Browsing by Subject "vasikka"

Vasikkaripulit ovat hengitystiesairauksien ohella vasikoiden yleisimpiä sairauksia, joista koituu tiloille taloudellisia tappioita. Ripuli aiheuttaa vasikoilla kuivumista, elektrolyyttitasapainon häiriöitä, metabolista asidoosia sekä negatiivista energiatasapainoa, joita pyritään korjaamaan oikeanlaisen nesteytyksen sekä maitojuoton jatkamisen avulla. Suun kautta annettavat elektrolyyttivalmisteet ovat oleellisessa osassa vasikkaripuleiden hoidossa, sillä ne ovat halpoja ja helppoja annostella. Tämän lisensiaatin tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia ominaisuuksia hyvällä suun kautta annettavalla elektrolyyttivalmisteella tulisi olla vasikkaripuleiden hoidon kannalta ja miten Suomessa saatavilla olevat valmisteet tähän tarkoitukseen soveltuvat. Syy tämän aiheen valintaan oli se, että kyseisten tuotteiden vertailua ei ole aiemmin tehty Suomessa ja lisätietoa tästä asiasta tarvitaan. Vertailuun valikoitui 11 Suomessa käytettävää suun kautta annettavaa elektrolyyttivalmistetta, joista kolme (Benfital Plus, Energaid ja Hydrafeed) oli ominaisuuksiltaan sellaisia, että ne soveltuivat vasikkaripuleiden hoitoon. Muilla valmisteilla oli suosituksiin nähden havaittavissa puutteita. Tulosten perusteella valmisteiden välillä ilmeni paljon poikkeavuuksia ja tämä herättääkin kysymyksen tuotekehittelyn ja elektrolyyttivalmisteiden ns. päivityksen tarpeesta, jotta useampi kuin muutama valmiste vastaisi kirjallisuuden suosittelemia normeja. Joistakin tuotteista oli myös hankalasti saatavilla tärkeimpien elektrolyyttien, alkalisoivien ainesosien sekä glukoosin pitoisuuksia, mikä hankaloitti vertailun tekemistä. Tällä on suuri merkitys vertailujen tekemiseen esimerkiksi eläinlääkärin tai tilallisen toimesta, sillä vasikkaripuleiden hoidon kannalta on oleellista, että annettava elektrolyyttivalmiste on ominaisuuksiltaan tarkoitukseen sopiva ja tehokas. Siksi tämän lisensiaatin tutkielman yhtenä tavoitteena oli myös helpottaa eläinlääkäreiden tekemää vertailua eri valmisteiden välillä kertomalla, mitä hyvältä suun kautta annettavalta elektrolyyttivalmisteelta tulisi edellyttää.

Tämä syventävien opintojen tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä tutkimusosasta. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään lämpötilan ja tilan vaikutusta pikkuvasikoiden käyttäytymiseen sekä levon ja lepoasentojen merkitystä pikkuvasikalle. Tutkimusosa koostuu vasikoiden makuukäyttäytymisestä, kylmien kasvatuslämpötilojen vaikutuksesta pikkuvasikoiden sääsuojan valintaan ja vasikoiden terveydentilasta kokeen aikana. Tutkimus on osa laajempaa projektia, jossa tutkitaan vasikoiden kylmä- ja ryhmäkasvatusta. Tutkimusosuudessani testattiin ja kehitettiin metodeja projektin jatkoa varten. Koe tehtiin Viikin koenavetassa. Koe kesti seitsemän viikkoa ja siinä oli mukana 18 Ay- ja Fr-vasikkaa. Vasikat oli jaettu kolmeen ryhmään siten, että kuusi vasikkaa sijoitettiin ulos ryhmäkarsinaan, kuusi sisälle ryhmäkarsinaan ja kuusi sisälle yksittäiskarsinoihin. Kokeen alkaessa vasikat olivat keskimäärin viikon ikäisiä. Ulkoryhmän vasikoilla oli jaloittelualue, sekä lämmittämätön ja lämmitetty suojakoppi. Vasikoiden makuukäyttäytymistä tarkkailtiin suoran käyttäytymistarkkailun menetelmällä 48 tunnin jaksoissa yhteensä neljä kertaa. Lisäksi tarkkailtiin ulkoryhmässä vasikoiden sääsuojan valintaa. Vasikoiden terveydentilaa tarkkailtiin päivittäin kokeen aikana. Yksilökarsinoitten vasikat makasivat eniten ja ulkoryhmän vasikat vähiten. Makaamiseen vasikat käyttivät vuorokaudessa 60-76 % kokonaisajasta. Makaamiseen käytetty aika laski hieman viimeisillä tarkkailukerroilla. Vasikat lepäsivät suurimmaksi osaksi rintansa päällä. Viimeisinä tarkkailujaksoina tämä käyttäytyminen väheni, mutta vastaavasti koodi 'makaa ja märehtii' lisääntyi. Kuitenkin märehtiessään vasikat makasivat pääsääntöisesti rintansa päällä. Kyljellään makaamista esiintyi eniten sisäryhmässä. Vasikat viettivät huomattavasti enemmän aikaa lämmitetyssä kopissa verrattuna lämmittämättömään. Poikkeuksena oli kolmas tarkkailujakso. Lämmitetyssä kopissa lämpötila oli noin +16°C. Lämmittämättömän kopin lämpötila oli sama kuin ulkolämpötila. Kylmin ulkolämpötila kokeen aikana -9 °C. Ulkoryhmässä sairastuminen hengitystietulehduksiin oli muita ryhmiä yleisempää. Syynä on todennäköisesti se, että lämmitetyn kopin ilmanvaihto ei toiminut kunnolla ja siellä oli kosteaa. Kylmän lämpötilan ei voida katsoa lisänneen merkittävästi sairastavuutta.

