Browsing by Title
Now showing items 83-102 of 1400
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2001)Kampylobakteerit ovat teollisuusmaissa tavallisimpia diagnosoituja bakteeriperäisen gastroenteriitin aiheuttajia. C. jejuni aiheuttaa noin 90-95 % infektioista ja C. coli tavallisesti 5-10 %. Suomessa sairastuu vuosittain noin 3000 henkilöä kampylobakterioosiin. Infektioiden määrä on vähäinen talvella ja keväällä, jolloin suurin osa tapauksista on ulkomaista alkuperää. Kesäkuukausien aikana kampylobakteeri-infektioiden määrä kasvaa ja tapauksista jopa puolet voi olla kotimaista alkuperää. Yleensä tapaukset ovat yksittäisiä ja epidemioita esiintyy harvoin. Tartuntalähteistä tärkeimpinä pidetään saastunutta juomavettä ja broilerinlihaa. Perinteiset kampylobakteerien tunnistamismenetelmät ruokanäytteistä ovat aikaa vieviä ja hankalia. Ne sisältävät näytteen esirikastuksen, viljelyn selektiivisille alustoille sekä biokemiallisen varmistuksen. Viime vuosina kampylobakteerien tunnistamiseen tarkoitetut nopeat menetelmät, kuten nukleiinihappohybridisaatio, PCR (polymerase chain reaction) ja ELISA (enzyme-linked immuno-sorbent assay) ovat kehittyneet. Näiden pikamenetelmien kehitys avaa uusia mahdollisuuksia mm. teollisuudelle elintarvikevalvontaan. Opinnäytetyössä verrataan EiaFoss-ELISA-kampylobakteerimenetelmää, viljelymenetelmää ja PCR-analyysia C. jejunin ja C. colin toteamiseen ja tunnistamiseen broilertuotteista. EiaFoss-ELISA-menetelmä on kvalitatiivinen määritysmenetelmä C. jejunin ja C. colin tunnistamiseen elintarvikkeista (rikastus 46 h + täysin automatisoitu analyysi 2 h). ELISA-analyysi perustuu "sandwich"-tekniikkaan, jossa kaksi erilaista polyklonaalista vasta-ainetta ovat kampylobakteeriantigeeneja vastaan. Viljelymenetelmä sisältää näytteen rikastuksen, viljelyn CCDA-maljalle (valikoiva kampylobakteerialusta ilman verta), maljojen inkuboinnin mikroaerofiilisissä olosuhteissa, tyypillisten pesäkkeiden jatkoviljelyn ja biokemiallisen varmistuksen. Valittu PCR-menetelmä sisältää rikasteliemen esikäsittelyn BDC (Buoyant Density Sentrifugation) menetelmällä, joka erottelee ominaispainoon perustuen bakteerit ja PCR-inhibittorit rikasteliemestä ja konsentroi bakteerit, sekä C. jejuni spesifisen PCR-analyysin. Tutkimuksessa analysoitiin yhteensä 105 tuotetta, joista 60 siipikarjatuotetta oli valittu juuri menetelmien vertailuun. Vaihtelut kaikkien kolmen menetelmän tuloksissa olivat vähäisiä. EiaFoss-positiivisia oli 13, PCR-positiivisia 10 ja viljely-positiivisia näytteitä 10. Varmaksi positiiviseksi tulokseksi määriteltiin sellainen näyte, joka antoi kahdella tai kaikilla kolmella menetelmällä positiivisen tuloksen. Näin ollen varmojen positiivisten määrä oli 12, joista 11 kyseessä oli C. jejuni ja yhdessä C. coli. Sekä EiaFoss- että BDC-PCR-menetelmissä väärien negatiivisten tulosten osuus oli 1,7 % näytteistä. Viljelymenetelmän väärät negatiiviset (3,3 %) johtuivat todennäköisesti valitusta pitkästä rikastusajasta, eivätkä siksi anna täysin oikeaa kuvaa kampylobakteereiden tunnistamisesta viljelemällä. EiaFoss-menetelmällä esiintyi vääriä positiivisia tuloksia (viljely- ja PCR-negatiivisia) 3,3 %. Viljely- ja BDC-PCR-menetelmissä ei esiintynyt vääriä positiivisia. Tämän perusteella sekä EiaFoss- että BDC-PCR-menetelmät osoittautuivat helpoiksi ja luotettaviksi pikamenetelmiksi tunnistaa kampylobakteerit broilernäytteistä.
