Faculty of Veterinary Medicine
Recent Submissions
-
(2023)Lampaiden laidunnus on lampaanlihantuotannon perusta. Erilaisilla laitumilla laiduntaessaan lampaat saavat liikkua vapaasti ja toteuttaa luontaista lauma- ja ruokailukäyttäytymistään. Suomalaisten lampaiden kantamista zoonoottisista taudinaiheuttajista on merkittävästi vähemmän tietoa kuin nautojen vastaavista zoonooseista. Lammastalouden on syytä valmistautua Suomeen saapuviin uusiin zoonoottisiin taudinaiheuttajiin, ilmasto muuttuu ja niin myös loistilanne. Maailmalla muutoksia levinneisyydessä on jo havaittu mm. ison maksamadon kohdalla. Cryptosporidium-alkueläimen aiheuttamat infektiot ovat lisääntyneet ihmisillä, myös Suomessa. Cryptosporirium parvum on yleisin zoonoottinen kryptosporidioosin aiheuttaja. C. parvum alkueläimen esiintymisestä lampailla Suomessa ei ole kansallisesti kattavaa tutkimustietoa. Toinen yleinen kryptosporidioosia aiheuttaja C. hominis leviää lähinnä ihmisten välillä. Tämä tutkielma tehtiin osana Lammaslaitumien zoonoosit –hankkeen ensimmäistä osatehtävää. Maa- ja metsätalousministeriön rahoittama hanke on eläinlääketieteellisen tiedekunnan vetämä ja hankkeen yhteistyökumppanina toimii Ruokavirasto. Hankkeen päätavoitteena on saada tietoa lampailla esiintyvistä zoonoottisista bakteeri- ja loistartunnoista, sekä tuottaa tietoa niiden ennaltaehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Tämän tutkielman kirjallisuuskatsauksessa perehdytään lampaiden laidunvälitteisistä zoonoottisista loisista maksamatojen ja Cryptosporidium alkueläimen elämänkiertoon, levinneisyyteen sekä tartuntojen hallintaan laitumilla. Kokeellisen osan tavoitteena oli selvittää suomalaisilta lampureilta kyselytutkimuksen avulla lampoloiden bioturvallisuustoimia, laidunnus- ja juomavesiasioita sekä näkemystä sisäloisten levinneisyydestä. Tutkielman tutkimusosan aineisto kerättiin 10.11.–20.12.2022 kyselytutkimuksella. Lampureiden sähköpostiosoitteita saatiin 3 978 kappaletta tietopyyntönä Ruokaviraston lammasrekisteristä. Kyselyyn vastattiin nimettömästi. Kyselyyn saatiin 241 vastausta, joista 226 vastaajalla oli lampaita. Suomessa oli vuonna 2022 rekisteröityneitä lampaanpitäjiä yhteensä 1187 kappaletta (Luke 2022). Kyselyyn vastanneilla oli yli 1-vuotiaita uuhia yhteensä 9 218. Luonnonvarakeskuksen mukaan koko Suomessa uuhia oli yhteensä 63 618 vuonna 2022. Kyselytutkimukseen osallistuneet tilat kattoivat siis yli 14 % koko Suomen uuhimäärästä. Kyselyssä oli yhteensä 68 kysymystä ja vastauksia saatiin jokaisesta Suomen maakunnasta. Yli puolet kyselyn vastaajista ilmoitti lampaiden pidon olevan harrastus. Vain neljällä 226:stä vastaajasta lampaat eivät laiduntaneet. Vastaajista 40 % oli luonnonmukaisessa tuotannossa mukana. Kyselyn mukaan lammastiloilla on hyvin monenlaisia tulonlähteitä. Tautisulut ovat lammastiloilla harvinaisia. Vastaajista 14 % (n=220) lampaat laidunsivat joko samaan tai eri aikaan muiden eläinten kanssa. Kyselytutkimuksen mukaan Cryptosporidium alkueläintä ei ole havaittu yhdelläkään lammastilalla. Vastaajista kolme ilmoitti lampailta löytyneen isoa maksamatoa ja viisi pientä maksamatoa.
