Faculty of Veterinary Medicine
Recent Submissions
-
(2024)Elimistössä kemiallisen aineen aiheuttamat farmakologiset tai toksikologiset vaikutukset riippuvat aineen aktiivisen muodon kohde-elimessä saavuttamasta konsentraatiosta. Lääketeollisuudessa halutun vasteen aikaansaava lääkeaine on kehitettävä ja testattava, ja kliinisessä käytössä kohde-elimen lääkeaineen konsentraatio ajan funktiona on saatava pysymään terapeuttisella tasolla annostelua säätämällä. Toksikologiassa vastaavasti on tarpeen selvittää kemiallisten aineiden haitallisia vaikutuksia aiheuttavat annokset. Altistuksen jo tapahduttua on annoksen määrä mahdollisesti arvioitavissa vain elimistöstä mitatun aineen konsentraation perusteella. Kaikki tämä edellyttää elimistöön joutuneen tai annostellun kemiallisen aineen annoksen imeytymisen, jakautumisen, aineenvaihdunnan ja erityksen (ADME, ”absorption, distribution, metabolism, excretion”) kautta syntyvien vaikutusten, eli farmakokinetiikan/toksikokinetiikan kvantitatiivista tai kvalitatiivista käsittelyä. Farmakokinetiikkaa/toksikokinetiikkaa voidaan tutkia suoralla mittauksella plasmasta tai kudoksista kemialliselle aineelle altistumisen jälkeen (in vivo) tai mm. solumalleilla (in vitro) sekä tietokantojen ja tietokonesimulaatioiden (in silico) avulla mallintamalla ja ennustamalla. In silico -menetelmät ovat paitsi in vivo- tai in vitro -menetelmiä edullisempia, myös nopeampia, eettisempiä ja parhaimmillaan laadukkaita ennustuksia tuottavia. Tämän eläinlääketieteen lisensiaattityön aihe, fysiologiaan perustuvat farmakokineettiset ja toksikokineettiset mallit (PBPK,” physiologically based pharmacokinetic models” ja PBTK, ”physiologically based toxicocokinetic models”) ovat kehittyneitä mekanistisia tilamalleja, jotka perustuvat fysiologiseen, anatomiseen ja biokemialliseen informaatioon. PBPK-malleissa on lukuisia anatomisia, fysiologisia, ja fysikokemiallisia parametreja, joiden arvot määritetään a priori, mallinnettavasta konsentraation aikariippuvuusdatasta riippumattomin menetelmin. PBPK/PBTK-malleissa tutkittavan aineen farmakokinetiikalle olennaiset ADME-prosessit sisältyvät malliin, lisäksi osaston tilavuus ja aineen siirtymänopeus vastaavat elimen tai kudoksen anatomista tilavuutta ja perfuusiota. PBPK/PBTK-malleilla voidaan kuvata myös tilanteita, joissa farmakokineettiset prosessit ovat saturoituneita, tai aineen jakautuminen elimistöön on epätasaista. PBPK/PBTK-mallien rakentaminen vaatii runsaasti informaatiota, mallien käyttö runsaasti laskentatehoa ja ennen kaikkea asiantuntemusta mallien parametrien asettamisesta. Pitkälle kehitetty PBPK/PBTK-malli mahdollistaa kuitenkin ennusteiden tekemisen jo lääkeaineen suunnitteluvaiheessa tai teoreettisen toksikologisen tutkimuksen. Fysiologisia parametrejä muuttamalla samalla mallilla voi ekstrapoloida tuloksia eri annostelutavoille ja annoksille, yli lajirajojen ja tutkia populaatioita tai rajoittaa tutkimus esim. tiettyyn ikäryhmään tai fysiologiseen tilaan (esim. raskaus) sekä tutkia usean kemiallisen aineen yhteiskäytön välisiä vaikutuksia. Tässä kirjallisuuskatsauksessa perehdytään PBPK/PBTK-mallien ideaan ja käyttömahdollisuuksiin. Matemaattisia kaavoja käytetään vain siinä laajuudessa, kuin idean havainnollistaminen edellyttää, mallien yhtälöt ovat kuitenkin löydettävissä kirjallisuudesta. PBPK/PBTK-malleja käsittelevän kirjallisuuden lukeminen edellyttää runsaasti taustatietoa ADME-prosesseista, siksi tutkielmassa on kirjoitettu myös PBPK/PBTK-mallinnuksen taustalla olevista fysiologisista prosesseista ja parametreja varten tarvittavista in vivo- ja in vitro -kokeista.
