Faculty of Veterinary Medicine
Recent Submissions
-
(2024)Lunginflammationer hos nötkreatur är ett betydande hälsoproblem, som orsakar stora ekonomiska förluster. Speciellt kalvar är utsatta för luftvägsinflammationer men även vuxet nötkreatur drabbas. Bovine respiratory disease komplekset (BRD) är en interaktion mellan patogener och predisponerande faktorer som orsakar luftvägsinflammationer hos nötkreatur. Inom patologi indelas pneumonier enligt lokalisation och inflammationstyp i bronkopneumoni, interstitiell pneumoni, embolisk pneumoni och granulomatös pneumoni. I litteraturöversikten behandlas det olika pneumonityperna och deras patologiska utseende. Eftersom största delen av tillgänglig forskning inom området baserar sig på unga nötkreatur, är syftet med denna avhandling att undersöka pneumonins förekomst och des bakomliggande faktorer hos finska vuxna mjölkkor. Lunginflammationernas förekomst undersöktes i samband med LYKKY-projektet var 319 finska mjölkkor som dog på gården eller avlivades till följd av någon akut sjukdom obducerades. Korna obducerades på Honkajokis förbränningsanläggning. Diagnosen gjordes med hjälp av makropiska fynd i obduktionen och histologisk undersökning. Bakgrundsinformation om de obducerade korna samt produktionsförhållanden samlades in från producenterna. Bakgrundsuppgifter och fynd granskades med statistiska analyser. Hypotesen är att lunginflammationer förekommer hos vuxna kor, de vanligaste pneumonityperna antas vara aspirationspneumoni och embolisk pneumoni. Pneumoni förkom i undersökningen hos 23% av undersökningspopulationen. De vanligaste pneumonityperna som hittades var aspirationspneumoni 57% och embolisk pneumoni 25%. I samband med pneumoni fanns det vanligtvis även andra sjukdomar. I samband med aspirationspneumoni var kon i flera fall liggande och hade fått oral medicinering. Hypokalsemi och rumenit diagnoserades samtidigt med aspirationspneumoni i några fall. I samband med embolisk pneumoni fanns det någon infektion annans stans i kroppen varifrån embolin tagit sig till lungorna. I denna undersökning förekom endokardit, artrit, mastit och metrit samtidigt med embolisk pneumoni. Produktionsförhållanden hade inget större samband med insjuknandet i pneumoni. Statistisk signifikanta samband mellan olika faktorer och insjuknandet i pneumoni hittades, men eftersom undersökningspopulationen endast bestod av sjuka djur och en frisk kontrollgrupp saknades, kunde inte riskfaktorer direkt tillämpas.
-
(2024)Bruselloosi eli Brucella spp. -bakteereiden aiheuttama infektio on yksi maailman yleisimmistä zoonoottisista sairauksista, jonka aiheuttamat taloudelliset tappiot ovat maailmanlaajuisesti merkittäviä. Taloudellisten tappioiden lisäksi bruselloosi aiheuttaa kärsimystä Brucella-infektioon sairastuville eläimille. Brucella-sukuun kuuluvia lajeja ovat esimerkiksi Brucella abortus, Brucella melitensis, Brucella ovis, Brucella suis ja Brucella canis. Brucella-suvun bakteerit infektoivat sekä maa- että