-
(2020)Kampylobakteerit ovat gramnegatiivisia, pääosin mikroaerobisia bakteereja, joita esiintyy monien eläinten suolistossa. Ihmisille kampylobakteerit ovat erityisesti suoliston taudinaiheuttajia ja kampylobakteerit ovatkin yleisimpiä bakteeriperäisiä ihmisten suolistotulehduksen aiheuttajia kehittyneissä maissa, myös Suomessa. Suolistotulehduksen lisäksi kampylobakteerit voivat aiheuttaa ihmisille esimerkiksi Guillain-Barré -hermostosairautta ja pitkäkestoisiakin niveloireita aiheuttavaa reaktiivista niveltulehdusta. Ihmisen tyypillisimmät taudinaiheuttajat kampylobakteereista ovat Campylobacter jejuni ja Campylobacter coli. Näistä kahdesta selvästi yleisempi taudinaiheuttaja on C. jejuni. Sekä C. jejuni että C. coli ovat termofiilisiä kampylobakteereja. Kampylobakteeritartunta on yleensä ulosteperäinen ja erityisesti ulosteella saastunut broilerinliha on tärkeä kampylobakterioosin lähde. Maatilojen ympäristössä olevien jyrsijöiden on todettu olevan yksi kampylobakterioosin riskitekijöistä ja kampylobakteereja on havaittu jyrsijälajeilla, esimerkiksi metsähiirillä ja vesimyyrillä. Suomessa jyrsijöiden kantamia kampylobakteereja ei ollut tutkittu ennen tämän tutkielman aloittamista. Päästäisiä koskevia tutkimuksia kampylobakteerien osalta on maailmanlaajuisestikin hyvin vähän. Tutkimusosiossa tutkittiin termofiilisten kampylobakteerien yleisyyttä suomalaisissa pienjyrsijöissä ja päästäisissä. Tutkimuksen hypoteesina oli, että suomalaisista piennisäkkäistä löytyy kampylobakteereja. Tutkimuksessa tutkittiin yhteensä 372 eläintä 12:sta eri lajista, jotka oli pyydystetty 24:ltä paikalta eri puolilta Suomea. Tutkituista eläimistä 342 oli jyrsijöitä ja 40 päästäisiä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää isäntälajien välisiä eroja kampylobakteerien yleisyyden suhteen sekä esimerkiksi kampylobakteerien yleisyyttä eri puolilla Suomea. 76 metsämyyrää oli pyydetty keväällä ja kesällä vuonna 2017, kun taas vuodelta 2015 oli 82 metsämyyrää. Näitä kahta vuotta verrattiin toisiinsa mahdollisten vuosittaisten kampylobakteerierojen havaitsemiseksi metsämyyrissä. Tutkimus suoritettiin viljelemällä eläinten ulostetta selektiivisille kasvatusmaljoille, joita inkuboitiin termofiilisille kampylobakteereille otollisissa olosuhteissa. Bakteerikasvustoa viljeltiin tämän jälkeen epäselektiivisille maljoille puhdasviljelmiksi, joista tehtiin DNA-eristys. DNA:ta monistettiin PCR-menetelmän avulla ja PCR-tuotteet tutkittiin geelielektroforeesin avulla bakteerilajien tunnistamiseksi. Tulokset olivat hypoteesin mukaiset. Tutkimuksessa todettiin C. jejunia 17,7 %:lla tutkituista eläimistä. Kampylobakteereja havaittiin neljällä jyrsijälajilla: metsähiirillä, punamyyrillä, metsämyyrillä ja peltomyyrillä. Suurinta esiintyvyys oli punamyyrillä, joista 63,6 % oli kampylobakteeripositiivisia. Kaikki tutkitut päästäisnäytteet olivat kampylobakteerinegatiivisia. Metsämyyrillä ja metsähiirillä todettiin paikkakunnan vaikuttavan kampylobakteerien yleisyyteen. Metsämyyrillä oli kampylobakteereja merkittävästi enemmän vuonna 2017 kuin 2015, mikä voi liittyä metsämyyrien vuosittaisiin kannanvaihteluihin. Tutkimustulosten perusteella jyrsijät voivat mahdollisesti toimia kampylobakteerien reservuaarina ja mahdollisesti myös ihmisten kampylobakterioosin lähteenä. Jyrsijät voivat mahdollisesti esimerkiksi tartuttaa ihmisiä tai maatilan eläimiä tai saastuttaa toimintatiloja tai vesilähteitä. Jatkotutkimuksia kuitenkin tarvitaan esimerkiksi selvittämään sitä, ovatko suomalaisten jyrsijöiden kantamat kampylobakteerit ihmiselle patogeenisiä kantoja. Campylobacters are gram negative, mostly microaerobic bacteria that live in the intestines of many animal species. Campylobacters are the most common cause of human bacterial enteritis in developed countries, including Finland. The most common human pathogens of Campylobacter spp. are Campylobacter jejuni and Campylobacter coli. Campylobacter infection happens usually via fecal contamination. Especially contaminated, undercooked broiler meat is an important source of campylobacteriosis. Rodents near farms are noted as a risk factor for campylobacteriosis, and Campylobacter spp. have been detected in some rodent species. Studies regarding