Browsing by Subject "ruokinta"
Now showing items 21-29 of 29
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2014)Bakteerien aiheuttamat virtsatietulehdukset ovat virtsarakon yleisin tulehduksellinen vaiva koirilla. Koirien ruokinnan vaikutuksista erilaisten tulehdusten syntyyn on todettu viitteitä jo aiemmissa tutkimuksissa. Virtsatietulehdusten ja ruokinnan välisistä yhteyksistä ei kuitenkaan löydy selkeää tietoa. Tämän työn tavoitteena oli selvittää, onko jonkin ruoka-aineen syömisellä yhteyttä virtsatietulehduksen sairastamiseen. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään koiran virtsatietulehdusta. Siinä käydään lyhyesti läpi virtsatietulehduksen etiologia ja patogeneesi, isännän puolustusmekanismeja, virtsatietulehduksen eri muotoja ja niiden kliinisiä ominaisuuksia sekä virtsatietulehduksen hoitoa. Tämän lisäksi kirjallisuuskatsauksessa käsitellään koiralle tarpeellisia ravintoaineita ja ruokintaa yleisesti. Tutkimusosuudessa pyrittiin selvittämään virtsatietulehdusten ja ruokinnan välistä yhteyttä. Työhypoteesina oli, että joillakin ruoka-aineilla voisi olla vaikutusta koiran virtsatietulehdukseen sairastumiseen. Tutkimuksen aineistona oli DOGRISK-kyselytutkimuksesta saatu materiaali. Kyselytutkimuksessa on kysymyksiä laajasti muun muassa koiran ruokinnasta pentuaikana, nuorena koirana ja aikuisena, kysymyksiä koiran emosta, koiran elinympäristöstä ja olosuhteista sekä koiran sairauksista. Tässä työssä käytettiin vain pientä osaa näistä kysymyksistä. Tämä työ on toteutettu tapaus-verrokkitutkimuksena. Työhön valittiin mukaan 2994 koiran ryhmä, joista 349 oli sairastanut virtsatietulehduksen. Valintakriteerinä käytettiin vastaamista koiran ikää, sukupuolta ja virtsatietulehduksen sairastamista koskeviin kysymyksiin. Merkittävin löydös tutkimuksessa oli juuston altistava vaikutus virtsatietulehdukselle. Muiden ruoka-aineiden suhteen suojaavana tekijänä maininnan arvoinen on tuoreruoka, josta erityisesti esille nousivat raa'at sisäelimet. Narttukoirat olivat tutkimuksen mukaan myös alttiimpia virtsatietulehdukselle. Tulokset on saatu tutkimalla ruoka-aineiden frekvenssien sekä sairastuvuuden välistä yhteyttä. Tilastollisen merkitsevyyden osoittamiseksi on käytetty Spearmanin järjestyskorrelaatioiden parvoja. Menetelmänä tämä on melko yksinkertainen, mutta suuren aineiston ansiosta tuloksia voidaan pitää suuntaa antavina. Tulokset tukevat myös työhypoteesia ja aineistosta olisikin mielenkiintoista tehdä lisätutkimuksia kuten tutkia alustavia tuloksia logistisella regressioanalyysilla.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2002)Tämä syventävien opintojen tutkielma on kirjallisuuskatsaus sairaan hevosen ruokinnasta. Tässä tutkielmassa perehdytään hevosen yleisimpien ruokinnallista sairauksien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi ähky ja vitamiinien ja kivennäisten puutostilat. Lisäksi käsitellään ruokinnallisia erikoistilanteita, jolloin hevonen ei kykene syömään normaalisti. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi orpovarsan ruokinta ja postoperatiivinen ruokinta. Tutkielmassa on huomioitu maamme olosuhteet hevosen ruokinnassa. Sairauksista esitellään lyhyesti niiden syyt (etiologia), kehittyminen (patogeneesi) ja kliininen kuva. Painopiste on ruokinnallisessa hoidossa ja ennaltaehkäisyssä. Kirjallisuuskatsaus on pyritty kirjoittamaan niin käytännönläheisesti, että siitä olisi hyötyä sekä eläinlääkäreille, eläinlääketieteen opiskelijoille että hevosenomistajille.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2010)