merinisäkkäitä. Tyypillisesti Brucella- bakteerit aiheuttavat eläimille oireita sekä lisääntymis- että tuki- ja liikuntaelimistöön. Ihmisillä bruselloosi aiheuttaa usein pitkäkestoisia ja mahdollisesti vakavia ongelmia, kuten keskushermosto- ja niveloireita. Tässä kirjallisuuskatsauksessa perehdytään merinisäkkäillä esiintyvien Brucella pinnipedialis- ja Brucella ceti -lajien esiintyvyyteen, isäntälajeihin, vektoreihin sekä zoonoottisuuteen ja vertaillaan niitä maanisäkkäillä esiintyviin Brucella- lajeihin. Merinisäkkäillä tavattavia Brucella-bakteereita esiintyy maailmanlaajuisesti, ja B. pinnipedialis -bakteeria on havaittu myös Suomessa harmaahylkeillä ja norpilla, joten merinisäkkäillä esiintyvät Brucella-bakteerit koskevat myös Suomen eläinlääkäreitä. Bruselloosi on merkittävä sairaus niin ihmisten kuin eläinten terveyden kannalta ja bruselloosin aiheuttamat taloudelliset menetykset ovat merkittäviä. Kirjallisuuskatsauksen tietoa voidaan hyödyntää esimerkiksi seurantaohjelman suunnittelun tukena tai diagnostiikan apuna. Brucella-bakteerit viihtyvät makrofageissa sekä lisääntymiselimistön soluissa. Brucella- bakteereilla ei ole klassisia virulenssitekijöitä, vaan Brucella-bakteerit hyödyntävät taudinaiheutuksessa muun muassa lipopolysakkaridi eli LPS-molekyylejä ja sen O- antigeeniketjua. Brucella-tartuntojen diagnosoimiseen voidaan hyödyntää erilaisia testejä, mutta varmin vaihtoehto on bakteerieristys. Lisäksi voidaan hyödyntää esimerkiksi Stamp- värjäystä, PCR (eng. polymerase chain reaction) -menetelmiä ja serologisia testejä. B. pinnipedialis infektoi useita eväjalkaisiin kuuluvia merinisäkäslajeja. B. pinnipedialis ei aiheuta eväjalkaisille oireita tai patologisia muutoksia poiketen näin monista muista Brucella-lajeista. B. pinnipedialis leviää todennäköisesti ympäristön kautta, mutta bakteeri saattaa levitä myös ruokaketjun kautta. Lisäksi keuhko- ja maksamadot saattavat osallistua B. pinnipedialis -bakteerin leviämiseen. On myös mahdollista, että eväjalkaisten sijaan B. pinnipedialis -bakteerin pääasiallinen isäntälaji olisikin Parafilaroides spp. -keuhkomadot. B. ceti infektoi useita valaisiin, delfiineihin ja pyöriäisiin kuuluvia merinisäkäslajeja. B. ceti leviää pääasiassa lisääntymiselimistön välityksellä, mutta B. pinnipedialis -bakteerin tapaan myös loisilla saattaa olla rooli leviämisessä. B. ceti aiheuttaa isäntäeläimilleen muun muassa keskenmenoja, keskushermosto-oireita ja sydänmuutoksia. Maanisäkkäillä esiintyvät Brucella-bakteerit eivät aiheuta keskushermosto-oireita ja tämä poikkeavuus voi olla seurausta valaiden, delfiinien ja pyöriäisten erilaisesta veri-aivoesteen rakenteesta tai polykloorattujen bifenyylien kuormituksesta. Vaikka merinisäkkäillä esiintyvät Brucella- tartunnat ovatkin ihmisillä harvinaisia, ainakin osalla B. ceti -bakteereista näyttäisi olevan zoonoottista kykyä. Siksi ainakin B. ceti -bakteerin esiintyvyyttä olisi hyvä seurata merinisäkäspopulaatioissa, jotta mahdollisilta ihmisinfektioilta vältyttäisiin.
