Browsing by Title

Tutkimus koostuu kahdesta osasta: ensimmäinen osa käsittelee sukkulamatojen esiintyvyyttä strutsilla Etelä-Afrikassa ja Suomessa, toinen antiparasitääristen lääkkeiden käyttöä näillä linnuilla. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää strutsilla esiintyvän patogeenisen sukkulamadon esiintyvyyttä molemmissa maissa. Kummassakaan maassa ei ole tehty vastaavaa tutkimusta aikaisemmin. Tutkimus tehtiin Etelä-Afrikassa heinä-elokuussa 2003 ja Suomessa keväällä 2005. Etelä-Afrikassa ulostenäytteitä kerättiin strutsien tärkeimmän kasvatusalueen (Oudtshoorn) strutsiteurastamolta yhteensä 210 kappaletta. Näytteet tutkittiin Pretorian Yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan parasitologian laitoksella. Suomessa näytteitä tutkittiin yhtä tilaa lukuun ottamatta kaikilta tuotantoon aktiivisesti osallistuvilta tiloilta, yhteensä 118 näytettä. Näytteet analysoitiin Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa patologian ja parasitologian osastolla. Etelä-Afrikassa tutkituissa ulostenäytteissä sukkulamatojen munia löytyi yhtä tilaa lukuun ottamatta kaikilta tiloilta. Tutkimukseen osallistui 14 tilaa ja jokaiselta tilalta kerättiin 15 näytettä. Tutkituista tiloista nematodien suhteen positiivisia oli 92,9 %. Nematodien munia löytyi 60,5 prosentissa aineiston 210 havainnosta. Suomessa mukana olleita tiloja oli yhteensä 10. Nematodien munien suhteen positiivisten näytteiden osuus oli 14,3 %. Tiloista positiivisia oli puolet. Antiparasitääristen lääkkeiden käyttöä tutkivassa osuudessa aineistona käytettiin esitietolomakkeista saatuja tietoja. Lomakkeessa kysyttiin mm. miten usein loishäätölääkkeitä annetaan ja mitä lääkettä käytetään, sekä millaisissa ryhmissä ja tiloissa lintuja pidetään. Loishäätökäytäntöjen havaittiin olevan hyvin erilaisia näiden kahden maiden välillä. Etelä-Afrikassa loishäätöjä annettiin rutiinisti kaikilla tutkimukseen osallistuneilla tiloilla, kaikille linnuille kolmen kuukauden iästä alkaen. Yhtä tilaa (1/14) lukuun ottamatta kaikilla tiloilla käytettiin vähintään kahta eri vaikuttavaa lääkeainetta. Käytetyimmät lääkeaineet olivat pratsikvanteli ja levamisoli. Suomessa vain kaksi tilaa kymmenestä käytti loishäätölääkityksiä.

Kirjallisuuskatsaus käsittelee sian suolinkaisen (Ascaris suum) elinkiertoa, suolinkaismunan ominaisuuksia, eläimelle kehittyvää immuniteettia ja suolinkaisinfektion diagnosointia. Lisäksi käsitellään mahdollisia keinoja suolinkaisten vähentämiseksi tai hävittämiseksi sikalasta ja sioista. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vähentääkö koetiloilla lihasikaerien välillä tehty Neopredisan-desinfiointi seuraavan lihasikaerän maksahylkäysten määrää verrattuna kontrollitiloihin tai tilan aikaisempiin hylkäyksiin. Lisäksi tutkittiin oliko desinfioinnilla vaikutusta sikojen päiväkasvuun. Neopredisan on kresoli-pohjainen desinfektioaine, jonka on todettu tehoavan suolinkaismuniin. Kokeen tarkoituksena oli testata Neopredisanin tehoa käytännön olosuhteissa. Tutkimuksessa oli mukana kuusi koetilaa, joilla oli ollut maksahylkäyksiä keskimäärin yli 5 %. Koetiloille valittiin kontrollitilat, joilla oli ollut suunnilleen yhtä paljon maksahylkäyksiä ja joiden kokeeseen tulevat sikaerät teurastettiin samaan aikaan kuin koetilojen koe-erät. Koetiloille tehtiin tilakäynnit lokakuun 2001 ja maaliskuun 2002 välisenä aikana. Sikala tai osasto oli tyhjä ja pesty ja tilakäynnillä suoritettiin sikalan desinfektio. Maksahylkäykset vähenivät ensiksi desinfioiduilla koetiloilla verrattuna tilojen aikaisempiin hylkäyksiin. Viimeisellä koetilalla maksahylkäyksiä oli koe-erässä enemmän kuin koetta edeltävässä erässä. Teoriatiedon