campylobacters in shrews are minimal worldwide. In this thesis, the Campylobacter occurrence in Finnish small rodents and shrews was studied. The hypothesis was that Finnish small mammals do carry Campylobacter spp. 342 rodents and 40 shrews from 12 species trapped from 24 locations throughout Finland were studied. The purpose of the study was to detect differences in Campylobacter occurrence between host species and for example to compare the occurrence in different parts of Finland. Possible annual differences in bank voles were studied with 76 animals from 2017 and 82 animals from 2015. The study was performed by cultivating fecal samples to selective agars that were incubated in conditions suitable for thermophilic Campylobacter spp. Bacterial growth was cultivated to non-selective agars for pure growth and DNA isolation was performed. DNA was multiplied using PCR and gel electrophoresis was used to determine the Campylobacter species. The results were consistent with the hypothesis. Four rodent species were Campylobacter positive: yellow-necked mouse, northern red-backed vole, bank vole and field vole. The occurrence was highest in northern red-backed voles, where 63,6 % of the animals were Campylobacter positive. Al thel studied shrews were Campylobacter negative. Bank voles had campylobacters significantly more in 2017 than in 2015, which may relate to the annual population chances in bank voles. According to the results it is possible that rodents could act as Campylobacter reservoir and source of human campylobacteriosis. Rodents could possibly infect humans or farm animals or contaminate estates or water sources. Further studies are needed to determine for example if the campylobacters in Finnish rodents’ strains are pathogenic for humans.
-
(2019)Canine chronic valvular heart disease (CVHD) is a degenerative disease, primarily affecting the mitral valve apparatus. The disease is common, accounting for about 75% of cardiovascular diseases in the dog. Myxomatous degeneration of the valve causes valvular insufficiency, and regurgitation of blood into the atrium. This is well compensated, often over years, and does not at onset cause outward symptoms in the dog. However, as valvular degeneration continues, and the regurgitant fraction of the total stroke volume grows, a point of decompensation may be reached. In this literature review I discuss the compensatory changes that occur in CVHD, intrinsic and extrinsic, that allow for the maintenance of a satisfactory mean arterial pressure despite the reduction in forward stroke volume, and also, how they eventually fail. Extrinsically, there is activation of the sympathetic nervous system as well as the renin-angiotensin system. A large part of the thesis focuses on the far reaching consequences of circulatory renin-angiotensin activation. The antidiuretic and antinatriuretic effects of angiotensin II and the hormones it activates, namely aldosterone and vasopressin, lead to an increase in blood volume, aiding in blood pressure upkeep. The natriuretic peptide system acts to counterbalance the effects of renin-angiotensin system activation. Intrinsically, the heart compensates by recruitment of the Frank-Starling mechanism, as well as through eccentric hypertrophy. Eccentric hypertrophy involves the cardiac renin-angiotensin system and also bradykinin, with generally opposing effects. In CVHD, congestive heart failure occurs foremost by increase of the regurgitant fraction, that at first leads to atrial enlargement, then to increased atrial pressures, and eventually pulmonary edema. The function of this thesis is twofold. It can act as a reference for the compensatory changes that occur particularly in CVHD. It also attempts to explain general molecular mechanisms of interactions between the hormones and autacoids involved and their receptors. This is a necessary starting point for possible medical modulation of the disease. Also, mechanisms are similar regardless of receptor location, thus the thesis has general applicability, especially with regards to the renin-angiotensin system. The information presented may also benefit the medical community, as humans are afflicted with a very similar disease.