-
(2023)Vakavat lonkan kehityshäiriöt, vakava nivelrikko ja lonkkaluksaatio ovat lonkan tekonivelleikkauksen (THR, total hip replacement) yleisimmät indikaatiot. Tekonivelleikkauksessa reisiluun pää- ja kaulaosa poistetaan ja lonkkanivel korvataan osittain tai kokonaan implanttien avulla. Tämän retrospektiivisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Yliopistollisessa eläinsairaalassa vuosina 2013–2021 tehtyjen lonkan tekonivelleikkausten komplikaatiot sekä selvittää komplikaatioiden ilmenemiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksessa leikkauksia tehtiin vain koirille. Lonkan tekonivelleikkausten komplikaatoiden määrä vaihtelee 5–20 % välillä riippuen tutkimuksesta. Hypoteesina tässä tutkimuksessa on, että komplikaatiotaso on korkeampi, sillä lonkan keinonivelleikkauksia on vasta aloitettu tekemään Yliopistollisessa eläinsairaalassa ja leikkausten määrä on vielä suhteellisen pieni. Tutkimukseen valittiin kaikki lonkan tekonivelleikkaukseen osallistuneet koirat, jotka leikattiin Yliopistollisessa eläinsairaalassa vuosina 2013–2021. Potilaiden komplikaatiot kirjattiin ylös ja luokiteltiin vähäisiin, huomattaviin ja katastrofaalisiin komplikaatioihin. Vähäisiksi komplikaatioiksi luokiteltiin sellaiset, jotka olivat parannettavissa ilman leikkaushoitoa, huomattavat vaativat kirurgista tai lääkkeellistä jatkohoitoa ja katastrofaaliset johtivat potilaan menehtymiseen tai eutanasiapäätökseen. Leikkauksia tehtiin yhteensä 54 kappaletta. Leikattuja koiria oli 46, joista seitsemältä leikattiin molemmat lonkat. Koirista 32,6 % (n=15) oli intakteja narttuja, 30,4 % (n=14) intakteja uroksia, 17,4 % (n=8) steriloituja narttuja ja 19,6 % (n=9) kastroituja uroksia. Koirien iän keskiarvo ± keskihajonta oli 3,4 ± 2,3 vuotta, nuorin 0,7 ja vanhin 8,7 vuotta. Koirien painot vaihtelivat 3,0 ja 57,5 kg välillä, keskiarvon ± keskihajonnan ollessa 25,9 kg ±11,5 kg. Tutkimukseen osallistui 23 eri rodun edustajia. Yleisin syy lonkan tekonivelleikkaukselle oli dysplasia ja/tai nivelrikko. 31 jalassa (57,4 %) diagnosoitiin dysplasia ja 32 jalassa (59,2 %) nivelrikko. Vasemmanpuoleisia lonkan tekoniveliä tehtiin 25 kappaletta (46,3 %) ja oikeanpuoleisia 29 kappaletta (53,7 %). Suuressa osassa THR-leikkauksia käytettiin sementitöntä (Kyon Zürich Cementless) tekoniveltä 48 leikkauksessa (88,9 %). Sementillisiä (Biomedtrix CFX) implantteja käytettiin vain kuudessa leikkauksessa (11,1 %), sillä se soveltui ainoastaan alle 10 kiloa painaville koirille. Eri asteisia komplikaatioita ilmeni 43,6 % eli 24 leikkauksessa. Komplikaatioiden kokonaismäärä oli 34, sillä osalla potilaista komplikaatioita todettiin useita. Katastrofaalikseksi luokiteltuja komplikaatioita havaittiin 2 tapauksessa (3,7 %). Huomattavia komplikaatioita havaittiin 13 tapauksessa (24,1 %) ja vähäisiä komplikaatioita 9 tapauksessa (16,7 %). Luksaatio oli yleisin huomattava komplikaatio ja se todettiin kuudessa tapauksessa (11,1 %).
-
(2023)Lonkkanivelen kasvuhäiriö kuuluu yleisimpiin koiralla esiintyviin ortopedisiin sairauksiin. Uni- tai bilateraalisesti esiintyvässä sairaudessa lonkkanivel on väljä ja reisiluun pää subluksoi eli liikkuu osittain sijoiltaan pois lonkkamaljasta, kun lonkalle varataan painoa. Nivelen väljyys ja subluksaation aste vaihtelevat yksilön lonkkanivelten välillä ja eri yksilöiden välillä. Lonkkanivelen kasvuhäiriön seurauksena painon varaamisesta johtuvat voimat jakautuvat epätasaisesti reisiluun päässä ja lonkkamaljassa, jolloin nivelen muoto muuttuu ja nivelpinnat altistuvat nivelrikkomuutoksille. Lonkkanivelen kasvuhäiriöön liittyvät leesiot eivät ole nähtävissä eläimen syntyessä, mutta ne voivat kehittyä merkittävästi jo yhden vuoden ikään mennessä. Lonkkanivelen kasvuhäiriö on polygeeninen sairaus. Ympäristötekijät eivät aiheuta lonkkanivelen