-
(2024)Tässä kirjallisuuskatsauksessa käsitellään hevosten hankittuja koukistuksellisia asentovirheitä. Ne ovat yleinen kasvavien hevosten ongelma, jossa yksi tai joskus useampi distaaliraajan nivelistä jäykistyy epänormaalin koukistuneeseen asentoon. Yleisimmin asentovirhe kehittyy etujalan kavioniveleen tai vuohisniveleen. Asentovirhe voi aiheuttaa hevoselle vaihtelevan asteista ontumaa sekä vaivan kroonistuessa aiheuttaa vääränlaisen rasituksen myötä muutoksia jalan luusto- ja pehmytkudosrakenteisiin. Hankittujen koukistuksellisten asentovirheiden etiologia on monisyinen ja vielä osittain tuntematon. Kasvuepäsuhtahypoteesin mukaan luiden pituuskasvu voi kasvupyrähdysten aikaan olla niin nopeaa, etteivät sitä vastaavat jänteet ja ligamentit ehdi passiivisesti venymään kasvun tahdissa, jolloin vaikutusalueen nivel koukistuu. Kipuhypoteesin mukaan asentovirhe taas aiheutuu kivun aiheuttaman jännelihaspaketin kontraktion seurauksena tai siitä, että kipeää jalkaa käytetään liian vähän, jolloin jänteet ja ligamentit eivät pääse venymään normaalisti. Kipua voisi aiheuttaa nopea kasvu tai erilliset kiputilat, kuten fysiitti, kaviopaiseet tai niveltulehdukset. Myös hevosten laidunkäyttäytymisen roolia asentovirheiden kehittymisessä on spekuloitu: mikäli varsa suosii aina saman etujalan pitämistä edessä laiduntaessa, taaemman jalan kavio kuluu epänormaalisti. Myös perinnöllistä komponenttia pidetään mahdollisena. Asentovirheiden diagnosointi onnistuu jalan tyypillisen konformaation perusteella. Jalan palpaatio on merkittävässä roolissa sekä asentovirheeseen osallistuvien rakenteiden arvioimiseksi että mahdollisen primäärikivun paikantamiseksi. Myös röntgenkuvantamista suositellaan, jotta asentovirheen vaikutuksia ympäröiviin kudoksiin voidaan arvioida. Asentovirheitä voidaan hoitaa sekä konservatiivisesti että kirurgisesti. Hoitosuositukset vaihtelevat asentovirheen tyypin ja vakavuuden mukaan. Konservatiiviseen hoitoon kuuluu ruokinnan tarkastus, korjaava vuolu/kengitys, fysioterapia ja tulehduskipulääkitys. Lastoittamista voidaan käyttää harkiten vuohisnivelen asentovirheitä hoidettaessa. Kavionivelen asentovirheiden kirurgisena hoitona käytetään lähtökohtaisesti syvän koukistajajänteen tukisiteen (ALDDFT) katkaisua. Vuohisnivelen kirurgisen hoidon valinta on monimutkaisempaa. Lievissä tai kohtalaisissa tapauksissa voidaan palpaatiolöydösten perusteella valita joko syvän tai pinnallisen koukistajajänteen tukisiteen (ALSDFT) katkaisu, joka tarvittaessa yhdistetään lastoittamiseen. Vakavammissa tapauksessa nämä leikkaukset voidaan tehdä samanaikaisesti, tai ALDDFT:n katkaisuun voidaan yhdistää pinnallisen koukistajajänteen katkaisu. Koukistuksellisten asentovirheiden hoitovaihtoehtojen ennuste hevosen urheilukäytön kannalta kiinnostaa omistajia. Lähtökohtaisesti ennuste on sitä parempi, mitä nopeammin asentovirheen hoito aloitetaan. Kavionivelen asentovirheillä on parempi ennuste kuin vuohisnivelen asentovirheillä. Sekä konservatiivisella hoidolla että ALDDFT:n katkaisulla hoidetulla hevosella on realistinen mahdollisuus kilpailla, etenkin mikäli hoito aloitetaan nuorella iällä eikä asentovirhe ole ollut vakava. Myös täysikasvuisena hoidetuista hevosista voidaan saada käyttöhevosia ALDDFT:n katkaisun avulla, etenkin harrastetasolle. Vuohisnivelen asentovirheiden ennuste on heikompi, mutta lievien asentovirheiden ennustetta voidaan oikeaoppisella hoidolla pitää hyvänä ontumattomuuden kannalta. Vakavissa tapauksissa ennuste on kuitenkin heikko.