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1994)Capnocytophaga cynodegmi löytyi 9:stä eläimestä (26%) ja C.canimorsus 5:sta (14%) 35 kissan otoksestamme. Rapid-paneelit olivat nopeat ja helppokäyttöiset. Testisarjojen antamat tulokset on esitetty taulukoissa 2A - 4B. C. cynodegmikantojen "mikrokoodeja" ei löytynyt valmistajan käsikirjasta. C. canimorsus antoi satunnaisesti saman mikrokoodin kuin Gardenella vaginalis, mutta bakteerit ovat helposti erotettavissa toisistaan, koska G. vaginalis on aina katalaasinegatiivinen. Sakkaroositestinsä ansiosta Rapid NH kykeni erottamaan C. cynodegmin ja C. canimorsuksen toisistaan, mihin Rapid NF+ ei kunnolla pystynyt. Rapid NF+ erotti kuitenkin eläinperäiset Capnocytophagat muista testitietokantaan kuuluvista bakteereista. Mikäli valmistaja lisäisi kyseiset mikrokoodit luetteloihinsa, eläinperäisten Capnocytophagojen identifioiminen olisi nykyistä huomattavasti nopeampaa (4 h verrattuna 5-7 päivään). Bakteeri pystyttäisiin löytämään useammin kuin ennen, sillä usein verilevyt hävitetään 3 vrk:n inkubaation jälkeen, vaikka Capnocytophagat kasvavat silmin näkyviksi pesäkkeiksi CO2-atmosfäärissäkin vasta n. 5 vrk:ssa. Harvinaisia bakteereita ei laboratorioissa monesti osata lainkaan epäillä. Mikäli DF-2-bakteerien nimi tulisi "automaattisesti" kaupallisen testisarjan tiedostosta, niiden tunnistus osuisi oikeaan nykyistä selvästi useammin.
-
(2020)Wildlife capture is an event in which a wild animal is caught by a human. Reasons for wildlife captures vary: marking, collaring with a tracking device, disease surveillance, translocations related to conservation or commercial purposes, treating injuries and taking samples for research are some examples. Objective information about movement patterns and numbers of animals is needed for population management. Increased interest in disease monitoring and understanding the complex relationship between wildlife, people, domestic animals and environment has lead to a need for interdisciplinary approach to health issues, also known as ‘One Health’. Gaining information from wildlife by capturing them has an important role in health research of all species. Wildlife capture is often a complex event that should be carefully planned. Multiple non-chemical methods for capturing are available, such as traps, net-guns, drop-nets, drive nets or driving a group of animals into a corral. Chemical immobilization is usually done by remote delivery using a dart that injects immobilizing drugs to the animal. A large variety of drugs and drug combinations are used for wildlife captures. The animal species and previous research, equipment used and procedures that are supposed to be done during the capture are some of the main factors determining the type and length of anaesthesia needed, and therefore the specific drug combination preferred. When talking about wildlife captures, two essential terms are usually involved: immobilisation and anaesthesia. Immobilized animal is uncapable to move or its movement is more or less restricted by physical restraint or immobilizing drugs. General anaesthesia is a drug-induced state characterized by anti-nociception, suppressed reflexes and loss of consciousness of the animal. Certain drugs can be used to create anxiolytic (calming), sedative (mental calming) or narcotic (opioid analgesics induced sedation) effects, and these may also create a smoother induction, maintenance or recovery from general anaesthesia. There are multiple capture-related challenges and risks for both animals and humans involved. In the field unexpected events, such as sudden weather changes, injuries, failures of equipment, drug complications or accidental exposures, abrupt physiological reactions or getting infected by a pathogen from another species, can occur. Prevention is often easier that dealing with an accident or medical condition that has already happened. This literature review aims to explain briefly why and how wildlife is captured, and gives a concise overview about some issues that need to be considered before a wildlife capture. In the end a short insight on Finnish large carnivore captures is presented with reflections to methods used in several other countries.