Tämä syventävien opintojen tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä tutkimusosasta. Kirjallisuuskatsaus käsittelee emän ja vasikan välistä suhdetta ja käyttäytymistä luonnossa sekä vierihoidon ja vieroituksen vaikutusta vasikan käyttäytymiseen. Tutkimusosa muodostuu vierihoidossa olleiden vasikoiden vieroituksen aikaisen käyttäytymistarkkailun tuloksista. Koe oli osa laajempaa vasikoiden vierihoitokasvatusprojektia. Koe tehtiin Viikin opetus- ja tutkimustilan navetassa syksyn ja talven 1998-99 aikana. Vieroituksen aikaisessa käyttäytymistarkkailussa oli mukana 12 Ay-vasikkaa, jotka kaikki kuljetettiin 5 ensimmäisen vierihoitoviikon aikana kaksi kertaa vuorokaudessa (aamu- ja iltalypsyn jälkeen) emän luo parteen imemään. Puolet vasikoista vieroitettiin kokonaan 5 vierihoitoviikon jälkeen. Loput jatkoivat 5 vierihoitoviikon jälkeen imemistä kerran päivässä (aamulypsyn jälkeen). Lopullinen vieroitus tapahtui näillä vasikoilla 8 vierihoitoviikon jälkeen. Vasikat jaettiin tilastollista käsittelyä varten kolmeen ryhmään. Ryhmässä 1 oli 6 vasikkaa, jotka vieroitettiin kokonaan 5 vierihoitoviikon jälkeen. Ryhmässä 2 oli 6 vasikkaa, jotka vieroitettiin 5 vierihoitoviikon jälkeen osittain jättämällä toinen imemiskerta pois. Ryhmä 3 koostui ryhmän 2 vasikoista, jotka vieroitettiin kokonaan 8 vierihoitoviikon jälkeen. Ryhmien 2 ja 3 vasikat olivat siis samat, mutta niiden vieroitusajankohtien välillä oli 3 viikon aikaero. Tilastollisessa käsittelyssä oli mukana ryhmässä 1 ainoastaan kolme vasikkaa ja ryhmissä 2 ja 3 samat viisi vasikkaa. Vasikoiden käyttäytymistä seurattiin videokameroiden avulla 24 tuntia vuorokaudessa alkaen yksi vuorokausi ennen vieroitusta ja päättyen kaksi vuorokautta jälkeen vieroituksen. Vasikoita kuvattiin käyttäen aikaviivenauhoitusta, jolloin yksi 24 tunnin jakso mahtui kolmen tunnin videokasetille. Videonauhat katsottiin ja jokaisen vasikan asento ja käyttäytyminen merkittiin ylös kahden minuutin välein käyttämällä neljää eri asentokoodia ja yhdeksää eri käyttäytymiskoodia. Saaduista havainnoista laskettiin asento- ja käyttäytymishavaintojen frekvenssit sekä samojen peräkkäisten asento- ja käyttäytymishavaintojaksojen määrä. Tulokset analysoitiin käyttäen toistomittausmenetelmää, jossa toistoina olivat kolme peräkkäistä päivää (päivä ennen vieroitusta, vieroituspäivä ja vieroituksen jälkeinen päivä). Vieroitusta edeltävä päivä oli kontrollivuorokausi, johon muiden päivien käyttäytymishavaintoja verrattiin. Vasikoiden lepokäyttäytyminen väheni vieroituksen johdosta. Lepokäyttäytyminen ei muuttunut ryhmän 2 vasikoilla, kun ne vieroitettiin vähitellen. Väkirehunsyönti lisääntyi vieroituksen jälkeen, mutta heinänsyöntiin ei vieroituksella ollut vaikutusta. Vasikoiden vedenjuonti lisääntyi vieroituksen jälkeen. Tähän luonnollisena selityksenä on se, että ennen vieroitusta vasikat saivat suuren osan nestetarpeestaan maidosta ja vieroituksen jälkeen ne joutuivat tyydyttämään sen kokonaan vedellä. Nuolemis- ja nuuskimiskäyttäytymiseen ei vieroituksella havaittu olevan vaikutusta. Itsensä nuolemisen määrässä oli ryhmien välillä eroja. Ryhmän 2 vasikat nuolivat itseään eniten. Tämä saattoi johtua siitä, että vieroituksen tapahduttua vasikat (ryhmissä 1 ja 3) olivat levottomia ja itsehoito saattoi jäädä siksi osittain suorittamatta. Vasikat huusivat vieroituksen jälkeen enemmän kuin ennen vieroitusta. Ryhmässä 2 huutaminen oli kuitenkin vähäisintä. Samojen peräkkäisten asento- ja käyttäytymishavaintojaksojen määrä lisääntyi vieroituksen jälkeen. Toisin sanoen vasikat olivat vieroituksen jälkeen levottomampia kuin ennen vieroitusta.