mukaan suolinkaismunat eivät juurikaan kehity infektiivisiksi kylmänä vuodenaikana sikalassa. Tällöin siat saavat suolinkaistartunnan pääasiassa edellisten parttioiden jättämistä suolinkaismunista. Keväällä lämpötilan noustessa munat alkavat kehittyä ja kesäaikaan sikojen mukanaan tuomien suolinkaisten tuottamat munat ehtivät kehittyä infektiivisiksi muutamassa kuukaudessa ja näin voivat infektoida saman erän eläimiä. Tutkimustuloksia voidaan tulkita niin, että Neopredisan onnistui tuhoamaan suolinkaismunia sikalassa ja vähensi näin koetilojen maksahylkäyksiä. Viimeksi desinfioitujen tilojen korkeammat maksahylkäykset johtuivat sikojen itsensä mukanaan tuomien suolinkaismunien aiheuttamista tartunnoista. Vaikeuksia tulosten tulkinnassa aiheuttaa kuitenkin se, että maksahylkäysten määrissä on muistakin syistä johtuvia eroja sikaerien välillä. Tässä tutkimuksessa myös osalla kontrollitiloista maksahylkäykset vähenivät koe-erissä. Koe- ja kontrollitilojen koe-erien maksahylkäyksiä verrattaessa ei voi tehdä selkeitä johtopäätöksiä Neopredisanin tehosta. Lisäksi maksahylkäysten määrästä ei voi suoraan päätellä infektiivisten munien määrää sikalassa. Jos lihasiat altistuvat suolinkaisille, ne ehtivät todennäköisesti kehittää teurastukseen mennessä ainakin osittain infektiolta suojaavan immuniteetin. Tällöin suolinkaistoukkien vaellus sian elimistössä estyy ja maksavaurioita ei juurikaan synny, vaikka eläimet altistuisivatkin tartuntakykyisille munille. Desinfektiolla ei havaittu vaikutusta sikojen päiväkasvuun.

Tässä kirjallisuuskatsauksessa perehdytään suolistomikrobiston aineenvaihduntatuotteiden aikaansaamiin vaikutuksiin aivojen kehityksessä sekä niihin liittyviin aivojen toimintahäiriöihin. Mikrobeja löytyy joka puolelta elimistöä, mutta määrällisesti mikrobeja on eniten suolistossa. Suolistomikrobiston roolista muun muassa K-vitamiinin ja B-vitamiinien tuotannossa on tiedetty jo pitkään, mutta mikrobistolla on monia muitakin sekä hyödyllisiä että haitallisia vaikutuksia. Lyhytketjuiset rasvahapot ovat eräiden bakteerilajien ravintokuidusta tuottamia yhdisteitä, joilla on esimerkiksi vaikutuksia veri-aivoesteen läpäisevyyteen. Lisäksi niiden epäillään vähentävän elimistön systeemistä inflammaatiota heikentämällä suoliston läpäisevyyttä. Suolistomikrobistolla on tärkeä rooli myös aromaattisten aminohappojen tuotossa. Esimerkiksi aminohappo tryptofaanista suolistomikrobisto muokkaa TRYP6-metaboliitteja, joilla on vaikutuksia suoli-aivoakselin toiminnan säätelyyn. Muita aivojen kannalta tärkeitä mikrobimetaboliitteja ovat trimetyyliamiini-N-oksidi (TMAO), karnitiini-analogit, polyfenoliset metaboliitit, fenoliset yhdisteet ja bakteerien tuottamat amyloidiproteiinit. Maternaalista mikrobistoa eli emon normaalimikrobistoa tarvitaan tukemaan sikiöiden aivojen talamokortikaalista aksonogeneesiä eli talamuksen hermosolujen viejähaarakkeiden ohjautumista isoaivokuorelle aivojen kehityksen aikana. Suolistomikrobistolla on vaikutuksia myös aivojen hermosolujen, hermotukisolujen ja hermoverkon kypsymiseen. Suolistomikrobistolla on mahdollisesti vaikutuksia oligodendrosyyttien kypsymiseen ja myelinisaatioon syntymän jälkeisessä aivojen kehityksessä. Mikroglioilla sen sijaan on havaittu sukupuoli- ja aikariippuvaisia muutoksia jo prenataalisena aikana suolistomikrobiston puuttuessa kokonaan. Suolistomikrobiston aikaansaamia muutoksia havaitaan myös aivojen rakenteessa ja käyttäytymisessä syntymän jälkeen. Mikrobistolla on tärkeä rooli muun muassa aivojen myelinisaatiossa sekä muistin ja oppimisen normaalissa kehityksessä. Erilaisissa hermoston sairauksissa, kuten Parkinsonin taudissa sekä Alzheimerin taudissa, on havaittu muutoksia suolistomikrobiston lajikirjossa. Autismin kirjon häiriössä on esimerkiksi havaittu kohonneita mikrobimetaboliitti p-kresolin pitoisuuksia virtsassa ja ulosteessa, ja pitoisuuksilla on yhteys sairauden kliiniseen vakavuusasteeseen. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli perehtyä, mitä mikrobimetaboliitteja on voitu yhdistää aivojen kehitykseen ja millä tavoin nämä metaboliitit vaikuttavat kehittyviin aivoihin. Suolistomikrobisto ja sen vaikutukset sekä terveen että sairaan elimistön toimintaan ovat tämän hetken intensiivisen tutkimuksen kohteena. Suolistomikrobiston vaikutuksista aivoihin ollaan erityisen kiinnostuneita esimerkiksi hermoston rappeumasairauksien, kuten Alzheimerin taudin ja Parkinsonin taudin kohdalla, sekä kehityksellisten sairauksien, kuten autismin kirjon häiriöiden, kohdalla. Lisää tutkimusta tarvitaan mikrobimetaboliittien vaikutuksista näiden sairauksien kehitykseen sekä myös sen osalta, onko mikrobistolla mahdollisia terapeuttisia vaikutuksia sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Tutkielma kokoaa yhteen, mitä suolistomikrobiston vaikutuksista aivojen kehitykseen tiedetään tällä hetkellä ja mistä aihealueista vielä tarvitaan lisää tutkimustietoa.

Tämä lisensiaatin tutkielma on kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena on esitellä suomalaista hanhenlihantuotantoa alkutuotannosta elintarvikkeeksi ja verrata sitä ulkomaalaiseen tuotantoon. Tutkielman tavoitteena oli myös tutustua käytännössä suomalaisen hanhenlihantuotannon eri osa-alueisiin ja hanhien hyvinvointiin. Kirjallisuuskatsaukseen koottu tieto pohjautuu ulkomaalaiseen kirjallisuuteen, Suomen lainsäädäntöön sekä suomalaisen hanhitilan käytäntöihin. Hanhenlihan tuotanto Suomessa on hyvin vähäistä, vaikka Aasiassa ja Keski-Euroopassa kasvatusta on paljon. Suomalaisesta tuotannosta ei ole koottua tietoa, minkä takia oli tarpeellista tehdä kuvaus suomalaisesta tuotannosta. Hanhia kasvatetaan maailmalla sekä lihan että rasvamaksan takia. Myös hanhien höyhenet ovat haluttuja ja niitä käytetäänkin paljon esimerkiksi tyynyissä ja vaatteissa. Hanhia kasvatetaan sekä lattiakasvattamoissa että ulkotiloissa. Suomessa hanhet kasvatetaan ulko- ja sisätiloissa lintujen päästessä kesällä laiduntamaan ympäri vuorokauden. Myös munivat emohanhet sekä poikaset pääsevät laitumelle. Hanhien tarvitsema tila on määrätty laissa ja siihen vaikuttaa hanhen ikä ja käyttötarkoitus. Hanhia voidaan ruokkia viljalla, täysrehulla ja laidunalueen vihreällä kasvustolla. Hanhet sopeutuvat hyvin erilaisiin ruokavalioihin ja pärjäävät karummissakin olosuhteissa. Hanhet ovat yleisesti ottaen terveitä lintuja, mutta niiden sairauksista Suomessa ei ole kattavaa tietoa. Hanhien terveyden voidaan olettaa olevan melko hyvä, sillä suomalaisen siipikarjan terveys on lähtökohtaisesti hyvä. Suomessa hanhet teurastetaan lähinnä yhdessä pienimuotoisessa teurastamossa, jossa tainnutus tehdään paineilmaa käyttävällä pulttipistoolilla. Teurastus ja lihanleikkuu tehdään pääosin käsin, laitteita käytetään lähinnä kyninnässä ja kalttauksessa. Lihantarkastus tehdään teurastuksen jälkeen. Elintarvikkeena hanhi on hyvälaatuisen proteiinin sekä rasvan lähde. Hanhi soveltuu hyvin ominaisuuksiltaan Suomessa kasvatettavaksi kestävyytensä vuoksi. Hanhentuotannon ekologisuuteen vaikuttaa nopea kasvu ja ruokavalio, joka hyödyntää ihmisravinnoksi soveltumatonta rehua. Hanhentuotanto muun maatalouden yhteydessä voi lisätä luonnon monimuotoisuutta ja elintarviketuotannon kestävää kehitystä. Tätä tutkielmaa voidaan soveltaa muiden vesilintujen tuotantoon. Lisäksi koottua tietoa voidaan hyödyntää opetuksessa.