-
(2019)Clostridium botulinum is a Gram-positive, anaerobic, spore-forming bacterium that is found widely in nature. C. botulinum produces highly potent neurotoxin which causes paralysis. Yet, it is not known why the toxin is produced. C. botulinum poses a risk for the food industry, when spores germinate in food and start producing toxin. The aim of this study was to report how different carbohydrates and metabolites affect growth, toxin production and sporulation of C. botulinum. The hypothesis was that different substrates have different influence on the metabolism of C. botulinum. Earlier studies show which carbohydrates are utilized by C. botulinum but only few relate nutrient availability to toxin production. Glucose is the far most studied carbohydrate and it is known to support growth and toxin production. Growth in defined medium with added substrates was measured with Bioscreen. The method is based on measuring optical density of the cultures; optical density increases when the bacteria divide. Toxin levels were measured from 1 d and 5 d samples with a commercial ELISA (ELISA, enzyme-linked-immunosorbent-assay). The number of spores produced was measured after five days of growth. Vegetative cells were destroyed by heating (10 min, 80 °C) and MPN-method was conducted (MPN, most-probable number). With added glucose and glucose derivates (trehalose, maltotriose), growth and toxin production were induced most compared to control medium. High spore numbers were also measured. Higher concentrations of these substrates supported growth more than the lower concentrations. With higher concentrations of glucose and maltotriose the toxin levels were lower compared to low concentrations. With trehalose toxin levels were similar at high and low concentration. It can be concluded that the maximal growth density alone does not determine the toxin levels. N-acetylglucosamine (GlcNAc), which is found in bacterial cell walls, supported growth similar to glucose. GlcNAc supported also high sporulation and toxin production. Even though GlcNAc is a major component of chitin (e.g. the insect exoskeleton), chitin did not support toxin production or sporulation as efficiently as GlcNAc. The results indicate that C. botulinum might favor environments with fungi, dead bacteria or degraded chitin. By utilizing compounds from dead bacteria or insects, C. botulinum might have a role in circulating nutrients in anaerobic environment.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1993)In veterinary practice intraveneous anaesthesia has numerous advantages. An important advantage is the ease and rapidity of induction. Compared to administration of inhalant anaesthetics, a minimum of apparatus is necessary in administration of intraveneous anaesthetic agents. The possibility of antagonization of certain drugs used as intraveneous anaesthetics increases the safety of anaesthesia. The unpleasant recovery period can also be shortened, which for a busy veterinarian and also the owner can be of great relief. Ideally, a postoperative patient should be conscious, co-operative, calm and free of pain. This will provide better homeostasis of vital functions, allow early diagnosis and treatment of complications and decrease the need for nursing care. The aim of these studies was to analyze the sedative/ analgetic / anaesthetic, cardiovascular and respiratory effects produced by a combination of medetomidine and climazolam at two different dose levels (1.5 mg/kg and 3.0 mg/kg). Climazolam was also combined with fentanyl. Antagonization followed anaesthesia, using atipamezole, nalorphine and a new benzodiazepine antagonist, sarmazenil. 7 laboratory beagles were used inthis experimental study. In combination with medetomidine, climazolam produced smooth anaesthesia and had only small effects on the cardiovascular and respiratory system. Total analgesia was not achived. Intubation was easily performed. The antagonization proved to be fast and complete. When combining climazolam with fentanyl, dose levels were chosen according to previous studies (Erhardt et al., 1986). The anaesthesia was light and short, probably due to the short action of fentanyl. This combination depressed the respiratory system in a much larger scale than the combination of medetomidine and climazolam did. Antagonization was effective.