-
(2024)Baermann-menetelmä on ulosteessa elävien parasiittitoukkien havaitsemiseen kehitetty metodi, joka perustuu toukkien liikkumiseen ja gravitaatioon. Pääasiassa menetelmällä diagnosoitavat loiset ovat keuhkomatoja. Tässä lisensiaatintutkielmassa esitellään Baermann-menetelmä ja tärkeimmät sillä havaittavat loiset ja selvitetään näiden loisten esiintyvyyttä suomalaisilla koirilla ja kissoilla. Tutkimuksessa kerättiin 404 suomalaiselta koiralta ja 87 kissalta ulostenäytteet Baermannin metodilla suoritettavaa tutkimusta varten. Jokaiselta eläimeltä tutkittiin ensin 10 grammaa ulostetta kahdesta viiteen eläimen ryhmänäytteenä. Mikäli ryhmänäyte osoittautui positiiviseksi, tutkittiin kyseisen erän eläinten näytteet 10 gramman yksilönäytteinä. Hypoteesina oli, että oireettomien eläinten näytteistä ei löydy Baermannin menetelmällä havaittavia loisia, koska oireilevien eläinten löydöksiäkin on vain vähän. Laboratoriotutkimuksen rinnalla suoritettiin retrospektiivinen tutkimus Yliopistollisen eläinsairaalan potilastietojärjestelmästä. Tarkasteluvuosilta 2013–2023 käytiin läpi 250 koiran ja 80 kissan potilastiedot perustuen niille suositeltuun Baermann-tutkimukseen.Tutkimuksessa yhdellä koiralla (0,2 %) todettiin Crenosoma vulpis eli ketun keuhkomato. Kissojen tulokset olivat negatiivisia. Vähäisten löydösten vuoksi riskitekijäanalyysiä ei voitu tehdä. Potilastiedoista löydettiin tarkasteluajanjaksolta yhdeksän positiivista koiraa, mutta ei yhtäkään positiivista kissaa. Positiiviseksi todetuilla koirilla esiintyi Crenosoma vulpis (n=7) ja Strongyloides stercoralis (n=2) -tartuntoja. Potilaiden taustatiedot olivat kuitenkin puutteellisia, ja positiivisia oli vain vähän, joten riskitekijöitä ei kyetty näiltäkään kartoittamaan. Tutkimuksessa tarkastelluista koiran parasiiteista C. vulpis ja S. stercoralis ovat todennäköisimpiä Suomessa, mutta niitäkin esiintyy vain vähäisissä määrin. Vaikka S. stercoralis voi infektoida sekä koiria että kissoja, Suomessa on tiedettävästi tavattu vain koirien infektioita. Myös muita Baermannilla diagnosoitavia loisia, kuten koiria infektoivia Angiostrongylus vasorumia ja Oslerus osleria, esiintyy kirjallisuuskatsauksen perusteella Suomessa harvinaisina. Suomalaisten kissojen keuhkoparasiittitartuntoja ei sen sijaan tutkielmassa löytynyt lainkaan. Vaikka keuhkoparasiitit ovat tällä hetkellä Suomessa harvinaisia, ilmaston lämpeneminen saattaa mahdollistaa tartuntamäärien kasvun tulevaisuudessa muun muassa villieläinpopulaatioiden liikkumisen ja väli-isäntäeläinten lisääntymisen ja niiden elinalueiden laajenemisen myötä. Siksi infektiotilanteen seuraaminen ja Baermann-menetelmän ottaminen osaksi rutiinidiagnostiikka hengitystieoireilevilla koirilla ja kissoilla suositeltavaa. Parhaimmillaan menetelmä estää turhien antibioottikuurien määräämisen ja potilaan oireiden pitkittymisen.
