Browsing by discipline "Veterinary Pharmacology and Toxicology"
Now showing items 81-82 of 82
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2009)Nivelrikko on maailmanlaajuisesti merkittävä pitkäaikaissairaus koirilla. Nivelrikkoa ei voida parantaa ja se aiheuttaa kroonista kipua erityisesti iäkkäämmillä koirilla. Oireita kuitenkin voidaan lievittää ja jokaiselle koiralle onkin suunniteltava yksilöllinen hoitomuoto, joka juuri kyseiselle koiralle mahdollistaa parhaan mahdollisen elämänlaadun. Suuri osa nivelrikkoisista koirista lääkitään perinteisesti tulehduskipulääkkeillä, joista karprofeeni on ensimmäinen koirille indikoitu valmiste ja yhä yleisesti käytössä. Tulehduskipulääkkeillä erityisesti pitkäaikaiskäytössä saattaa kuitenkin ilmaantua haittavaikutuksia, joista maha-suolikanavan ärsytysoireet ovat yleisimmät. Ravinnelisät (nutraceuticals) ovat tulleet tulehduskipulääkkeiden rinnalle tai jopa vaihtoehdoksi niille, mutta lisää tieteellisiä tutkimuksia kaivataan niiden osalta. Ravinnelisät sisältävät pääasiassa glykosaminoglykaania vaikuttavana aineena ja niillä todetut haittavaikutukset ovat olleet hyvin harvinaisia ja lieviä. Perna canaliculus (Lyproflex®) on Uuden Seelannin vihersimpukoista patentoidulla kylmäkuivaustekniikalla prosessoitu vihersimpukkauutevalmiste, jonka vaikuttavana aineena ovat eikosatetraenoikhapot. Prospektiivinen, kaksoissokkoutettu ja kontrolloitu tutkimuksemme vertasi Lyproflexin tehoa positiiviseen kontrolliin (karprofeeni) ja negatiiviseen kontorolliin (plasebo) nivelrikkoisten koirien 8vk kestävässä hoitojaksossa. Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 62 lonkka- tai kyynärvikaista koiraa iältään 1-11- vuotiaita ja painoltaan 18-56 kg. Koirat oli valittu tutkimukseen ilmoitusten avulla, joiden jälkeen puhelinhaastatteluilla sopivat koirat poimittiin kiinnostuneiden joukosta. Koiran kipua mitattiin omistajakyselyn perusteella kootulla käyttäytymisindeksillä, liikkumisindeksillä, joka perustui kahden eläinlääkärin suorittamiin ortopedisiin tutkimuksiin sekä voimalevyn mittaamien arvojen avulla. Oletuksenamme oli, että Lyproflexin kivunlievitysteho asettuu karprofeenin ja plasebon välille. Tilastollisesti merkitsevät erot saatiin Lyproflex- ryhmän ja plasebo-ryhmän välille eläinlääkäreiden suorittamassa ontumaindeksissä ja kipujanassa. Myös neljän muun muuttujan tulos oli samansuuntainen, vaikka tilastollisesti merkitseviä eroja ei saatukaan. Tutkimustulokset ovat samansuuntaiset kuin aiemmat vastaavantyyppiset vihersimpukkauutevalmisteen tehoa käsittelevät tutkimukset nivelrikkoisilla koirilla. Tämän tutkimustiedon valossa, voidaan erityisesti lievän ja keskivaikean koiran nivelrikko-oireilua lievittää vihersimpukkauutevalmisteiden avulla joko ainoana keinona tai esimerkiksi tulehduskipulääkehoidon kanssa yhdistettynä, jolloin tulehduskipulääkevalmisteen annosta voidaan kenties laskea ja haittavaikutusriskiä alentaa. Kuitenkin tarvetta erityisesti nivelrikkoisilla koirilla suoritetuille pidempikestoisille vihersipukkauutevalmisteen kivunlievitystehoa koskeville tutkimuksille on yhä edelleen.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2009)Koirilla bakterielli virtsatietulehdus (VTI) on yleinen sairaus, jota hoidetaan antibiooteilla. Runsas mikrobilääkkeiden käyttö voi lisätä bakteerien resistenssiä niitä vastaan. Virtsanäytteestä saadaan eristettyä taudinaiheuttaja ja tutkittua sen herkkyyttä erilaisille antimikrobisille lääkeaineille. Syventävät opintoni koostuvat kirjallisuuskatsauksesta ja tutkimusosiosta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää mitkä ovat ensisijaiset taudinaiheuttajat koirien VTI:ssa ja löytyykö eristettyjen kantojen joukosta mikrobilääkkeille resistenttejä kantoja. Lisäksi tavoitteena oli selvittää mitä mikrobilääkkeitä Yliopistollisessa eläinsairaalassa (YES) käytetään VTI:a sairastaville koirille. Tutkimuksessamme haluttiin myös vertailla YES:n ja Elintarviketurvallisuusviraston (EVIRA) tekemiä herkkyysmäärityksiä. Tutkimusmateriaali koostuu vuonna 2005 YES:aan tuoduista VTI:a sairastavista koirista (n=85). Koirien virtsanäytteistä tehtiin bakteeritunnistus ja herkkyysmääritys sekä YES:ssa että EVIRA:ssa. Tiedot potilaista (mm. rotu, ikä, paino, sukupuoli, mahdollinen VTI:lle altistava tekijä ja infektion luonne) haettiin YES:n käyttämästä potilasohjelmasta. Potilaista naaraita oli 73%. VTI:lle altistava sairaus tai lääkitys oli 44% koirista Virtsanäytteistä eristettiin yhteensä 121 eri bakteerikantaa, joita olivat E. coli (n=90; 81%), Staphylococcus sp. (n=11, 9%), Enterococcus sp. (n=7; 6%), Proteus sp. (n=6; 5%), Streptococcus sp. (n=5; 4%) ja muutama muu yksittäinen bakteeri. YES:ssa tehtyjen herkkyysmääritysten mukaan E. coleista oli resistenttejä tai alentuneesti herkkiä trimetopriimi-sulfonamideille (TMS) 22%, amoksisilliini-klavulaanihapolle 16%, siprofloksasiinille 11% ja ampisilliinille 43% E. coleista. Yksikään E. coleista ei tiettävästi tuottanut laajakirjoista beetalaktamaasia vaikka kolmen sitä epäiltiin tuottavan. YES:n herkkyysmääritykset erosivat EVIRA:n määrityksistä jonkin verran ja bakteerit oli määritetty yleisesti ottaen resistentimmiksi YES:ssa kuin EVIRA:ssa. TMS (n=42; 42%) ja amoksisilliini-klavulaanihappo (n=40; 41%) olivat yleisimmin virtsatietulehduksen hoitoon aloitettuja mikrobilääkkeitä. Nämä lääkeainevalinnat vastasivat hyvin Maa- ja metsätalousministeriön työryhmän vuonna 2003 julkaisemia mikrobilääkkeiden käyttösuosituksia. Tutkimustulokset olivat yhtenevät kirjallisuuden kanssa siitä että E. coli on yleisin VTI:n aiheuttajamikrobi. VTI:n takana on usein jokin sille altistava tekijä, mikä tulisi ottaa huomioon hoidossa mikrobilääkkeen valinnan lisäksi. Bakteerien herkkyys mikrobilääkkeille todettiin pääasiassa hyväksi, mikä johtunee Suomen tiukasta mikrobilääkepolitiikasta.
Now showing items 81-82 of 82