoteesia. Tutkimuksessa kontakti toiseen sikaan piti sisällään tappelemisen ja hännän purennan, joten ei voida sanoa hännän heiluttamisen liittyvän vain positiiviseen käyttäytymiseen. Tulokset viittaavat hännän liikkeen liittyvän ennemmin sosiaaliseen käyttäytymiseen kuin positiiviseen käyttäytymiseen. Videoilta havaintojen teko oli haasteellista. Hännän alhaalla pitäminen oli vaikea havainnoida, ja havaintoja saattaa tämän vuoksi puuttua. Lisäksi tappelemisen ja leikkimisen erottaminen oli vaikeaa kaksiulotteiselta videolta. Tutkimuksessa olisi voinut laajentaa havaintoja, ja havainnoida lisäksi esimerkiksi hännän heiluttamisen kestoa ja intensiteettiä. Tuloksia voidaan hyödyntää tulevissa tutkimuksissa sian hännän asennon ja liikkeen merkityksestä. Mitä enemmän ymmärretään, esimerkiksi millainen hännän heilutus tai hännän asento liittyy alkavaan hännänpurentaan, sitä paremman työkalun tilallinen saa sikojen hyvinvoinnin tarkkailuun.
  • Johansson, Eve (2021)
    Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, pystyykö koulutettu hajukoira ohjaajansa ohjaamana tunnistamaan koirien virtsanäytteistä ne näytteet, jotka ovat peräisin nisäsyöpää sairastavilta koirilta. Hypoteesimme on, että koira pystyy löytämään eron terveiden ja nisäsyöpää sairastavien koirien näytteiden väliltä. Tutkimuksen tarkoitus oli validoida koiran suoritus vastaamaan toimivaa binääristä diagnostista testiä. Tätä voitaisiin mahdollisesti soveltaa koiran syöpädiagnostiikkaa kehitettäessä, eli kun halutaan selvittää ei- invasiivisella tavalla onko koiralla syöpä. Kirjallisuuskatsausosio pohjustaa tätä tavoitetta muun muassa selittämällä, miksi syövän ennusteen kannalta on tärkeää, että se löydetään kliinisesti mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Kirjallisuuskatsaus kattaa myös perehdytyksen parametreihin, jolla uuden diagnostisen testin toimivuutta voidaan arvioida. Tutkimuksessa koiran haisteltavana oli yhteensä 45 koiran virtsanäytettä, joista 7 olivat nisäsyöpää sairastavista koirista, ja 38 nisäsyöpää sairastamattomista verrokkikoirista. Tuloksena saimme validoitavan koirakon sensitiivisyydeksi 43% sekä spesifisyydeksi 83%. Johtopäätöksenä todettiin, että tulos ei ollut riittävä aiheen seuraaviin jatkosovelluksiin, mutta ehdotettiin, että vastaavaa tutkimusasetelmaa voitaisiin yrittää hyödyntää jotain muuta eläinlääketiedettä edistävää muutosta tutkittaessa. Näin ollen hypoteesimme ei toteutunut tässä tutkimuksessa.
  • Päykkönen, Elli (2021)
    Koska hevosen lisääntymiskausi ajoittuu vain kesäkuukausille, voi yksittäisistäkin ovulaatiohäiriöistä olla merkittävää haittaa yksilön hedelmällisyydelle. Pitkän kantoajan takia tammat olisi hyvä saada tiineeksi mahdollisimman aikaisin, jotta ne varsoisivat mahdollisimman aikaisin keväällä. Kaikkien vuoden aikana syntyneiden varsojen syntymäpäivä on aina ensimmäinen tammikuuta, joten aikaisin keväällä syntyneillä varsoilla on ikäluokkakilpailuissa kilpailuetu myöhemmin kesällä syntyneisiin varsoihin nähden. Tamma on kausilisääntyjä, jonka lisääntymiskausi on keväällä ja kesällä. Tällöin tyhjillä tammoilla on säännöllinen kiimakierto, jonka pituus on keskimäärin 21 vuorokautta. Kiimakierto voidaan jakaa follikulaari- ja luteaalivaiheeseen. Follikulaarivaiheessa (estrus) tammalla on kiimaoireita ja se on valmis parittelemaan. Ovulaatio tapahtuu follikulaarivaiheessa, yleensä 1-2 päivää ennen follikulaarivaiheen loppua. Luteaalivaiheessa (diestrus) kohtu valmistautuu mahdolliseen tiineyteen. Luteaalivaihe päättyy keltarauhasen kuolemaan ja uuden follikulaarivaiheen alkamiseen. Hevosen yleisimpiä anovulaation syitä ovat hemorragiset anovulatoriset follikkelit, lutenisoituneet repeämättömät follikkelit, sekä persistoivat anovulatoriset follikkelit. Lisäksi ovulaatioon vaikuttaa tamman kuntoluokka ja mahdollinen metabolinen