-
(2024)Lunginflammationer hos nötkreatur är ett betydande hälsoproblem, som orsakar stora ekonomiska förluster. Speciellt kalvar är utsatta för luftvägsinflammationer men även vuxet nötkreatur drabbas. Bovine respiratory disease komplekset (BRD) är en interaktion mellan patogener och predisponerande faktorer som orsakar luftvägsinflammationer hos nötkreatur. Inom patologi indelas pneumonier enligt lokalisation och inflammationstyp i bronkopneumoni, interstitiell pneumoni, embolisk pneumoni och granulomatös pneumoni. I litteraturöversikten behandlas det olika pneumonityperna och deras patologiska utseende. Eftersom största delen av tillgänglig forskning inom området baserar sig på unga nötkreatur, är syftet med denna avhandling att undersöka pneumonins förekomst och des bakomliggande faktorer hos finska vuxna mjölkkor. Lunginflammationernas förekomst undersöktes i samband med LYKKY-projektet var 319 finska mjölkkor som dog på gården eller avlivades till följd av någon akut sjukdom obducerades. Korna obducerades på Honkajokis förbränningsanläggning. Diagnosen gjordes med hjälp av makropiska fynd i obduktionen och histologisk undersökning. Bakgrundsinformation om de obducerade korna samt produktionsförhållanden samlades in från producenterna. Bakgrundsuppgifter och fynd granskades med statistiska analyser. Hypotesen är att lunginflammationer förekommer hos vuxna kor, de vanligaste pneumonityperna antas vara aspirationspneumoni och embolisk pneumoni. Pneumoni förkom i undersökningen hos 23% av undersökningspopulationen. De vanligaste pneumonityperna som hittades var aspirationspneumoni 57% och embolisk pneumoni 25%. I samband med pneumoni fanns det vanligtvis även andra sjukdomar. I samband med aspirationspneumoni var kon i flera fall liggande och hade fått oral medicinering. Hypokalsemi och rumenit diagnoserades samtidigt med aspirationspneumoni i några fall. I samband med embolisk pneumoni fanns det någon infektion annans stans i kroppen varifrån embolin tagit sig till lungorna. I denna undersökning förekom endokardit, artrit, mastit och metrit samtidigt med embolisk pneumoni. Produktionsförhållanden hade inget större samband med insjuknandet i pneumoni. Statistisk signifikanta samband mellan olika faktorer och insjuknandet i pneumoni hittades, men eftersom undersökningspopulationen endast bestod av sjuka djur och en frisk kontrollgrupp saknades, kunde inte riskfaktorer direkt tillämpas.