Tämän työn tavoitteena on kirjallisuuden avulla käsitellä luonnonmukaista tuotantoa eli luomutuotantoa ja luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden laatua verrattuna tavanomaisesti tuotettuihin elintarvikkeisiin. Alussa tarkastellaan luonnonmukaisen tuotannon kehitystä ja esitetään määritelmä luomutuotannolle. Luonnonmukaistakasvintuotantoa, kotieläintuotantoa ja jatkojalostusta käsitellään Luomu-liiton Luonnonmukaisen tuotannon ohjeiden pohjalta. Luonnonmukaisen tuotantotavan vaikutuksia kasvikunnan tuotteiden, lihan ja maidon laatuun tarkastellaan kerätyn aineiston pohjalta. Laatueroihin todetaan vaikuttavan tuotantotavasta riippuvien ja siitä riippumattomien tekijöiden. Tärkein tuotantotavasta riippuva tekijä on lannoitus ja torjunta-aineiden käyttö. Kotieläintuotannossa tärkein ero oneläinten ruokinnassa. Jatkojalostuksessa erona on luomutuotannon vähäisempi lisäaineiden käyttö. Ympäristöja kasvuolosuhteet ovat tärkeimmät tuotantotavasta riippumattomista elintarvikkeen laatuun vaikuttavista tekijöistä, joilla todetaan olevan huomattava vaikutus elintarvikkeen laatuun. Tässä työssä käytetyn aineiston perusteella ei voida tehdä kiistattomia johtopäätöksiä luomuelintarvikkeiden paremmasta laadusta tavanomaisesti tuotettuihin elintarvikkeisiin verrattuna.

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää erilaisten nikamaepämuodostumien esiintyvyyttä suomalaisissa bostoninterriereissä, ja kehittää sopiva luokittelujärjestelmä nikamaepämuodostumien määrälle selässä. Tutkimusta on tarkoitus hyödyntää tulevaisuudessa bostoninterriereiden perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustus -ohjelmassa ja terveystilanteen kartoituksessa. Bostoninterrieri kuuluu korkkiruuvihäntä-rotuihin muun muassa englanninbulldogin, ranskanbulldogin ja mopsin kanssa. Näillä roduilla on kirjallisuudessa havaittu normaalia enemmän nikamaepämuodostumia. Nikamaepämuodostumiin luetaan puolinikamat, perhosnikamat, yhteenluutuneet nikamat, välimuotoiset nikamat, selkärankahalkiot sekä spondyloosi, ja ne voivat esiintyä samanaikaisesti nikamassa. Lisäksi haluttiin tutkia onko hännän pituudella yhteyttä nikamaepämuodostumien esiintyvyyteen. Tutkimukseen osallistuvat koirat kerättiin Suomen bostoninterriereiden rotuyhdistyksen kautta. Osallistujat ilmoittautuivat mukaan vapaaehtoisesti. Koiria osallistui tutkimukseen yhteensä 61 kappaletta. Osallistuville koirille tehtiin perustutkimus ja niiden selkäranka röntgenkuvattiin kahdesta projektiosta. Röntgenkuvista katsottiin nikamaepämuodostumat ja mitattiin ristiluun ja hännän yhteenlaskettu pituus. Saadut tiedot kerättiin Excel-taulukkoon koirakohtaisesti ja analysoitiin IBM SPSS Statistics 23.0-ohjelmalla. Synnynnäisten selkärankamuutosten lukumäärän perusteella koirat jaettiin neljään luokkaan: Luokkaan "vertebral anomaly" eli VA1 kuuluivat koirat, joilla havaittiin 1 tai 2 muuttunutta nikamaa, luokkaan VA2 ne, joilla havaittiin 3 tai 4 muuttunutta nikamaa, luokkaan VA3 ne, joilla havaittiin 5-9 muuttunutta nikamaa, ja luokkaan VA4 ne, joilla havaittiin 10 tai enemmän muuttunutta nikamaa. Lisäksi oli vielä luokka VA0, johon kuuluvilla koirilla ei havaittu muuttuneita nikamia. Tutkimuksessa