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2013)Työ on kirjallisuuskatsaus, jossa käydään läpi uusimpia tutkimustuloksia subakuutin pötsiasidoosin vaikutuksista naudan terveyteen ja pohditaan näiden vaikutusten merkitystä suomalaisessa karjataloudessa. Subakuutti pötsiasidoosi (SARA, subacute ruminal acidosis) tarkoittaa kroonista tai oireetonta pötsin happamoitumista, joka voi aiheuttaa taloudellisia tappioita maidon- tai naudanlihan tuottajalle sekä heikentää eläinten hyvinvointia. Subakuutti pötsiasidoosi syntyy, kun rehu sisältää suuria määriä energiapitoista helposti sulavaa hiilihydraattia, johon pötsi ei ole ehtinyt tottua. Tällöin lyhytketjuisten eli haihtuvien rasvahappojen pitoisuus pötsissä nousee, jolloin pötsin pH laskee alle normaalin pH-arvon 6-7. Poikimisen yhteydessä, kun siirrytään ummessaolosta maidontuotantoon, naudalla on suurin riski sairastua subakuuttiin asidoosiin. Tällöin ruokinta muuttuu väkirehuja nostamalla usein liian nopeasti hyvin voimakkaaksi, jotta lievennettäisiin naudan kärsimää poikimisen jälkeisestä herumisesta johtuvaa negatiivista energiatasetta. Subakuutilla pötsiasidoosilla on useita vaikutuksia naudan terveyteen. Se aiheuttaa muutoksia pötsimikrobistossa ja heikentää kuidun sulatusta, jolloin nauta ei saa hyödynnettyä rehussa olevan kuidun sisältämää energiaa. Subakuutti asidoosi voi saada aikaan rumeniitin eli pötsin limakalvon tulehduksen sekä maksapaiseita. SARA yhdistetään usein myös maidon rasvaprosentin ja maitotuotoksen laskuun. Kliinisinä oireina voi subakuutin asidoosin vuoksi esiintyä laminiittia eli sorkkakuumetta ja sen aiheuttamaa ontumista. Tämä on sekä taloudellisesti että nautojen hyvinvoinnin kannalta merkittävä ongelma, jonka patogeneesistä on olemassa eri teorioita. Ruokahalun heikkeneminen ja krooninen tai satunnainen ripuli ovat myös yleisiä oireita. Muita subakuutin pötsiasidoosin vaikutuksia voivat olla myös mm. pötsin lievä laajentuminen eli puhaltuminen, verihyytymien aiheuttamista pienistä keuhkopaiseista johtuva sierainverenvuoto, polioenkefalomalasia tai juoksutusmahasairaudet. Ruokinnan hyvä suunnittelu on tärkein tekijä subakuutin pötsiasidoosin ehkäisyssä. SARA on lehmällä yleensä piilevä sairaus, jolloin sen diagnosointi on haastavaa. Tuottajan kannattaa seurata, esiintyykö karjassa esim. paljon ontuvia lehmiä, ovatko lehmät usein ripulilla tai onko maidon rasvaprosentti laskenut. Valitettavasti pötsiasidoosin täytyy usein mennä kuitenkin tarpeeksi vakavaksi ennen kuin selviä oireita tai taloudellisesti merkittävää tuotoksen laskua naudalla huomataan. Tämän sairauden tunnistusmenetelmiä olisi hyvä tulevaisuudessa kehittää niin nopeiksi ja varmoiksi, että niitä voitaisiin hyödyntää jokapäiväisessä kliinisessä työssä. Se todennäköisesti edellyttäisi kuitenkin pötsin pH:n pidemmän aikaista seurantaa. Koska Suomessa karjatilojen määrä vähenee ja yksikkökoko kasvaa koko ajan ja lehmät ovat korkeatuottoisempia kuin ennen, on myös subakuutin pötsiasidoosin tuomia ongelmia otettava nyt enemmän huomioon.