-
(2024)Bruselloosi eli Brucella spp. -bakteereiden aiheuttama infektio on yksi maailman yleisimmistä zoonoottisista sairauksista, jonka aiheuttamat taloudelliset tappiot ovat maailmanlaajuisesti merkittäviä. Taloudellisten tappioiden lisäksi bruselloosi aiheuttaa kärsimystä Brucella-infektioon sairastuville eläimille. Brucella-sukuun kuuluvia lajeja ovat esimerkiksi Brucella abortus, Brucella melitensis, Brucella ovis, Brucella suis ja Brucella canis. Brucella-suvun bakteerit infektoivat sekä maa- että merinisäkkäitä. Tyypillisesti Brucella- bakteerit aiheuttavat eläimille oireita sekä lisääntymis- että tuki- ja liikuntaelimistöön. Ihmisillä bruselloosi aiheuttaa usein pitkäkestoisia ja mahdollisesti vakavia ongelmia, kuten keskushermosto- ja niveloireita. Tässä kirjallisuuskatsauksessa perehdytään merinisäkkäillä esiintyvien Brucella pinnipedialis- ja Brucella ceti -lajien esiintyvyyteen, isäntälajeihin, vektoreihin sekä zoonoottisuuteen ja vertaillaan niitä maanisäkkäillä esiintyviin Brucella- lajeihin. Merinisäkkäillä tavattavia Brucella-bakteereita esiintyy maailmanlaajuisesti, ja B. pinnipedialis -bakteeria on havaittu myös Suomessa harmaahylkeillä ja norpilla, joten merinisäkkäillä esiintyvät Brucella-bakteerit koskevat myös Suomen eläinlääkäreitä. Bruselloosi on merkittävä sairaus niin ihmisten kuin eläinten terveyden kannalta ja bruselloosin aiheuttamat taloudelliset menetykset ovat merkittäviä. Kirjallisuuskatsauksen tietoa voidaan hyödyntää esimerkiksi seurantaohjelman suunnittelun tukena tai diagnostiikan apuna. Brucella-bakteerit viihtyvät makrofageissa sekä lisääntymiselimistön soluissa. Brucella- bakteereilla ei ole klassisia virulenssitekijöitä, vaan Brucella-bakteerit hyödyntävät taudinaiheutuksessa muun muassa lipopolysakkaridi eli LPS-molekyylejä ja sen O- antigeeniketjua. Brucella-tartuntojen diagnosoimiseen voidaan hyödyntää erilaisia testejä, mutta varmin vaihtoehto on bakteerieristys. Lisäksi voidaan hyödyntää esimerkiksi Stamp- värjäystä, PCR (eng. polymerase chain reaction) -menetelmiä ja serologisia testejä. B. pinnipedialis infektoi useita eväjalkaisiin kuuluvia merinisäkäslajeja. B. pinnipedialis ei aiheuta eväjalkaisille oireita tai patologisia muutoksia poiketen näin monista muista Brucella-lajeista. B. pinnipedialis leviää todennäköisesti ympäristön kautta, mutta bakteeri saattaa levitä myös ruokaketjun kautta. Lisäksi keuhko- ja maksamadot saattavat osallistua B. pinnipedialis -bakteerin leviämiseen. On myös mahdollista, että eväjalkaisten sijaan B. pinnipedialis -bakteerin pääasiallinen isäntälaji olisikin Parafilaroides spp. -keuhkomadot. B. ceti infektoi useita valaisiin, delfiineihin ja pyöriäisiin kuuluvia merinisäkäslajeja. B. ceti leviää pääasiassa lisääntymiselimistön välityksellä, mutta B. pinnipedialis -bakteerin tapaan myös loisilla saattaa olla rooli leviämisessä. B. ceti aiheuttaa isäntäeläimilleen muun muassa keskenmenoja, keskushermosto-oireita ja sydänmuutoksia. Maanisäkkäillä esiintyvät Brucella-bakteerit eivät aiheuta keskushermosto-oireita ja tämä poikkeavuus voi olla seurausta valaiden, delfiinien ja pyöriäisten erilaisesta veri-aivoesteen rakenteesta tai polykloorattujen bifenyylien kuormituksesta. Vaikka merinisäkkäillä esiintyvät Brucella- tartunnat ovatkin ihmisillä harvinaisia, ainakin osalla B. ceti -bakteereista näyttäisi olevan zoonoottista kykyä. Siksi ainakin B. ceti -bakteerin esiintyvyyttä olisi hyvä seurata merinisäkäspopulaatioissa, jotta mahdollisilta ihmisinfektioilta vältyttäisiin.
