Faculty of Veterinary Medicine
Recent Submissions
-
(2024)Suomen elintarviketurvallisuustarkastustulosten julkaisemiseen vuonna 2013 lanseeratun Oiva-järjestelmän toimintaperiaatteena on muiden vastaavien julkaisujärjestelmien lailla saattaa elintarvikealan toimijoiden hygieniatasot kuluttajien tietoisuuteen helposti ymmärrettävien ja käytännöllisten arvosanojen muodossa. Kuluttajien huomioidessa arvosanat asiointipäätöksissään muodostuu toimijoille paineita parantaa arvosanojaan ja siten myös toimipaikan hygieniatasoa. Arvosanojen julkaisu johtaa siten yleisesti parantuneisiin hygieniatasoihin ja vähentää elintarvikealan toimipaikoista lähtöisin olevien ruokamyrkytystapausten määrää. Arvosanat sisältävän Oiva-raportin esilläpito kuluttajien nähtävillä on järjestelmän toimimisen kannalta olennaista, mutta raporttien esilläpitoa elintarvikealan toimipaikoissa ei ole Suomessa aiemmin tieteellisesti tutkittu. Maailmalla tutkimusta vastaavien julkaisujen esilläpidosta on tehty lähinnä Isossa-Britanniassa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka yleistä Oiva-raporttien esilläpito pääkaupunkiseudun elintarvikehuoneistoissa on, ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat. Hypoteesina oletetaan raportin sisältämän arvosanan ja toisaalta sen muutoksen vaikuttavan esilläpitoon siten, että parempia arvosanoja saaneilla toimijoilla esilläpito on yleisempää kuin huonompia saaneilla; ja toisaalta arvosanan parantuessa edellisestä raportin esilläpito on yleisempää kuin arvosanan huonontuessa. Tutkimus toteutettiin tarkastamalla Oiva-raporttien esilläpito 196 toimipaikassa pääkaupunkiseudulla. Aineistoon valittiin sellaisia elintarvikealan toimijoita, joiden toimipaikkaan kuluttajilla on vapaa pääsy. Oiva-raporttien esilläpito tarkistettiin, ja tarvittaessa raporttia kysyttiin toimipaikan henkilökunnalta. Esilläpidon eroja tarkasteltiin suhteessa toimipaikan arvosanaan, arvosanan muutokseen edelliseen verrattuna, toimipaikan sijaintiin ja tyyppiin sekä elintarviketurvallisuustarkastuksen ja tutkimukseen liittyvän tarkastuskäynnin väliseen aikaan. Tutkimuksessa havaittiin esilläpidon erojen olevan merkitseviä sekä arvosanojen että niiden muutoksien suhteen, mikä vastaa hypoteesia. Toimipaikan sijainnin, tyypin ja elintarviketurvallisuustarkastuksesta tutkimuskäyntiin kuluneen ajan kohdalla merkitsevää eroa ei havaittu. Raporttien esilläpito havaittiin merkittävästi alhaisemmaksi kuin niissä Ison-Britannian maissa, joissa esilläpito on pakollista. Koska julkaisujärjestelmien toimintaperiaate nojaa vahvasti tietojen julkaisemiseen kuluttajille, on Oiva-raporttien esilläpidon puutteellisuus huolestuttavaa koko järjestelmän toimimisen kannalta. Tutkimus viittaa Oiva-raporttien esilläpidon valvonnan tehostamisen tarpeeseen erityisesti huonomman arvosanan (C tai D) tai aiempaa huonomman arvosanan saaneissa toimipaikoissa. Tutkimuksen aineisto oli hyvin vahvasti Helsinkiin painottunutta, joten edustavuuden kannalta laajempia lisätutkimuksia Oiva-raporttien esilläpidosta kaivattaisiin myös muualta Suomesta. Mahdollisen tehostetun valvonnan hyödyllisyyttä voitaisiin seurata esimerkiksi vuosittain toteutettavalla seurantatutkimuksella, jollaista on Isossa-Britanniassa toteutettu vuodesta 2011 lähtien.