-
(2020)Tämä lisensiaatin tutkielma on kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena on esitellä suomalaista hanhenlihantuotantoa alkutuotannosta elintarvikkeeksi ja verrata sitä ulkomaalaiseen tuotantoon. Tutkielman tavoitteena oli myös tutustua käytännössä suomalaisen hanhenlihantuotannon eri osa-alueisiin ja hanhien hyvinvointiin. Kirjallisuuskatsaukseen koottu tieto pohjautuu ulkomaalaiseen kirjallisuuteen, Suomen lainsäädäntöön sekä suomalaisen hanhitilan käytäntöihin. Hanhenlihan tuotanto Suomessa on hyvin vähäistä, vaikka Aasiassa ja Keski-Euroopassa kasvatusta on paljon. Suomalaisesta tuotannosta ei ole koottua tietoa, minkä takia oli tarpeellista tehdä kuvaus suomalaisesta tuotannosta. Hanhia kasvatetaan maailmalla sekä lihan että rasvamaksan takia. Myös hanhien höyhenet ovat haluttuja ja niitä käytetäänkin paljon esimerkiksi tyynyissä ja vaatteissa. Hanhia kasvatetaan sekä lattiakasvattamoissa että ulkotiloissa. Suomessa hanhet kasvatetaan ulko- ja sisätiloissa lintujen päästessä kesällä laiduntamaan ympäri vuorokauden. Myös munivat emohanhet sekä poikaset pääsevät laitumelle. Hanhien tarvitsema tila on määrätty laissa ja siihen vaikuttaa hanhen ikä ja käyttötarkoitus. Hanhia voidaan ruokkia viljalla, täysrehulla ja laidunalueen vihreällä kasvustolla. Hanhet sopeutuvat hyvin erilaisiin ruokavalioihin ja pärjäävät karummissakin olosuhteissa. Hanhet ovat yleisesti ottaen terveitä lintuja, mutta niiden sairauksista Suomessa ei ole kattavaa tietoa. Hanhien terveyden voidaan olettaa olevan melko hyvä, sillä suomalaisen siipikarjan terveys on lähtökohtaisesti hyvä. Suomessa hanhet teurastetaan lähinnä yhdessä pienimuotoisessa teurastamossa, jossa tainnutus tehdään paineilmaa käyttävällä pulttipistoolilla. Teurastus ja lihanleikkuu tehdään pääosin käsin, laitteita käytetään lähinnä kyninnässä ja kalttauksessa. Lihantarkastus tehdään teurastuksen jälkeen. Elintarvikkeena hanhi on hyvälaatuisen proteiinin sekä rasvan lähde. Hanhi soveltuu hyvin ominaisuuksiltaan Suomessa kasvatettavaksi kestävyytensä vuoksi. Hanhentuotannon ekologisuuteen vaikuttaa nopea kasvu ja ruokavalio, joka hyödyntää ihmisravinnoksi soveltumatonta rehua. Hanhentuotanto muun maatalouden yhteydessä voi lisätä luonnon monimuotoisuutta ja elintarviketuotannon kestävää kehitystä. Tätä tutkielmaa voidaan soveltaa muiden vesilintujen tuotantoon. Lisäksi koottua tietoa voidaan hyödyntää opetuksessa.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1998)Syventävien opintojen kirjallisuusosassa kerrataan aluksi märehtijän aineenvaihdunnan erityispiirteitä. Kirjallisuusosassa tarkastellaan myös maidontuotannon käynnistymisen aiheuttamia aineenvaihdunnallisia muutoksia poikimisen jälkeen. Energiavajeen ja hedelmällisyyden välistä yhteyttä pyritään selvittämään kirjallisuuden pohjalta. Kirjallisuuden perusteella voimakas maitotuotos voi johtaa poikimisen jälkeen suurimman maitotuotoksen aikaan niin suureen energiavajeeseen, että lehmien hedelmällisyys heikkenee. Hedelmällisyyden heikkeneminen johtuu puutteellisesta LH-erityksestä, mutta energiavaje voi vaikuttaa hedelmällisyyteen myös monilla muilla mekanismeilla. Ruokinnalla voidaan