-
(2024)Tässä kirjallisuuskatsauksessa käsitellään hevosten hankittuja koukistuksellisia asentovirheitä. Ne ovat yleinen kasvavien hevosten ongelma, jossa yksi tai joskus useampi distaaliraajan nivelistä jäykistyy epänormaalin koukistuneeseen asentoon. Yleisimmin asentovirhe kehittyy etujalan kavioniveleen tai vuohisniveleen. Asentovirhe voi aiheuttaa hevoselle vaihtelevan asteista ontumaa sekä vaivan kroonistuessa aiheuttaa vääränlaisen rasituksen myötä muutoksia jalan luusto- ja pehmytkudosrakenteisiin. Hankittujen koukistuksellisten asentovirheiden etiologia on monisyinen ja vielä osittain tuntematon. Kasvuepäsuhtahypoteesin mukaan luiden pituuskasvu voi kasvupyrähdysten aikaan olla niin nopeaa, etteivät sitä vastaavat jänteet ja ligamentit ehdi passiivisesti venymään kasvun tahdissa, jolloin vaikutusalueen nivel koukistuu. Kipuhypoteesin mukaan asentovirhe taas aiheutuu kivun aiheuttaman jännelihaspaketin kontraktion seurauksena tai siitä, että kipeää jalkaa käytetään liian vähän, jolloin jänteet ja ligamentit eivät pääse venymään normaalisti. Kipua voisi aiheuttaa nopea kasvu tai erilliset kiputilat, kuten fysiitti, kaviopaiseet tai niveltulehdukset. Myös hevosten laidunkäyttäytymisen roolia asentovirheiden kehittymisessä on spekuloitu: mikäli varsa suosii aina saman etujalan pitämistä edessä laiduntaessa, taaemman jalan kavio kuluu epänormaalisti. Myös perinnöllistä komponenttia pidetään mahdollisena. Asentovirheiden diagnosointi onnistuu jalan tyypillisen konformaation perusteella. Jalan palpaatio on merkittävässä roolissa sekä asentovirheeseen osallistuvien rakenteiden arvioimiseksi että mahdollisen primäärikivun paikantamiseksi. Myös röntgenkuvantamista suositellaan, jotta asentovirheen vaikutuksia ympäröiviin kudoksiin voidaan arvioida. Asentovirheitä voidaan hoitaa sekä konservatiivisesti että kirurgisesti. Hoitosuositukset vaihtelevat asentovirheen tyypin ja vakavuuden mukaan. Konservatiiviseen hoitoon kuuluu ruokinnan tarkastus, korjaava vuolu/kengitys, fysioterapia ja tulehduskipulääkitys. Lastoittamista voidaan käyttää harkiten vuohisnivelen asentovirheitä hoidettaessa. Kavionivelen asentovirheiden kirurgisena hoitona käytetään lähtökohtaisesti syvän koukistajajänteen tukisiteen (ALDDFT) katkaisua. Vuohisnivelen kirurgisen hoidon valinta on monimutkaisempaa. Lievissä tai kohtalaisissa tapauksissa voidaan palpaatiolöydösten perusteella valita joko syvän tai pinnallisen koukistajajänteen tukisiteen (ALSDFT) katkaisu, joka tarvittaessa yhdistetään lastoittamiseen. Vakavammissa tapauksessa nämä leikkaukset voidaan tehdä samanaikaisesti, tai ALDDFT:n katkaisuun voidaan yhdistää pinnallisen koukistajajänteen katkaisu. Koukistuksellisten asentovirheiden hoitovaihtoehtojen ennuste hevosen urheilukäytön kannalta kiinnostaa omistajia. Lähtökohtaisesti ennuste on sitä parempi, mitä nopeammin asentovirheen hoito aloitetaan. Kavionivelen asentovirheillä on parempi ennuste kuin vuohisnivelen asentovirheillä. Sekä konservatiivisella hoidolla että ALDDFT:n katkaisulla hoidetulla hevosella on realistinen mahdollisuus kilpailla, etenkin mikäli hoito aloitetaan nuorella iällä eikä asentovirhe ole ollut vakava. Myös täysikasvuisena hoidetuista hevosista voidaan saada käyttöhevosia ALDDFT:n katkaisun avulla, etenkin harrastetasolle. Vuohisnivelen asentovirheiden ennuste on heikompi, mutta lievien asentovirheiden ennustetta voidaan oikeaoppisella hoidolla pitää hyvänä ontumattomuuden kannalta. Vakavissa tapauksissa ennuste on kuitenkin heikko.