-
(2024)Lepakot muodostavat noin viidesosan kaikista maailman nisäkkäistä. Niitä elää lähes kaikkialla maailmassa monenlaisissa elinympäristöissä, joten niillä on merkittävä rooli virusten säilymöinä. Monet lepakoiden kantamat virukset, kuten useat koronavirukset, ovat zoonoottisia, eli ne voivat tarttua ihmisten ja eläinten välillä. Koronavirukset ovat erittäin monimuotoinen virusryhmä; ihmisten lisäksi useilla eläinlajeilla on omat koronaviruksensa, joille ne toimivat pääasiallisina isäntälajeina. Niiden aiheuttamat infektiot vaihtelevat oireettomista tai lieväoireisista vakaviin hengitystieinfektioihin. Viime vuosina koronavirukset ovat saaneet runsaasti huomiota erityisesti SARS-CoV-2:n aiheuttaman taudinpurkauksen myötä, joka on vaikuttanut sekä ihmisiin että eläimiin ympäri maailmaa. Kuten monen muunkin ihmisen koronaviruksen, SARS-CoV-2:n on vahvasti epäilty olevan lepakoista lähtöisin. Erityisesti afrikkalaisista lepakoista tehdään jatkuvasti uusia koronavirushavaintoja. Ihmisten ja eläinten välisen lisääntyneen kontaktin seurauksena myös näillä viruksilla on potentiaalia siirtyä lajista toiseen. Tämä lisensiaatintutkielma sisältää alkuperäistutkimuksen, jossa kartoitetaan koronavirusten esiintymistä kenialaisissa lepakoissa PCR-menetelmää hyödyntäen. Tutkielman kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on valaista, miksi lepakot ovat hyviä zoonoottisten virusten kantajia ja perehtyä hieman tarkemmin erityisesti Keniassa tavattavien lepakoiden erityispiirteisiin. Katsauksessa perehdytään myös koronaviruksiin keskittyen erityisesti niiden kykyyn tarttua, muuntua ja säilyä eri isäntälajeissa. Tutkielman tutkimusosuudessa tutkittiin yhteensä 88 vuonna 2019 kerättyä lepakon ulostenäytettä ja 264 vuonna 2022 kerättyä lepakon sylkinäytettä. Tutkimus tehtiin osana Helsingin yliopiston Emerging Infectious Diseases -tutkimusryhmässä vuonna 2015 aloitettua laajempaa kenialaisiin lepakoihin kohdistuvaa tutkimusta. Ryhmässä on jo aiemmin tehty havaintoja koronavirusten esiintymisestä kenialaisissa lepakoissa, joten tämän tutkimuksen ensimmäinen hypoteesi oli, että koronavirusta esiintyy myös nyt tutkituissa näytteissä. Tutkimuksen toinen hypoteesi oli, että koronavirusten prevalenssi eli esiintyminen on korkeampi ulostenäytteissä kuin sylkinäytteissä. Molemmat hypoteesit toteutuivat; kahdesta Mops condylurus -lajin lepakon ulostenäytteestä tehtiin positiivinen koronavirushavainto. Näytteiden sekvensoinnin perusteella molemmat koronavirukset olivat alfakoronavirusten sukuun kuuluvia BtKY22-viruksia tai sen kaltaisia koronaviruksia. Lepakoiden sylkinäytteissä ei todettu koronaviruksia. Vaikka koronavirusten prevalenssi lepakoiden ulostenäytteissä (2,27 %) oli tässä tutkimuksessa matalampi kuin aiemmissa tutkimuksissa, vahvistaa löydös, että koronaviruksia kiertää kenialaisissa lepakoissa. Tutkimuksen perusteella tulevaisuudessa on todennäköisesti kannattavinta keskittyä tutkimaan koronavirusten esiintymistä lepakoiden ulostenäytteistä ennemmin kuin sylkinäytteistä. Tutkimuksen koronavirushavainnot tehtiin ihmisten läheisyydessä pesineistä lepakoista, mikä korostaa tarvetta jatkaa koronavirusten esiintymisen seurantaa ja tutkimusta kenialaisissa lepakoissa – riski virusten lajiloikkaan on olemassa. Mahdollisten tulevien koronavirustaudinpurkauksien ehkäisemiseksi niin ihmis- kuin eläinpopulaatioissa tarvitaan lisää One Health -lähestymistavan mukaista tutkimusta ja toimintatapojen kehittämistä.