-
(2019)Medetomidiini on α2-adrenoseptoriagonisti ja sen käyttö sedatiivina on kliinisessä eläinlääketieteessä hyvin yleistä. Medetomidiinilla saadaan aikaan sedaatio, joka annoksesta ja antoreitistä riippuen vaihtelee kevyestä uneliaisuudesta syvään sedaatioon, joka mahdollista pienet noninvasiiviset toimenpiteet. Medetomidiiniä käytetään usein yhdessä muiden lääkeaineiden kanssa, sillä esimerkiksi medetomidiini ja butorfanoli potentoivat toistensa vaikutuksia. Esilääkityksenä annettu medetomidiini vähentää myös yleisanesteettien tarvetta. α2-adrenoseptoriagonistien sedatiivinen vaikutus johtuu keskushermostossa tapahtuvaan presynaptisten α2-adrenoseptoreiden aktivaatiosta, mikä vähentää noradrenaliinin erittymistä synapsirakoon ja heikentää siten hermoimpulssien kulkua. α2-adrenoseptoreita on myös keskushermoston ulkopuolella esimerkiksi verisuonten sileän lihaksen pinnalla. Näiden perifeeristen α2-adrenoseptoreiden aktivaatio lisää verisuonten supistumista. Medetomidiini aiheuttaa haittavaikutuksina sykkeen ja sydämen minuuttitilavuuden laskua, verisuonten vastuksen nousua, muutoksia verenpaineeseen sekä erityisesti märehtijöillä hapen osapaineen laskua valtimoveressä. Verenpaineen muutos on kaksivaiheinen, sillä verenkierron vastuksen nousu perifeerisestä α2-adrenoseptoriaktivaatiosta johtuen nostaa verenpaineen ensin korkeaksi. Myöhemmin verenpaine laskee johtuen medetomidiinin sympatolyyttisistä keskushermostovaikutuksista. Verenkierron vastuksen noususta johtuva verenpaineen nousu käynnistää barorefleksin, jonka seurauksena syke laskee entisestään. Medetomidiinin aiheuttama sedaatio voidaan kumota ja haittavaikutuksia lievittää α2-adrenoseptoriantagonisti atipametsolilla. Vatinoksaani on toistaiseksi vain tutkimuskäytössä oleva α2-adrenoseptoriantagonisti, joka voidaan annostella yhdessä medetomidiinin kanssa samassa ruiskussa suonen- tai lihaksensisäisesti. Se ei juuri ylitä veriaivoestettä, eikä siten vaikuta medetomidiinin keskushermostovaikutuksiin, kuten sedaatioon. Se lievittää medetomidiinin aiheuttamia perifeerisestä α2-aktivaatiosta johtuvaa verenkierron vastuksen nousua ja vähentää siten verenpaineen nousua. Tämä vähentää barorefleksin aktivoitumista ja estää sykkeen ja sydämen minuuttitilavuuden laskua. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää vatinoksaanin, atipametsolin ja medetomidiinin yhteisvaikutuksia, kun vatinoksaani annostellaan lihaksen sisäisesti yhdessä medetomidiinin kanssa. Hypoteesi on, että vatinoksaani lievittää medetomidiinin haittavaikutuksia ilman, että se heikentää rauhoitusta tai heräämistä. Tutkimukseen käytettiin kahdeksaa lammasta, joista kukin sedatoitiin sekä pelkällä medetomidiiniä (30 μg/kg) tai medetomidiini-vatinoksaaniseoksella (30 μg/kg ja 300 μg/kg vastaavasti). 30 minuutin kuluttua annosteltiin atipametsoli (150 μg/kg).120 minuutin seurantajakson aikana kardiopulmonaarisia muuttujia mitattiin tietyin aikavälein. Sedaation tasoa seurattiin subjektiivisesti asteikolla 0-10. Vatinoksaani lievitti merkittävästi medetomidiinin aiheuttamia muutoksia sykkeeseen atipametsoli-injektion jälkeen ja verenkierron vastukseen jo ennen sitä. Vatinoksaani joudutti verenpaineen nousua ja hapen osapaineen laskua 10 minuuttia medetomidiinin annostelun jälkeen. Sekä sedatoituminen että herääminen oli varmempaa ja nopeampaa vatinoksaanin läsnä ollessa. Tuloksista voi päätellä, että vatinoksaanin käyttö saattaa parantaa sedaation kardiopulmonaarista laatua ja sen käyttö lampailla on turvallista myös siinä tapauksessa, että sedaatio kumotaan atipametsolilla.