vaikuttaa hedelmällisyyteen energiataseen välityksellä. Syventävien opintojen kokeellisen osan tavoitteena oli selvittää, voidaanko väkirehun määrää lisäämällä tai glukogeenisen liuosrehun avulla parantaa lehmien hedelmällisyyttä. Liuosrehun saannin ja väkirehulisäyksen tarkoituksena oli parantaa lehmän energiatasetta poikimisen jälkeen. Tutkimuksen kokeellinen osuus suoritettiin osana Helsingin yliopiston Kotieläintieteen laitoksen tutkimusta, jossa verrattiin lisärehujen vaikutusta maitotuotokseen. Koe järjestettiin 32 lehmän koeaineistolla altistuslähtöisenä etenevänä kohorttitutkimuksena, joissa kohortteina oli neljä kahdeksan lehmän ruokintaryhmää. Lisäämällä väkirehun määrää tai käyttämällä glukogeenista liuosrehua lehmien energiatase parani merkitsevästi. Parempi energiatase ilmeni veren glukoosipitoisuuden nousuna ja ketoaineiden määrän laskuna, mutta veren insuliinitaso ei silti noussut. Parempi energiatase yhdistyi merkitsevästi parempaan hedelmällisyyteen. Tilastollisesti merkitsevää yhteyttä väkirehun tai liuosrehun lisäämisen ja hedelmällisyyden välillä ei silti todettu. Suuresta yksilöllisestä vaihtelusta johtuvan hajonnan vuoksi tilastollisesti merkitsevän yhteyden havaitseminen vaatisi suuremman tutkimusaineiston käyttämistä. Tyhjäkausi näytti kuitenkin lyhenevän molempien ruokintatekijöiden vaikutuksesta niin voimakkaasti, että on todennäköistä, ettei tulos johdu pelkästä sattumasta. Ensikoilla laihtuminen poikimisen jälkeen liittyi merkitsevästi pidempään tyhjäkauteen. Liuosrehun saannista vaikutti olevan enemmän hyötyä ensikoiden, kuin vanhempien lehmien hedelmällisyydelle. Korkea maitotuotos liittyi koeaineistossa vanhemmilla lehmillä merkitsevästi lyhyeen tyhjäkauteen ja siten parempaan hedelmällisyyteen. Ensikoilla korkea maitotuotos liittyi jonkin verran heikentyneeseen hedelmällisyyteen. Pohdintaosuudessa mietitään tulosten pohdinnan lisäksi mahdollisuuksia parantaa hedelmällisyyttä ruokinnallisten ja hoidollisten menetelmien avulla. Lisäksi siinä pohditaan ruokintaperäisten hedelmällisyysongelmien selvittelyyn liittyviä asioita, maitotuotoksen ja hedelmällisyyden välistä yhteyttä ja jalostuksen merkitystä hedelmällisyydelle. Lopuksi on pohdittu hedelmällisyyden tutkimiseen liittyviä asioita ja mahdollisia uusia tutkimuskohteita.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2015)Metabolomiikka on suhteellisen uusi tieteenala, joka tutkii aineenvaihduntatuotteiden eli metaboliittien läsnäoloa ja toimintaa erilaisissa biologisissa näytteissä, kuten veressä, virtsassa tai kudoksissa. Tiedetään, että ruokavalio on yksi merkittävimmistä ulkoisista tekijöistä, joka vaikuttaa yksilön aineenvaihduntaan, jolloin metabolomiikka soveltuukin erinomaisesti juuri ravitsemustutkimuksiin. Ihmisillä ja eläimillä on aikaisemmin tutkittu erilaisten ruokavalioiden vaikutusta isännän aineenvaihduntaan, terveyteen ja hyvinvointiin, mutta koirilla ei ole metabolomiikan avulla aiemmin tehty varsinaista raakaruokaa ja kuivaruokaa vertailevaa tutkimusta. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia kahden eri ruokavalion vaikutusta koirien aineenvaihduntaan ja sen lopputuotteisiin atooppisilla koirilla. Koska aiheesta ei ollut aikaisempaa tutkimustietoa, ei varsinaisia hypoteeseja voitu tehdä. Lisäksi tutkimuksessa käytettiin kohdistamatonta eli hypoteesivapaata metabolomiikan tutkimusta, jolloin näytteistä määritettiin kaikki metaboliitit, jotka pystyttiin. Ihmisillä ja eläimillä aikaisemmin tehtyjen tutkimusten perusteella voitiin kuitenkin tehdä joitain oletuksia esimerkiksi lihapitoisen ruokavalion vaikutuksista tiettyihin metaboliitteihin, mutta aikaisempia tuloksia sovellettaessa tuli kuitenkin ottaa huomioon, että tutkimuksissa oli usein käytetty eri eläinlajia tai ihmistä, eri näytetyyppiä tai eri tutkimusasetelmaa. Tutkimuksessa käytettiin kahdeksaa suomalaista staffordshirenbullterrieriä, joilla oli kaikilla eläinlääkärin toimesta todettu atooppinen ihottuma. Koirat jaettiin tutkimusta varten kahteen ryhmään, joista toinen ryhmä söi koko ruokintakokeen ajan samaa kuivaruokaa ja toinen samaa kaupallista raakaruokaa. Koirat pysyivät kyseisellä ruokavaliolla 4-5 kuukautta. Veren metaboliitit määritettiin seeruminäytteistä ennen ja jälkeen ruokintakokeen. Määritykseen käytettiin massaspektrometria-pohjaista menetelmää ja tulosten analysointiin pääkomponenttianalyysia sekä osittaisen pienimmän neliösumman erotteluanalyysia. Ennen ruokintakoetta määritetyt seerumin metaboliittitasot olivat ryhmien välillä hyvin tasaiset. Ruokintakokeen jälkeen tuloksissa puolestaan todettiin selkeät erot ryhmien välillä, jolloin yhteensä 19 metaboliitissa havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero. Tuloksissa havaittiin muutoksia muun muassa useissa metioniinin metaboliaan osallistuvissa metaboliiteissa sekä B6-vitamiinin lopputuotteessa, jotka viittaavat todennäköisesti B6-vitamiinin häiriintyneeseen metaboliaan. Se, onko tämän häiriön taustasyy ruokavaliossa vai esimerkiksi koirien atopiassa, jäi toistaiseksi epäselväksi. Oman tutkimuksemmekin osalta on vielä myöhemmin tulossa aiheeseen liittyviä lisätuloksia, jotka saattavat selventää asiaa. Lisätutkimuksia vaaditaan myös muun muassa määrittämään, johtuvatko raaka- ja kuivaruoan väliset erot veren metaboliittitasoissa niiden ravintokoostumuksen eroista vai esimerkiksi erilaisista valmistustavoista. Muuttuneissa metaboliittitasoissa oli myös joitain yhtäläisyyksiä ihmisillä määritettyjen atooppiseen ihottumaan liittyvien metaboliittien kanssa, mutta tarkempien johtopäätösten tekemiseksi vaaditaan atooppisen ihottuman suhteen vielä lisätutkimuksia muun muassa terveiden ja sairaiden koirien välisten metaboliittitasojen vertailussa mahdollisten atooppiseen ihottumaan koirilla linkittyvien metaboliittien löytämiseksi.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2013)Ummessaolokausi on lähes viidesosa lypsylehmän tuotoskautta. Ummessaolokauden ruokinta vaikuttaa lehmän maidontuotantoon poikimisen jälkeen. Poikimisen aikoihin lehmän aineenvaihdunnassa tapahtuu suuria muutoksia. Energian tarve kasvaa voimakkaasti maidontuotannon alkaessa, mikä lisää kudosmobilisaatiota. Tiineyden loppuvaiheessa ja tuotoskauden alussa voimistunut ääreiskudosten insuliiniresistensi lisää energian ja ravintoaineiden saantia utareeseen, mutta voi samalla altistaa lehmän erilaisille metabolisille häiriöille. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten ummessaolokauden vapaa ja toisaalta rajoitettu ruokinta vaikuttavat lypsylehmän insuliiniresistenssin kehittymiseen ja voimakkuuteen ummessaolokaudella sekä poikimisen jälkeen. Insuliiniresistenssin voimistuminen voi lisätä lehmien metabolista stressiä ja herkkyyttä erilaisille puerperaalikauden sairauksille. Tutkimuksen hypoteesina oli olettamus, että ennen poikimista vapaasti säilörehulla ruokituilla lehmillä kuntoluokka on korkeampi ennen poikimista ja rasvakudosten mobilisaatio on suurempaa poikimisen jälkeen. Lisäksi ennen poikimista vapaasti säilörehulla syötettyjen lehmien insuliiniresistenssin oletettiin olevan voimakkaampaa kuin rajoitetusti ruokittujen lehmien. Tutkimuksessa oli 16 vähintään toisen kerran poikivaa ay-lehmää. Lehmät jaettiin kahteen kahdeksan lehmän ryhmään, joista toista ryhmää ruokittiin vapaasti säilörehulla koko ummessaolokauden ajan. Toisen ryhmän saamaa kokonaisenergiamäärää rajoitettiin lisäämällä rehuseokseen olkea. Lehmät jaettiin pareihin kuntoluokan ja poikima-ajan perusteella, minkä jälkeen jokaisen parin yksilöt jaettiin eri ruokintaryhmiin arpomalla. Lehmien verestä määritettiin glukoosi- ja insuliinipitoisuuksia kahdeksan viikkoa ennen ja jälkeen poikimisen. Lisäksi lehmille tehtiin kaksi glukoosirasituskoetta. Ensimmäinen rasituskoe tehtiin 11 (±1) ennen odotettua poikimista ja toinen rasituskoe tehtiin 8 (±1) vuorokautta poikimisen jälkeen. Rasituskokeen yhteydessä lehmille annettiin glukoosiinfuusio laskimonsisäisesti ja samaan aikaan mitattiin verestä glukoosi- ja insuliinipitoisuuksia. Näytteiden otto aloitettiin 10 minuuttia ennen infuusion aloittamista ja jatkettiin neljä tuntia infuusion aloittamisesta. Lehmiltä mitattiin elopaino ja ne kuntoluokitettiin kokeen aikana. Ummessaolokauden ruokinnalla ei ollut vaikutusta lehmän kuntoluokan kehittymiseen ennen eikä jälkeen poikimisen. Vapaasti ruokituilla lehmillä veren glukoosipitoisuus oli suurempi koko ummessaolokauden ajan. Ennen poikimista tehdyssä glukoosirasituskokeessa rajoitetusti ruokitulla ryhmällä veren glukoosipitoisuus pysyi kauemmin koholla verrattuna vapaasti ruokittujen pitoisuuteen. Poikimisen jälkeen glukoosiaineenvaihdunnassa ei ollut eroa. Vapaasti ruokitulla ryhmällä veren insuliinipitoisuus oli huomattavasti suurempi ennen poikimista. Ennen poikimista tehdyssä glukoosirasituskokeessa vapaasti ruokituilla lehmillä veren insuliinipitoisuus nousi huomattavasti suuremmaksi ja pysyi suurena pidempään. Ennen poikimista vapaasti ruokitulla ryhmällä ensivaiheen insuliinivaste oli suurempi kuin rajoitetusti ruokituilla, mutta insuliinin herkkyysindeksissä ei ollut eroa ryhmien välillä. Ummessaolokauden ruokinnalla ei ollut vaikutusta kuntoluokan kehittymiseen eikä insuliiniresistenssiin vastoin tutkimuksen hypoteeseja. Saattaa kuitenkin olla, että vapaalla ruokinnalla on vaikutusta insuliiniresistenssin kehittymiseen, mutta sitä ei kyetty todistamaan. Ummessaolokauden ruokinnalla voi olla enemmän merkitystä, mikäli lehmät ovat kauempana niin sanotusta ihannekuntoluokasta kuin tutkimuksessa mukana olleet lehmät.