kaikilla tutkimukseen osallistuneilla koirilla havaittiin selkärangassaan vähintään yksi epämuodostunut nikama. Luokkaan VA0 ei tässä tutkimuksessa kuulunut yhtään koiraa. Luokkaan VA1 kuului 24 % tutkimukseen osallistuneista koirista. Luokka VA2 oli isoin luokka ja siihen kuului 36 % tutkimukseen osallistuneista koirista. Luokkaan VA3 kuului 27 % tutkimukseen osallistuneista koirista. Luokka VA4 oli pienin luokka: siihen kuului 13 % tutkimukseen osallistuneista koirista. Yleisin löydös röntgenkuvissa oli puolinikama, joita todettiin 97 % tutkimukseen osallistuneista koirista. Muiden muutosten esiintyvyydet olivat perhosnikamalla 60 %, spondyloosilla 46 %, välimuotoisella nikamalla 35 %, selkärankahalkiolla 25 % ja yhteenluutuneilla nikamilla 22 %. Yleisin muuttunut nikama oli rintarangan 8. nikama. Spondyloosin ja nikamamuutosten välillä havaittiin selvä positiivinen korrelaatio. Lisäksi hännän pituuden ja nikamamuutosten välillä havaittiin negatiivinen korrelaatio. Tämän tutkimuksen perusteella nikamaepämuodostumien esiintyvyys suomalaisissa bostoninterriereissä on korkea, mutta linjassa muiden esiintyvyystutkimusten kanssa. Lisäksi hännän pituudella on vaikutusta nikamaepämuodostumien esiintyvyyteen, ja nikamaepämuodostumat todennäköisesti altistavat spondyloosille koiran vanhetessa. Tutkimuksessa kehitettyä selkärangan luokittelumenetelmä hyväksyttiin Suomen Kennelliiton viralliseksi selkäluokittelumenetelmäksi selkäkuvausten yhteydessä. Tutkimuksen tulosten perusteella jalostuksessa tulisi huomioida koiran selkäluokka jos nikamaepämuodostumien esiintyvyyttä halutaan jatkossa vähentää.

Giardia duodenalis on ihmisillä sekä eläimillä yleisesti esiintyvä suolistoparasiitti. Ihmisillä esiintyy vuosittain arviolta 280 miljoonaa G. duodenalis -infektiota, joista suurin osa todetaan alle 5-vuotiailla lapsilla. Giardioosi on zoonoottinen sairaus, eli se voi tarttua eläimestä ihmiseen. Giardiainfektion yleisimpiin oireisiin kuuluvat ripuli, vatsakivut sekä ilmavaivat, mutta tutkimuksissa on havaittu myös ruoansulatuskanvan ulkopuolella esiintyviä pitkäaikaisiakin oireita. Näihin oireisiin kuuluvat muun muassa niveltulehdukset, allergiat sekä lihasvaivat. Suurimmassa osassa tapauksia giardioosi ei vaadi lääkkeellistä hoitoa. Giardiainfektio diagnosoidaan ulostenäytteestä. Suomessa giardiainfektioita on pidetty todennäköisimpinä lähinnä ulkomaanmatkoja tehneiden keskuudessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) pitää yllä rekisteriä Suomen giardioositapauksista ja rekisteriin tulisi ilmoittaa esimerkiksi epäilty tartuntamaa, mutta todellisuudessa tämä tieto päätyy rekisteriin ani harvoin, tässä aineistossa vain 5 %:ssa ilmoitetuista tapauksista. Tutkimusten mukaan giardiaa kuitenkin esiintyy Suomen luonnonvesissä, joten infektion alkuperämaa olisi tärkeä tieto giardioositapausten raportoinnissa. Ilman tätä tietoa kotoperäisiä tapauksia on mahdotonta tunnistaa. Tämän lisensiaatin tutkielman lähtökohtana oli kartoittaa giardioosi yleisyyttä ja riskitekijöitä Suomessa, mutta puutteellisten rekisteritietojen takia tutkimus jäi kuvailevalle tasolle. Aineistona lisensiaatintyöhöni toimi THL:n tartuntatautirekisterin vuosina 1995–2018 todetuista