-
(2019)Chiari-tyyppinen epämuodostuma ja syringomyelia ovat yleisiä muutoksia cavalier kingcharlesinspanieleilla eli cavaliereilla. Chiari-tyyppinen epämuodostuma on usean eri tekijän muodostama ongelmakokonaisuus, johon liittyy sekä kallon että kallo-kaularankaliitoksen epänormaali kehittyminen. Chiari-tyyppinen epämuodostuma voi johtaa syringomyeliaan, muttei läheskään aina. Syringomyeliassa aivo-selkäydinnesteen virtaus on normaalista poikkeavaa, minkä seurauksena selkäytimeen muodostuu nesteontelo tai -onteloita. Syringomyelian syntymekanismi on osittain vielä epäselvä, mutta taustalla on havaittu olevan ainakin kallon ja kallo-kaularankaliitoksen rakenteellisia poikkeavuuksia, kuten takaraivoluun kehityshäiriöitä, pikkuaivojen painautumista ja tyräytymistä sekä kallon takakuopan ja niska-aukon ahtautumista. Rodun pieni koko ja brakykefaalisuus ovat syringomyelialle altistavia tekijöitä. Syringomyelia on yleensä oireeton, mutta pahimmillaan se voi aiheuttaa vakavaa hermokipua ja neurologisia puutoksia. Työn tavoitteena oli kuvata Chiari-tyyppisen epämuodostuman ja syringomyelian syntymekanismeja, riskitekijöitä ja etenemistä sekä selvittää näiden poikkeavuuksien eri vakavuusasteiden yleisyyttä Suomessa vuosina 2014–2018 seulontakuvatuilla cavaliereilla. Tavoitteena oli myös tutkia syringomyelian yhteydessä tavattavan aivokammioiden laajentumisen esiintyvyyttä. Lisäksi pyrittiin selvittämään cavaliereilla tavallisen sivulöydöksen, erittävän keskikorvan yleisyyttä suomalaisilla cavalierella. Tutkimuksen hypoteesina oli, että nämä muutokset ovat yleisiä suomalaisilla cavaliereilla, ja että syringomyeliaa esiintyy eniten yli 5-vuotiailla cavaliereilla. Työ tehtiin, koska tutkimusta Chiari-tyyppisen epämuodostuman ja syringomyelian esiintyvyyksistä Suomessa ei ole aiemmin julkaistu. Magneettikuvat on otettu matala- tai korkeakenttämagneetilla, ja löydökset on luokiteltu Suomen Kennelliitossa sen neurologiatyöryhmän laatiman arvosteluasteikon perusteella. Kuvien löydökset ja tutkimuksen kannalta keskeisimmät potilastiedot koottiin Excel-taulukkoon, josta laskettiin Chiari-tyyppisen epämuodostuman, syringomyelian ja aivokammioiden laajentuneisuuden eri vakavuusasteiden yleisyys prosentteina koko tutkimuspopulaatiossa ja erikseen eri ikäluokissa. Lisäksi eri vakavuusasteiden osuudet laskettiin erikseen oireilevien ja oireettomien koirien ryhmissä. Erittävän keskikorvan yleisyys molemmissa tai vain toisessa keskikorvassa laskettiin vastaavalla tavalla. Hypoteesin mukaisesti Chiari-tyyppinen epämuodostuma, syringomyelia ja erittävä keskikorva ovat yleisiä löydöksiä myös suomalaisilla cavaliereilla. Chiari-tyyppinen epämuodostuma todettiin 99,7 %:lla, syringomyelia 38 %:lla ja erittävä keskikorva 55%:lla tutkituista koirista. Aivokammioiden laajentumista havaittiin 28 %:lla. 18 kk─3-vuotiaista koirista syringomyelia todettiin 40 %:lla ja yli 5-vuotiaista koirista 44 %:lla, mikä tukee aiempien tutkimusten tuloksia syringomyelian etenevästä luonteesta. Selkäytimen nesteonteloiden maksimihalkaisijat sijaitsivat tyypillisimmin kaularangan alueella C2─C3, jonka on aiemmissakin tutkimuksissa todettu olevan tavallisimpia sijainteja nesteonteloiden maksimihalkaisijoille. Oireilevista koirista syringomyelia todettiin 72 %:lla ja oireettomista koirista 34 %:lla. Kaikilta oireilevilta cavaliereilta ei siis löydetty oireita selittävää nesteonteloa, ja toisaalta taas useilla koirilla, joilla ei ollut oireita, todettiin syringomyelia.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2007)Clostridium botulinum is an anaerobic, endospore-forming bacterium able to produce botulinum neurotoxin which causes life-threatening botulism to human and animals. The classical food botulism follows when food containing preformed neurotoxin is ingested. C. botulinum strains form four phenotypically distinct groups of organisms (I-V). The strains causing human botulism belong to groups I and II. They are a risk to the food industry since the spores of group I are higly resistant to heat and the strains of group II can grow at refrigeration temperatures. A profound understanding of the mechanisms behind cold and heat resistance of C. botulinum will minimize the risks posed by this pathogen in