-
(2024)Tiivistelmä – Referat – Abstract Hevosen koronavirus eli ECoV on patogeeni, joka aiheuttaa enteriittiä ja koliittia aikuisille hevosille. Tämän tutkielman kirjallisuuskatsauksessa käydään läpi olemassa olevaa tutkittua tietoa ECoVista, sen aiheuttamasta sairaudesta, diagnosointiin käytettävistä laboratoriomenetelmistä, sekä sairauden epidemiologiasta. Tutkimusosiossa kuvataan Helsingin yliopistollisessa hevossairaalassa vuosina 2019–2023 hoidettujen ECoV-potilaiden signalmentti, anamneesi, yleistutkimus, oirekuva, hoidot, verinäytetulokset, jatkotutkimukset, komplikaatiot ja hoidon lopputulokset. Tutkimuksen hypoteesi on, että tulokset myötäilevät aiempia lähetesairaaloiden potilasmateriaaleilla tehtyjä tutkimuksia. Tutkimukseen hyväksyttiin 33 ECoV-PCR-testissä positiivisen tuloksen saanutta hevosta. Tapauksia oli vähiten kesällä ja eniten syksyllä. Yhtään tapausta ei todettu heinä- ja elokuussa. Hevosista 64 % oli saanut eläinlääkärin hoitoa ja 85 % tulehduskipulääkettä ennen sairaalaan tuloa. Sairastelujakson aikana hevosten yleisimmät oireet olivat heikentynyt ruokahalu (97 %), kuume (91 %) ja letargia (79 %). Löysää ulostetta esiintyi 76 %:lla, ähkyä 61 %:lla ja ummetusta 18 %:lla hevosista. Kahdella hevosella epäiltiin hyperammonemista enkefalopatiaa. Yleisimmät löydökset verinäytteistä olivat leukopenia (96 %), neutropenia (86 %) ja lymfopenia (83 %), sekä kohonnut tulehdusarvo SAA (87 %). Vatsaontelon ultraäänitutkimus tehtiin kaikille hevosille ja rektaalitutkimus lähes kaikille hevosille. Yleisimmät hoidot olivat nesteytys ja fluniksiini-meglumiini. Yksi hevonen lopetettiin eli kuolleisuus oli 3 %. Raadonavauksessa hevosella todettiin ECoV-infektiolle tyypilliset muutokset: voimakas akuutti hemorraginen enteriitti ja kohtalainen koliitti. Tutkimuksen hypoteesi vahvistui, sillä tulokset myötäilivät aiempia tutkimuksia. Vaikuttaa siltä, että myös Suomessa ECoV-tapaukset ovat harvinaisempia lämpimien kuukausien aikana. Yleinen eläinlääkärinhoito ennen sairaalahoitoon hakeutumista viittaa siihen, että sairaalahoitoon päätyvät lähinnä vakavimmat ECoV-tapaukset. Tulehdusarvo SAA:n voimakaskin nousu oli yleistä, joten SAA kannattaa sisällyttää myös tuleviin tutkimuksiin. Kyseessä on ensimmäinen ECoVia käsittelevä tutkimus Suomessa.