kasvuhäiriötä, mutta ne voivat toimia sairauden laukaisevana tekijänä sekä määrittää kasvuhäiriön voimakkuutta ja kehittymisen nopeutta. Lonkkanivelen kasvuhäiriön kehitykseen vaikuttavia tekijöitä ovat nivelen löysyys, vartalon tyyppi, ravinto, kasvunopeus ja luutumisen kehitys, anionivaje, nivelen rasitus sekä hormonaaliset tekijät. Useita tekijöitä voi ilmentyä yhtä aikaa ja niiden fenotyyppinen ilmentyminen vaihtelee rotujen välillä ja rodun sisällä. Lonkkanivelen kasvuhäiriö vaikuttaa olevan varsin yleistä suurikokoisilla ja raskasrakenteisilla roduilla, brakykefaalisilla roduilla sekä roduilla, joiden vartalon pituuden suhde korkeuteen on suuri. Lonkkanivelen löysyyttä voidaan arvioida palpatorisesti Ortolanin kokeella, mutta lopullinen kasvuhäiriödiagnoosi tehdään yleensä arvioimalla röntgenkuvista lonkkanivelen löysyyttä, subluksaatiota, nivelpintojen kongruenssia eli yhtenevyyttä sekä reisiluun pään ja lonkkamaljan remodelling-muutoksia. Vaikka lonkkanivelen kasvuhäiriöllä on todennäköisesti suurelta osin sama geneettinen tausta rodusta huolimatta, vaikuttaa siihen myös useita osittain rotukohtaisia pienen tai kohtalaisen vaikutuksen lokuksia. Pienet otoskoot sekä heikosti löydetyt roduille yhteiset kausaaliset variantit ovat johtaneet hajanaisiin ja suuren kuvan kannalta merkityksettömiin löydöksiin. Tiedeyhteisölle on vielä epäselvää, kuinka paljon roduille yhteiset ja yksittäisille roduille ominaiset variantit vaikuttavat lonkkanivelen kasvuhäiriön ja koiran muiden kompleksisten sairauksien riskiin. Lonkkanivelen kasvuhäiriöön linkittyvien lokusten välillä on hajontaa jopa populaatioiden välillä saman rodun sisällä. Lonkkanivelen kasvuhäiriön geneettisen taustan selvittämiseksi vaaditaan lukuisia tutkimuksia suurella populaatiolla, jossa eri rotuja tai niiden sekoituksia edustavia koiria on fenotyypitetty samojen kriteerien mukaisesti ja yksilöllisesti. Ihmisen kehityksellinen lonkkanivelen epämuodostuma on koiran lonkkanivelen kasvuhäiriön tavoin monitekijäinen ja etiologialtaan epäselvä sairaus. Koira toimii hyvänä luonnollisena tautimallina ihmisen lonkkanivelen epämuodostumalle sairauksien samankaltaisen etenemisen, leesioiden, diagnostiikan ja hoitomenetelmien ansiosta.
-
(2023)Tutkielman tarkoituksena on tunnistaa ja selvittää suolistomikrobien merkitys vieroitusikäisten porsaiden kasvuun. Tutkielmassa selvitetään, kuinka imevien ja vieroitettujen porsaiden suolistomikrobistot eroavat toisistaan, ja kuinka ne muuttuvat vieroituksessa. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on koota yhteen olemassa olevaa ajankohtaista tietoa suolistomikrobeista porsaiden eri elämänvaiheissa. Tutkielma sisältää alkuperäistutkimuksen, jonka pohjana kirjallisuuskatsaus toimii. Vieroitus on porsaalle aina stressaavaa niin ravitsemuksellisten, sosiaalisten haasteiden kuin ympäristön muutostenkin vuoksi. Vieroituksessa porsaan suoliston rakenne, toiminta ja mikrobiologia muuttuu, mikä muuttaa suoliston tasapainoa. Suolistomikrobien epätasapaino eli dysbioosi kasvattaa riskiä vieroitusripulille. Vieroitusripuli on yleinen ruoansulatuskanavan ongelma, jossa uloste on löysää ja porsaat laihtuvat. Porsaiden vieroitusripuli hidastaa ja heikentää porsaiden kasvua aiheuttaen tuottajalle taloudellisia menetyksiä ja mahdollisesti antibioottien käytön lisääntymistä. Tutkimuksemme hypoteesi on, että tietyissä olosuhteissa vastasyntyneiden porsaiden suolistomikrobisto kehittyy sellaiseksi, joka edistää kasvua ja vähentää patogeenimikrobien kasvua. Toinen hypoteesi on, että tutkimuksessa löydetään eroja peräsuolesta eristetyistä suolistomikrobipopulaatioista porsailta, jotka kasvavat muita nopeammin ja joilla ei ole kliinisiä merkkejä suolistosairauksista. Tutkimuksemme tavoitteena on tuoda tärkeää tietoa porsaiden kasvun parantamisen kehittämiseksi, jotta