-
(2024)Tämä lisensiaatintutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen ternimaidon laatuun ja vasta-aineiden imeytymiseen vaikuttavista tekijöistä naudalla. Vasta-aineiden puutos on yleinen ongelma maailmanlaajuisesti. Se heikentää eläinten hyvinvointia, lisää sairastuvuutta ja tuottaa merkittäviä taloudellisia tappioita. Maailmanlaajuisesti arviolta 15,6 % vasikoista kärsii vasta-aineiden puutoksesta. Suomalaisilla lypsykarjatiloilla 11 päivän ikäisistä vasikoista jopa 29 % kärsii vasta-aineiden puutoksesta. Vastasyntynyt vasikka on riippuvainen emältä ternimaidon kautta saatavista vasta-aineista eli immunoglobuliineista. Vasta-aineet jaetaan viiteen luokkaan, joista suurin ja merkittävin vasikan passiivisen immuniteetin kehittymisen kannalta on IgG. Imeytyminen määritellään tässä yhteydessä vasta-aineen kulkeutumisena suolen luumenista verenkiertoon. Ternimaidon laatuun vaikuttavia tekijöitä tunnetaan useita. Osa tekijöistä on lehmästä ja osa ihmisestä riippuvia. Lehmän ominaisuuksista esimerkiksi ikä ja rotu vaikuttavat ternimaidon laatuun, kun taas ihminen voi vaikuttaa ternimaidon laatuun esimerkiksi hyvällä hygienialla ja ajoittamalla lypsyn oikeaan aikaan. Imeytymiseen vaikuttavat tekijät voidaan jakaa maidon laatuun, juotuun maitomäärään ja suolen imeyttämiskykyyn liittyviin tekijöihin. Tärkeimmät vasta-aineiden imeytymiseen ja riittävän passiivisen immuniteetin saavuttamiseen vaikuttavat tekijät ovat korkealaatuinen ternimaito, riittävä maidon määrä, juotto mahdollisimman nopeasti syntymän jälkeen sekä bakteerikontaminaatioiden minimointi. Vasta-aineiden puutos selittyy osin ternimaidon laatuun ja osin vasikoiden imeyttämiskykyyn liittyvillä tekijöillä. On syytä epäillä, että nykyään suuri osa passiivisen immuniteetin kehittymisen häiriöistä selittyy vasikan suolen huonolla imeyttämiskyvylllä. Imeytymisen epäonnistumiseen vaikuttavista tekijöistä tarvitaan lisää tutkimustietoa.
-
(2024)Anestesian aikainen hypotensio eli matala verenpaine on yksi yleisimmistä anestesiakomplikaatioista koirilla ja kissoilla. Anestesian aikainen hypotensio on useissa tutkimuksissa määritelty keskipaineen avulla, ja usein määritelmänä on alle 60 mmHg keskipaine. Ihmisillä anestesian aikainen hypotensio on yhdistetty anestesiakuolleisuuteen ja elinvaurioihin. Koirilla anestesian aikaisen hypotension on todettu aiheuttavan heikentynyttä kudosten hapen osapainetta sekä huonontunutta verenkiertoa. Verenpaineen mittauksessa käytettävät mittalaitteistot voivat olla joko invasiivisia tai non-invasiivisia. Invasiivisessa menetelmässä verenpainetta mitataan valtimoon asetetun kanyylin kautta, ja non-invasiivisessa menetelmässä mittauksessa käytetään mansettia, joka asetetaan raajaan tai hännäntyveen. Non-invasiivisia menetelmiä ovat oskillometrinen ja Doppler-menetelmä. Non-invasiivisiin mittausmenetelmiin liittyy enemmän virhelähteitä verrattuna invasiiviseen menetelmään. Anestesian aikainen hypotensio voi johtua monista tekijöistä, kuten nesteiden menetyksestä tai anestesian induktioon ja ylläpitoon käytetyistä lääkeaineista. Esimerkiksi propofolin, alfaksalonin, isofluraanin ja sevofluraanin on todettu laskevan verenpainetta koirilla ja kissoilla. Verenpaineen laskua aiheuttavia mekanismeja ovat vasodilataatio ja sydämen minuuttitilavuuden väheneminen. Lisäksi anestesian aikana elimistön kompensaatiomekanismien toiminta heikkenee keskushermostolaman takia. Anestesian aikaiselle hypotensiolle altistavista tekijöistä tiedetään vain rajallisesti koirilla, mutta vielä rajallisemmin kissoilla. Koirilla näistä tekijöistä on tunnistettu korkea ASA-luokka, invasiivinen kirurgia, pienikokoisuus ja brakykefalia. Korkea ASA-luokka ja pienikokoisuus lisäävät myös anestesiakuolleisuuden riskiä. Anestesian aikaisen hypotension hoito tulee kohdistaa sitä aiheuttavaan syyhyn. Inhalaatioanesteetin pitoisuuden vähentäminen, nestehoito kristalloidi- tai kolloidinesteellä sekä lääkehoito inotroopeilla eli sydämen supistuvuutta lisäävillä lääkkeillä, kronotroopeilla eli sydämen sykettä nostavilla lääkkeillä ja/tai vasopressoreilla eli verisuonia supistavilla lääkkeillä ovat yleisiä hoitovaihtoehtoja. Yhteenvetona voidaankin todeta, että anestesian aikainen verenpaineen monitorointi on tärkeää kliinisessä työssä kudosten riittävän verenkierron arvioimiseksi. Anestesian aikaiselle hypotensiolle altistavien tekijöiden laajempi kartoitus olisi hyödyllistä, jotta anestesian aikaista hypotensiota voitaisiin ehkäistä paremmin esimerkiksi lääkevalinnoilla.