-
(2024)Koiran mahalaukun kasvaimet ovat harvinaisia, tyypillisesti pahanlaatuisia ja alkuperältään epiteliaalisia, eli karsinoomia. Etiologia on edelleen pitkälti epäselvä, mutta sekä geneettisillä että ympäristötekijöillä uskotaan olevan vaikutusta kasvainten kehittymiselle. Mahalaukun pahanlaatuiset kasvaimet ovat jo diagnosointihetkellä tyypillisesti pitkälle edenneitä, jolloin ennuste on huono. Kasvaindiagnoosi tehdään esitietojen, kliinisten oireiden, gastroskopian eli mahalaukun tähystyksen sekä sen yhteydessä otettavien kudosnäytteiden histopatologisen tutkimuksen perusteella. Joskus diagnoosiin vaaditaan kirurgisesti otetut mahalaukun seinämän kaikki kerrokset kattavat koepalat. Helsingin yliopiston (HY) Yliopistollisessa pieneläinsairaalassa suoritettavien gastroskopioiden yhteydessä on vakiintuneena käytäntönä ottaa kudosnäytteet silmämääräisesti muuttuneiden alueiden lisäksi rutiinisti mahalaukun neljästä eri osasta: mahanpohjukasta, mahalaukun runko-osasta, mahanportin sopesta sekä mahalaukun lovesta. Tämän retrospektiivisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka luotettavasti kasvaindiagnoosi pystytään tekemään tähystyksen yhteydessä nähtyjen silmämääräisesti muuttuneiden alueiden näytteenottoon perustuen ja kuinka tavallista on, että silmämääräisesti normaalin näköisestä alueesta otetun kudosnäytteen histologisena löydöksenä on kasvain. Lisäksi tavoitteena oli määrittää kasvainten mahdollisia predilektioalueita sekä kuvailla mahalaukun kasvainsairauteen liittyvä oireilu koiralla. Tutkimuksen ensisijaisena hypoteesina oli, että histologinen kasvaindiagnoosi tehdään valtaosassa tapauksista silmämääräisesti muuttuneista alueista otetuista kudosnäytteistä ja piilevänä muutoksena kasvainlöydös on todennäköisin mahanportin ja mahalaukun pienen kaarteen alueella. Materiaalina käytettiin Helsingin yliopiston ELTDK:n patologian osastolla 1.9.2017-1.9.2022 välisenä aikana tutkittuja koirien mahalaukun endoskooppisten kudosnäytteiden lähetteitä ja lausuntoja. Tutkimukseen valikoitui mukaan 39 koiraa, joilla oli joko histologisesti varmistettu mahalaukun kasvain, gastroskopiassa havaittu silmämääräinen massa tai muu mahdollisesti neoplasiaan viittaava muutos. Jokaisesta koirasta taulukoitiin Microsoft Excel-ohjelmistoon tutkimuksen kannalta oleelliset tiedot, kuten gastroskopian silmämääräiset muutokset ja histologiset diagnoosit sijainteineen. Jokaiselle tutkittavalle aihealueelle luotiin erilliset taulukot, joita mallinnettiin kaavioin. Lisäksi kvalitatiivisille tekijöille laskettiin prosenttiosuudet ja kvantitatiivisille mediaanit. Kasvaindiagnoosin ja non-neoplastisen diagnoosin saaneiden koirien osuudet laskettiin ristiintaulukoinnilla sukupuolen, rodun, oireilun, kasvaimen sijainnin sekä silmämääräisen muutoksen osalta. Taulukoinnin esiin tuomat erot testattiin merkitsevyyden suhteen Khiin neliötestillä. Löydökset, joiden p-arvo oli alle 0,05, tulkittiin merkitseviksi. Tässä tutkimuksessa kaikki mahalaukun kasvaindiagnoosit oli tehty tähystyksen yhteydessä nähdyistä silmämääräisesti muuttuneista alueista otetuista kudosnäytteistä, eli tulos oli hypoteesin mukainen. Endoskooppisista näytteistä varmistetuista kasvaimista 13/14 olivat adenokarsinoomia ja 1/14 T-solulymfooma. Kasvainten yleisin esiintymispaikka oli mahan runko-osa, mutta muutoksia esiintyi yleisesti myös mahalaukun distaalisessa kolmanneksessa. Haavautunut massa oli tyypillisin kasvainten aiheuttama silmämääräinen muutos ja merkitsevästi yhteydessä mahalaukun kasvainsairauteen. Non-neoplastiset muutokset jakautuivat histologisilta diagnooseiltaan hyperplastisiin tiloihin ja tulehdukseen.