giardioositapauksista kerätyt tiedot. Jokaisesta giardioositapauksesta olisi pitänyt olla rekisterissä seuraavat tiedot: tapauksen tunnus, sukupuoli, ikä vuosina, tartuntamaa, tilastointipäivä, potilaan syntymämaa, tilastointiviikko sekä sairaanhoitopiirin koodi. Kävin tartuntatautirekisterin tiedot läpi Microsoft Excel -ohjelmalla. Tuloksissa havaittiin Suomen giardioositapausten määrän pysyvän tasaisena tutkittujen vuosien välillä, lukuun ottamatta vuosia 2008 ja 2011. Vuoden 2008 tartuntamäärien nousun selittää Nokian vesikriisi, mutta koska isossa osassa tapauksia tieto epäillystä tartuntamaasta puuttuu, syytä vuoden 2011 tartuntamäärien nousulle on vaikea sanoa. Tutkimuksessa havaittu Suomen giardioositapausten ikä- ja sukupuolijakauma oli odotetun lainen, eikä tapausten määrissä huomattu merkityksellistä eroa eri kuukausien välillä. Suomen sisällä giardioosin ilmaantuvuus vaihteli paljon eri sairaanhoitopiirien välillä. Tutkimuksen tulosten perusteella Suomen giardioositilanne on tällä hetkellä vakaa. Tartuntoja ilmoitetaan keskimäärin 300 vuodessa eikä Nokian vesikriisiä ennen tai sen jälkeen ole Suomessa tunnistettu yhtään giardioosiepidemiaa. Giardiainfektio saadaan useimmiten saastuneen veden välityksellä, mutta moni muukin asia lisää giardiainfektion riskiä. Kaukokohteisiin matkailevan on hyvä pitää mielessä toimet, joilla omaa riskiä saada giardioosi voidaan vähentää. Näihin kuuluu muun muassa käsihygieniasta huolehtiminen, vain pullotetun veden juominen sekä raakojen elintarvikkeiden nauttimisen välttäminen. Jotta kotoperäisiä tartuntoja ja epidemioita päästäisiin kartoittamaan, tulisi tartunnan alkuperämaa jatkossa lisätä tartuntatautirekisteriin aina, kun se on mahdollista.

Suomalaisille koiranomistajille tehtiin vuosina 1998-2002 kyselytutkimus, johon saatiin 1007 vastausta. Aineistosta selvitettiin koirien hankintasyitä ja käyttäytymisessä koettuja ongelmia. Erityisesti tarkasteltiin hyökkäävyyttä ja arkuutta sekä hankintasyiden yhteyttä näihin ongelmiin. Koetut hyökkäävyyteen ja arkuuteen liittyvät ongelmat jakautuivat faktorianalyysissä neljään faktoriin, joille annettiin nimet hyökkäävyys koiria kohtaan, hyökkäävyys vieraita ihmisiä kohtaan, hyökkäävyys perheenjäseniä kohtaan ja arkuus. Ongelmafaktoreiden suuruusjärjestys oli (suluissa esiintymisfrekvenssi): hyökkäävyys koiria kohtaan (48,6%) > arkuus (36,3%) > hyökkäävyys vieraita ihmisiä kohtaan (16,0%) > hyökkäävyys perheenjäseniä kohtaan (15,7%). Faktoreiden ulkopuolelle jääneen paukkuarkuuden koki ongelmaksi 22,2% omistajista. Tarkempi analyysi ongelmaksi koetusta käyttäytymisestä ja hankintasyistä tehtiin kymmenestä rodusta (bullterrieri, cockerspanieli, englanninspringerspanieli, irlanninsusikoira, landseer, kultainennoutaja, saksanpaimenkoira, tanskandoggi, tiibetinspanieli ja welsh corgi pembroke). Saksanpaimenkoirien omistajat pitivät hyökkäävyyttä koiria kohtaan muita koiranomistajia tilastollisesti merkitsevästi suurempana ongelmana. Muita koiranomistajia pienempänä ongelmana hyökkäävyyttä pitivät mm. irlanninsusikoiran ja kultaisennoutajan omistajat. Arkuutta pitivät muita koiranomistajia suurempana ongelmana irlanninsusikoiran omistajat ja pienempänä ongelmana