-
(2024)Kanin (Oryctolagus cuniculus) anatomian tunteminen on hyödyllistä pieneläimiä hoitavalle eläinlääkärille, sillä kani on yleinen lemmikki suomalaisissa talouksissa. Tämän kirjallisuuskatsauksen muotoon kirjoitetun lisensiaatintyön tarkoituksena on kuvailla kanin anatomia, ja lisäksi kuvailun yhteydessä käsitellään lyhyesti anatomian merkitystä kanin elimistön toimintaan. Kirjallisuudessa kanin anatomiaa käsitellään kuvallisissa atlaksissa, jotka ovat hyvin vanhoja teoksia, sekä uudemmissa tutkimuksissa, jotka ovat usein keskittyneet ihmisen ja kanin anatomian erojen selventämiseen. Kani on jäniseläimiin kuuluva nisäkäs, joka elää laumassa ja on kasveja ravintonaan käyttävä saaliseläin. Lajin anatomiassa näkyvät sopeumat tällaiseen elämään: prominentit aistielimet, voimakkaat lihakset, sekä takasuolifermentoijan ruoansulatuskanava. Ihmisen suorittama domestikaatio ja jalostus on muuttanut kania vain vähän, mutta jotkin jalostuksen tuotteena saavutetut piirteet voivat altistaa kanin terveysongelmille. Kanin iho on hyvin ohutta, mikä on otettava huomioon hoitotilanteissa. Ohutta ihoa peittää tiivis turkki, joka auttaa kania sopeutumaan erilaisiin ilmastoihin. Kanin tuki- ja liikuntaelimistölle on ominaista, että luusto on kevyt eläimen painoon nähden, mutta lihakset ovat voimakkaat. Pään luusto on ohutta, ja siihen kiinnittyvät hampaat, jotka kanilla kasvavat jatkuvasti. Purulihaksisto on keskittynyt poskien ympärille ja on tehokas jauhamisliikkeen tuottamisessa. Jauhamisliike on ehdottoman tärkeää kasvinsyöjälle. Kanin sydämessä on erikoisuus, jota ei ole muilla kotieläiminä pidettävillä nisäkkäillä: molemmat eteis-kammioläpät ovat kaksiosaisia. Lisäksi kanilla on kaksi etuonttolaskimoa. Kanin rintaontelossa sijaitsee kanin koko elämän ajan kateenkorva. Ruoansulatuselimistön keskeisin osa on umpisuoli, jossa ruokamassan fermentointi tapahtuu. Paksusuolessa on erikoistunut osa, jonka avulla kani muodostaa kahdenlaisia papanoita. Maksa sijaitsee muille kotieläimille tyypillisesti, mutta sen kaudaalinen lohko omaa ohuen tyviosan, jonka ympäri lohko voi torsioitua. Kanin lisääntymiselimistössä on merkittäviä seikkoja sekä uroksilla, että naarailla: uroksella inguinaalikanava säilyy avonaisena läpi elämän, ja naaraalla on kaksi kohdunkaulaa. Kanin silmät ja korvalehdet ovat huomattavan suuret, sillä niillä on tärkeä funktio petoeläinten havaitsemisessa.