oireyhtymä. Ihmisillä yleisin anovulaation aiheuttaja on polykystinen munasarja -oireyhtymä eli PCOS. Naisilla PCOS aiheuttaa samantapaisia hormonaalisia muutoksia follikkelien kehittymisympäristössä kuin metabolinen oireyhtymä tammoilla. Molempiin liittyy vahvasti ylipaino ja insuliiniresistenssi. Naudoilla yleisin anovulaation syy ovat follikkeli- ja luteaalirakkulat. Naudan follikkelirakkula muistuttaa läheisesti tamman persistoivaa anovulatorista follikkelia. Tilojen oirekuvat ovat kuitenkin erilaisia. Tammoilla ovulaatiohäiriöiden esiintyvyys on kohtuullisen alhainen, mutta yksilön kohdalla ne aiheuttavat merkittävää haittaa hedelmällisyydelle. Olisikin tärkeää, että anovulaation syntymekanismit tunnettaisiin, jotta niitä pystyttäisiin ehkäisemään ja hoitamaan mahdollisimman tehokkaasti. Tämä lisensiaatintutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen tamman ovulaatiosta ja anovulaatiosta. Tutkielman tavoitteena on kuvata, millainen on normaali ovulaatio ja kiimojen vuodenaikaisvaihtelu, sekä kuvailla tamman ovulaatiohäiriöitä. Työssä myös verrataan tamman ovulaatiohäiriöitä ihmisten ja nautojen vastaaviin ovulaatiohäiriöihin, kuten follikkeli- ja luteaalirakkuloihin, sekä polykystiseen munasarjaoireyhtymään.
  • Merikallio, Sini (2021)
    Canine uveal melanoma (UM) usually manifests as a slowly developing, darker pigmented and well distinguishable mass in the iris. Less than a third of them are considered malignant, which is much less than with other melanocytic cancers. In contrast, in humans, 90% of UM occurs in the choroid and half of the patients eventually develop aggressive and often lethal metastases. Understanding the disease process and genetic background in dogs might also help us further the knowledge and improve the treatment options of humans. There is a hereditary component to the oncogenesis of the UM: the disease is more common in a Caucasian race and is also found in certain families. It is also more prevalent in certain dog breeds; Labrador Retrievers seem to be overrepresented. Several susceptibility genes have been identified in humans. One with the strongest association with UM is a tumor suppressor gene BAP1, which is dysfunctional or missing in nearly half of the human uveal melanomas. This gene is a so-called secondary driver of the UM and mutations in it spark the metastasizing process. There is a germline mutation of BAP1 in fourth of Finnish UM families and these mutations are also connected to various other cancers. Moreover, BAP1 shows over 98% protein product homology and almost 80% mRNA homology between dogs and humans, making it an appealing study target also for canines. Should a single variant account for high UM risk, a DNA test could be developed to be used in breeding and veterinary diagnostics. In this work, I mapped the BAP1 germline mutations of seven Labrador Retrievers with diagnosed uveal melanomas or melanocytomas. It was found that four dogs shared the same set of five heterozygous single nucleotide variants (SNV). One of the SNVs within exon 17 was synonymous, g.37,363,076G>A, p.(Ser721Ser), while the other four SNVs were intronic, residing close to exons 4, 10, 11 and 14. In the future, variant comparisons with healthy Labradors are needed to study the role of the identified variants for the development of UM, as the SNVs now found could also just be a part of a common variation in the Labrador Retriever gene pool. To grasp a bigger picture of the UM tumor development, the tumors themselves should also be analyzed for somatic mutations. Moreover, when we know that the disease is likely affected by over a hundred genes, studying just one gene is unnecessarily self-restricting. Modern full genome sequencing techniques should be used for catching all the predisposing genes simultaneously.