antibioottien käyttöä voitaisiin vähentää. Tutkimuksessamme oli vertailun vuoksi neljä sikalaa, joista yhdellä oli käytössä ryhmämuotoinen vapaaporsitus, toisessa yksilöllinen vapaaporsitus ja muilla häkkiporsitus. Kultakin tilalta tutkimukseemme kuului kymmenen emakkoa ja niiden naarasporsaat. Tiloilla vierailimme kahdesti ennen ja jälkeen vieroituksen. Näytteenottokerroilla keräsimme tutkimusporsailta ulostenäytteet peräsuolesta vanupuikon avulla minigrip-pussiin ja kuivajäähän jatkokuljetusta ja -tutkimusta varten. Lisäksi punnitsimme porsaat koukku- tai ihmisvaa’an avulla. Toisella näytteenottokerralla valitsimme jokaisesta pahnueesta kaksi suurinta ja pienintä porsasta, täten kultakin tilalta tutkimukseemme kuului noin 40 porsasta, ja yhteensä keräsimme 674 näytettä. Suolistomikrobit uutettiin ulostenäytteistä ja karakterisoitiin Illumina sekvensoinnilla käyttäen 16S rRNA -geeni- amplikointia. Tutkimuksemme tulokset osoittavat, että niiden porsaiden, joilla oli paras päiväkasvu, suolistomikrobisto vakiintui nopeimmin vieroituksen aikana. Tutkimuksemme tulokset vastaavat muiden tutkimusten tuloksia. Hypoteesin mukaista positiivista yhteyttä suolistomikrobiston ja päiväkasvun välillä ei havaittu imevillä porsailla, eikä hyvillä olosuhteilla havaittu olevan merkitsevää eroa suolistomikrobiston kehittymisessä huonompiin olosuhteisiin verrattuna. Tutkimuksemme osoitti, että suolistomikrobiston muutokset liittyvät erityisesti vieroitusvaiheeseen. Se, kuinka kasvua edistävät bakteerit saadaan hyötykäyttöön, ansaitsee lisätutkimusta. Tutkielman liitteinä on perustietoa tutkimuksemme sikaloista ja sioista.
-
(2023)Tämä on eläinlääketieteen lisensiaatintutkielma, kartoittava kirjallisuuskatsaus koirien ja kissojen yleisimmistä ihosiirteistä. Ihosiirteiden käyttö ei ole yleistä, mutta niille on suuri tarve silloin, kun haavaa ympäröivää ihoa ei ole riittävästi haavan suoraa sulkua varten. Työn tavoitteena on esitellä ihosiirteet, perustella, miksi ihosiirteitä tarvitaan, millä perusteella siirteistä valitaan sopivin ja miten kyseinen siirre toteutetaan. Ensisijaisesti pieneläinten haavat suljetaan yhdistämällä haavan reunat toisiinsa suoraan, toissijaisesti käytetään haavajännitettä vähentäviä tekniikoita. Näin saadaan suljettua valtaosa eläinten haavoista. Lopuissa, harvinaisissa tapauksissa käytetään ihosiirteitä. Erilaisista siirteistä valitaan ensisijaisesti yksinkertaisin ja vähiten kudosvaurioita aiheuttava siirre. Viimesijaisesti tai siirrehoidon epäonnistuttua haavat hoidetaan avoimina. Ihosiirteet, toteuttamisen yleiset yksityiskohdat ja komplikaatiot esitellään yleisesti. Subdermal plexus- ja axial pattern -siirteiden leikkaustekniikat esitellään yksityiskohtaisesti ja niistä esitetään havainnoivia kuvia. Siirteiden komplikaatiot ja käyttökohteet on kerätty siirteitä käsittelevistä kokeellisista ja vertailevista tutkimuksista sekä tapausselostuksista. Näitä julkaisuja tarkastellaan myös kokonaisuutena, tutkimustiedon kattavuuden ja tutkimuskysymysten kartoittamiseksi. Työ pohjustetaan teoriaosuudella, jossa kerrataan tiivistetysti ihon makroanatomiaa ja haavan paranemisen fysiologiaa niiltä osin, kuin se on siirteiden kannalta olennaista. Tarkasteltuja kokeellisia tutkimuksia, tapausselostuksia ja -sarjoja on kymmeniä. Siirretyypeittäin tutkimusten määrä on kuitenkin pienehkö. Tutkimusten vertailu on hankalaa, koska tutkimusten pienen määrän lisäksi niiden kirjaamiskäytännöt vaihtelevat. Voidaan kuitenkin päätellä, että ihosiirreleikkaukset ovat turvallisia, niihin liittyy paljon lieviä komplikaatioita, mutta vähän vakavia komplikaatioita. Ihosiirteen pääasiallinen tarkoitus, haavan primaari sulku toteutuu, sillä komplikaatioista huolimatta lähes kaikissa tutkituissa potilastapauksissa valtaosa siirteistä on selviytynyt elinvoimaisena.