-
(2024)Nivelrikko eli osteoartriitti on kissoilla hyvin yleinen ja alidiagnosoitu rappeumasairaus, jonka esiintyvyys kasvaa voimakkaasti iän myötä. Edetessään nivelrikko heikentää kissan elämänlaatua. Hoitamattomana nivelrikko tekee liikkumisesta kivuliasta, mikä vaikuttaa kielteisesti kissan mielialaan. Työ toteutettiin tuottamaan suomenkielistä kirjallisuutta kissojen nivelrikosta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää elinympäristön ja ruokinnallisten tekijöiden vaikutuksia kissan nivelrikon syntyyn. Tavoitteena oli kartoittaa nivelrikolta suojaavia ja sille altistavia tekijöitä. Tutkimushypoteesina oli, että kissojen ruokavalioilla ei nähdä merkitsevää yhteyttä nivelrikon esiintyvyyteen, sillä kissojen ruokinta on hyvin yhteneväistä. Toinen hypoteesi oli, että ympäristötekijöillä voi olla vaikutusta nivelrikon esiintyvyyteen. Tutkimukseen hyväksyttiin 460 kissaa, joiden perustietoja, elinympäristöä, terveydentilaa, ruokintaa, liikkumista ja käyttäytymistä koskevia muuttujia selvitettiin omistajille suunnatulla kyselytutkimuksella. Tutkimusaineistoa tarkasteltiin tilastollisin menetelmin. Nivelrikon todettiin olevan hyvin yleistä ja sen esiintyvyyden kasvavan merkittävästi iän myötä. Tutkimuksessa uroskissan kastraatio ja naaraskissan sterilisaatio osoittivat negatiivista korrelaatiota todettuun nivelrikkoon, mikä on ristiriidassa koirilla tehtyihin vastaaviin tutkimuksiin. Ruokinnallisista tekijöistä raakaruoan syöminen aikuisena korreloi negatiivisesti todettuun nivelrikkoon, mikäli ruokavaliosta ainakin puolet oli raakaruokaa. Myös vähintään satunnainen kalan käyttö osoitti negatiivista korrelaatiota todettuun nivelrikkoon muuttujien yhteisvaikutuksia tarkasteltaessa. Tässä tutkimuksessa kissojen raakaruoan koostumusta tai reseptiä ei selvitetty tarkemmin ja sen mahdolliset nivelrikolta suojaavat vaikutusmekanismit jäivät epäselviksi. Ravinnon terveyttä edistävistä komponenteista tarvitaan lisätutkimusta kehittämään lemmikkien ruokintaa sairauksien ehkäisyssä. Ympäristötekijöillä ei havaittu merkitsevää vaikutusta nivelrikkoon, mikä kumosi toisen tutkimushypoteeseista. Kyselytutkimuksen luonteeseen liittyy yleisesti tunnistettuja epävarmuustekijöitä.
Now showing items 21-29 of 29