  • Tyni, Olga (2021)
    Mikrobilääkeresistenssi on globaali kansanterveydellinen uhka. Mikrobilääkeresistenssin leviämisen ehkäisemisessä tärkeää on resistenssiseuranta, joka tuottaa tietoa resistenttien mikrobien ja resistenssigeenien esiintymisestä. Seurannalla saatavan datan perusteella voidaan kohdentaa resistenssin leviämistä hillitseviä toimenpiteitä. Jätevedet ovat kiinnostava kohde resistenssiseurannalle, sillä jätevesiin päätyy mikrobeja suuresta, pääosin terveestä väestöstä. Tämä alkuperäistutkimuksen sisältävä lisensiaatintyö on osa Helsingin yliopiston, Tampereen yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kolmivuotista (2020–2023) WastPan-hanketta, jota rahoittaa Suomen Akatemia. Hanke kehittää jätevesiseurantaa pandemioiden varautumistyökaluna. Työn tavoitteena on alustavasti selvittää, löytyykö jätevesistä ihmisten infektioille tyypillisiä moniresistenttejä mikrobeja. Lisäksi selvitetään käytettyjen menetelmien toimivuutta jätevedestä eristettyjen mikrobien tutkimisessa. Työssä tutkittiin kymmenen suomalaisen kaupungin jätevedenpuhdistamoilta helmi-, huhti- ja toukokuussa 2021 kerättyjen jätevesinäytteiden sisältämiä karbapenemaasi- ja ESBL-entsyymejä tuottavia bakteereja, metislliiniresistenttejä Staphylococcus aureus -bakteereja sekä Candida auris -hiivasieniä. Näytteet viljeltiin mikrobilääkeresistenttejä kantoja seuloville maljoille, joilta eristettiin Citrobacter freundii- (n=24), Klebsiella pneumoniae- (n=15), Escherichia coli- (n=11), Enterobacter cloacae- (n=3), A. baumannii- (n=3) ja S. aureus (n=2) -bakteereja. ESBL-entsyymejä tuottavia kantoja seulovalta maljalta eristettiin E. coli -bakteereja (n=77), joista kuitenkin vain 10 % (2/20) osoittautui kiekkoherkkyysmäärityksessä ESBL-tuottajiksi. Tutkimuksessa selektiivisiltä maljoilta eristettiin myös herkkiä A. baumannii ja C. freundii -isolaatteja. C. auris -hiivasienen (n=2) lajintunnistukseen ei työssä saatu varmuutta. Isolaattien mikrobilääkeresistenssiä tutkittiin kiekkoherkkyys- ja liemilaimennosmenetelmillä. Resistenssigeenejä tutkittiin polymeraasiketjureaktiolla (PCR). Kokogenomisekvensoinnilla (WGS) tutkittiin karbapenemaaseja koodaavia geenejä sekä sekvenssityyppejä. Tutkimuksessa eristettiin tunnetusti kliinisiä infektioita aiheuttavia moniresistenttejä sekvenssityyppejä, kuten K. pneumoniae ST512 ja ST307, jotka ovat aiheuttaneet tartuntaryppäitä Suomessa. Jätevesistä eristettiin myös kansainvälisiä, usein patogeenisia sekvenssityyppejä, kuten ST410-E. coli ja ST252-E. cloacae. Tutkimuksessa 46 % (n=18) bakteereista, joilla oli karbapenemaasigeeni, kantoivat KPC-3-karbapenemaasia koodaavaa geeniä. Toisiksi yleisin oli blaKPC-2 (18 %, n=7). PCR- ja WGS-menetelmillä saatiin toisistaan poikkeavia tuloksia karbapenemaasigeeneistä. WGS:llä ei tunnistettu yhtäkään blaIMP- tai blaVIM-geeniä, joita PCR:llä löydettiin 35 %:lta (n=14) ja 8 %:lta (n=3) karbapenemaasia tuottavista bakteereista. Toisaalta WGS:llä pystyttiin tunnistamaan karbapenemaasigeenejä, kuten blaGES-5, joita ei ollut mukana PCR-protokollassa. Tutkimuksen tulokset ovat alustava näyttö siitä, että jätevesiseurannalla voidaan tunnistaa jätevedestä kliinisiä infektioita aiheuttavia resistenttejä mikrobeja. Jätevesistä löydettiin myös mikrobeja, jotka voivat mahdollisesti aiheuttaa infektioita Suomessa tulevaisuudessa. Pitkäaikaista jätevesiseurantaa tarvitaan, jotta saadaan kattavaa tietoa resistenttien mikrobien ja resistenssigeenien esiintymisestä ja leviämisestä jätevesissä, sekä niiden yhteydestä ihmisten kliinisiin infektioihin. Toimivalla jätevesiseurannalla voidaan mahdollisesti tunnistaa tulevia epidemioita.