saksanpaimenkoiran omistajat. Hankintasyyt jakautuivat kolmeen pääfaktoriin, joille annettiin nimet ulkoilu/lemmikki, näyttelyt/kasvatus ja koulutus/kilpailut. Nämä olivat myös kolme tärkeintä syytä hankkia koira. Hankintasyiden ja ongelmaksi koetun hyökkäävyyden ja arkuuden välistä yhteyttä selvitettiin 727 vastauksen aineistosta. Tilastollisesti merkitsevää yhteyttä havaittiin hyökkäävyyden ja hankintasyiden suojelemaan/vahtimaan kotia, ulkoilu/lemmikki ja toisten koirien kaveriksi välillä, arkuuden ja hankintasyyn koulutus/kilpailut välillä sekä paukkuarkuuden ja hankintasyiden lasten kaveriksi ja metsästys välillä. Tilastollisesti merkitsevä yhteys arkuuden ja hyökkäävyyden välillä löytyi kaikki vastaukset käsittävässä aineistossa ja joissakin roduissa.

Tuotantoeläinten hyvinvointia ja eläinsuojeluvaatimusten toteutumista valvotaan Euroopan unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti tehtävillä eläinsuojelutarkastuksilla. Suomessa tuotantoeläintilojen eläinsuojelutarkastuksia tehdään vuosittain yli 3000. Vuonna 2009 voimaan tulleen uuden eläinlääkintähuoltolain (765/2009) myötä uudistettiin myös Suomen eläinsuojelujärjestelmää ja eläinsuojeluvalvontaa alettiin keskittää tietyille eläinlääkäreille mm. eturistiriitojen välttämiseksi. Eläinsuojeluvalvonnan toteutusta ja erityisesti tuottajien näkemyksiä valvonnasta on tutkittu hyvin vähän Suomessa ja muualla maailmassa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten tuottajat itse kokevat eläinsuojelutarkastusten tekemisen, niiden tärkeyden ja merkityksen sekä niihin liittyvät valvontatoimenpiteet ja seuraamukset. Tutkimuksessa keskitytään käsittelemään epäilyyn ja otantaan perustuvia eläinsuojelutarkastuksia sekä täydentävien ehtojen eläinten hyvinvointiin liittyviä tarkastuksia. Tutkimus toteutettiin lähettämällä internetissä täytettävä kysely 500:lle nauta- ja 500:lle sikatuottajalle. Vastausprosentti oli 20,0 %. Vastaukset analysoitiin SPSS-ohjelmiston avulla. Tulosten mukaan suomalaiset nauta- ja sikatuottajat kokevat eläinsuojeluvalvonnan Suomessa tarpeelliseksi ja riittäväksi. Myös tiedotus eläinsuojeluvaatimuksista koettiin riittäväksi ja vastaajat kokivat tuntevansa eläinsuojelulainsäädännön tarpeeksi hyvin eläintenpitoaan ajatellen. Osa oli tyytymättömiä usein muuttuviin säädöksiin ja niiden tulkintaan. Nykyiset hallinnolliset ja rikosoikeudelliset toimenpiteet koettiin melko toimivina, mutta tukien sidonnaisuus tarkastuksiin koettiin epäreiluna. Eläinsuojelujärjestelmään eläinlääkintähuoltolain (765/2009) myötä tehtyjen muutosten tarpeellisuus jakoi selvästi sika- ja nautatuottajien mielipiteet. Vastaajien kokemukset eläinsuojelutarkastuksista olivat pääasiassa positiivisia. Kommunikointi tarkastajan kanssa sujui hyvin, asioista keskusteltiin ja tarkastus tehtiin yhteisymmärryksessä tarkastajan kanssa. Ilmapiiri koettiin toisaalta avoimena, mutta toisaalta jännittyneenä. Tarkastuksesta laaditut asiakirjat koetiin selkeiksi ja hyvin perustelluiksi. Tarkastuksia ei välttämättä koettu omalla kohdalla tarpeelliseksi ja niiden koettiin jonkun verran häiritsevän tilan normaalia toimintaa, mm. koska niistä ei ollut ilmoitettu etukäteen. Osa oli kokenut tarkastuksen perusteettomaksi ja jopa loukkaavaksi. Yli neljäsosa vastaajista koki, että heidän oikeusturvaansa oli loukattu tarkastuksella. Osa vastaajista ilmaisi huolensa tuottajien jaksamisesta ja siitä huolehtimisesta sekä tarkastajien välisiin eroihin liittyen. Lisäksi osa koki hankalaksi, että EU:n sisäiset erot ovat maiden välillä suuria ja erot asettavat tuottajat eriarvoiseen asemaan. Tutkimuksen tulokset ovat saman suuntaisia muiden alaan liittyvien tutkimustulosten kanssa. Tutkimusta tarvitaan kuitenkin enemmän ja laajemmin, jotta se kattaisi paremmin koko eläinsuojelujärjestelmän eri osa-alueet ja tilanteet. Tämä tutkimus antaa viitteitä siitä, miten Suomen eläinsuojelujärjestelmä toimii tuottajien näkökulmasta ja missä asioissa on parannettavaa. Tuloksia voidaan käyttää hyväksi tulevaisuudessa eläinsuojeluvalvonnan kehitystyössä sekä esimerkiksi tuottajien jaeläinsuojelutarkastajien koulutuksessa.

Tutkielmassa tarkastellaan kirjallisuuteen perustuen eräitä sikojen kasvuun vaikuttavia tekijöitä. Tarkasteltaviksi tekijöiksi on tarttuvista tekijöistä valittu merkityksellisiä hengitysteiden bakteeri-infektioita ja sikojen parasiitteja. Lisäksi tarkastellaan sikalaolosuhteita ja niiden merkitystä tuotantoon ja eläinten terveyteen ja hyvinvointiin. Hengitysteiden bakteeri-infektiot ovat runsaasti tutkittu alue johtuen suuresta taloudellisuudesta merkityksestään sikataloudessa. Tässä käsitellyillä hengitystiepatogeeneilla on merkitystä paitsi ensisijaisina taudinaiheuttajina, myös toissijaisille patogeeneille altistajina. Bakteeriperäisten hengitystiesairauksien aiheuttamat kasvutappiot vaihtelevat 5 ja 20 prosentin välillä, lisäksi tappioita aiheutuu alentuneesta rehuhyötysuhteesta ja etenkin paiseisen keuhkokalvontulehduksen kohdalla myös kohonneesta kuolleisuudesta. Sikojen parasiiteistä merkittäviä kasvutappioiden aiheuttajia ovat piiskamato, nystyrämato ja kapipunkin aiheuttaman sairauden yliherkkyysmuoto. Suolinkainen ja kokkidit ovat merkityksellisiä lähinnä toissijaisille taudinaiheuttajille altistavina tekijöinä, suolinkaisella on merkitystä myös teurastappioiden aiheuttajana maksavioitusten takia. Sikalaolosuhteet ovat merkityksellisiä lähinnä sian vastustuskyvyn kannalta; osa olosuhdevirheistä altistaa sikoja suoraan sairauksille murtamalla ensisijaisia vastustusmekanismeja limakalvo- ja ihovaurioiden takia, lisäksi olosuhdevirheidellä on suuri vaikutus stressin aiheuttaman immuunisupression muodossa. Kokeellisessa osassa porsaille luodaan normaalikasvukäyrä perustuen kolmen suomalaisen opetus- ja koulutilan punnitusaineistoon. Aineisto muodostuu 836 porsaasta. Tutkimusaikana 60 vuorokaudessa porsaat saavuttavat keskimääräisesti välityspainon 20 kiloa. Kasvua tarkasteltaessa merkittäviksi tekijöiksi kohoavat pahnuekoon ja porsaan syntymäpainon merkitys tuotannolle. Pienten pahnueitten porsaat kasvavat nelisen prosenttia nopeammin välityspainoon kuin suurten pahnueiden porsaat mutta suuret pahnueet tuottavat jopa 25 prosenttia enemmän pahnuepainossa mitattuna. Yksittäisen porsaan kasvua tutkittaessa syntymäpainossa ollut ero säilyi koko tutkimusajan suhteellisen eron pienentyessä. Porsaiden absoluuttinen kiloissa mitattava kokoero kasvoi koko tutkimusajan.