the food industry. Two-component systems utilizing a phospotransfer mechanism between a sensor kinase and a response regulator are known to be the mostly used mechanisms in adaptation to different environmental conditions. However, their role in the physiology and stress tolerance of C. botulinum is unclear. The purpose of this study was to find out the role of a CBO0366 gene, encoding a sensor kinase belonging to a two-component system, in the physiology and cold and heat resistance of C. botulinum. The novel ClosTron-system was used in this study to inactivate the CBO0366 gene of the ATCC 3502 strain of C. botulinum. The system is based on re-targeting the mobile group II intron of the pMTL007-plasmid by using Splicing by Overlap Extension PCR (SOE-PCR), resulting in the intron inserting into the CBO0366 gene of C. botulinum. The insertion of the intron interrupts the reading frame of the gene. The physiology and cold and heat resistance of the mutant strain were researched by using the wild type of ATCC 3502 as a control. The growth on blood and egg yolk agar, metabolic activity, and growth curves at 37 and 45 °C, of the mutant strain were identical to the wild type. By contrast, at 15 ° and 20 °C the mutant strain grew slower. The results indicate that the CBO0366 gene has a central role in the cold resistance of C. botulinum ATCC 3502. It thus can be expected that the sensor kinase encoded by CBO0366 is a part of a two-component system responsible for responses needed in adaptation to cold. Inactivation of the gene probably inhibits the cold signal and subsequently the specific response inside the cell. Thus adaptation to cold is slower. The mutant strain nevertheless grew at 15 °C so the gene is probably not essential in survival in lower temperatures.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2015)Chiari-tyyppinen epämuodostuma on etenkin cavalier kingcharlesinspanielilla esiintyvä kallon ja aivojen epämuodostuma, jossa kallon takakuopan koon ja sen sisältämän aivokudoksen määrän välinen epäsuhta saa aikaan pikkuaivojen ja aivorungon ahtautumisen takakuopassa ja tyräytymisen ulos niska-aukosta. Syytä sairaudelle ei vielä täysin tiedetä. Chiari-tyyppisen epämuodostuman on ajateltu aiheutuvan kallon ja aivojen kehityksen häiriöistä yksilönkehityksen aikana. Selitystä epämuodostuman syntymiselle on haettu muun muassa epänormaalin suurista aivoista ja pienestä takakuopasta, brakykefaalisesta eli lyhyestä kallonmuodosta johtuvasta kallon pohjan lyhenemisestä sekä epänormaalista takaraivonluun kehityksestä. Koirien Chiari-tyyppinen epämuodostuma vastaa ihmisten Chiari I -epämuodostumaa ja siksi siitä käytetään vastaavaa nimeä. Etenkin cavalier kingcharlesinspanieleilla Chiari-tyyppisen epämuodostuman kanssa esiintyy usein selkäytimen ontelotautia eli syringomyeliaan, jossa selkäytimeen syntyy nesteentäyteisiä onteloita. Ontelot syntyvät yleensä selkäytimen keskuskanavan yhteyteen ja laajetessaan vahingoittavat selkäydintä. Myöskään syringomyelian patofysiologista mekanismia ei vielä tiedetä, mutta sen arvellaan liittyvän aivoselkäydinnesteen kierron häiriöihin. Chiari-tyyppinen epämuodostuma näyttää olevan tärkeä syringomyelialle altistava tekijä, joskaan tämänhetkisten tutkimusten valossa pikkuaivojen tyräytymisen aste ei vaikuta syringomyelian kehittymisen riskiin. Tämän hetkisten tutkimusten valossa Chiari-tyyppisen epämuodostuman aste ei näyttäisi vaikuttavan syringomyelian syntyyn. Cavalier kingcharlesinspanielilla Chiari-tyyppisen epämuodostuman ja syringomyelian on todettu olevan perinnöllistä. Rodussa Chiari-tyyppisen epämuodostuman esiintyvyys on lähes 100 %. Syringomyelian esiintyvyydeksi on arvioitu oireettomilla koirilla noin 46 % ja yli 6-vuotiailla jopa 70 %. Sairautta on todettu yleisesti myös griffon bruxellois-rodulla. Myös muilla roduilla kuten yorkshirenterrierillä, kääpiövillakoiralla, chihuahualla, mopsilla ja ranskanbulldoggilla sairautta on raportoitu satunnaisesti. Tutkimuksia sairauden esiintyvyydestä muilla kuin cavalier kingcharlesinspanielilla ja griffon bruxellois -rodulla ei kuitenkaan ole juuri tehty. Tutkimukseni tavoitteena oli kartoittaa, kuinka paljon muilla roduilla kuin cavalier kingcharlesinspanieleilla Helsingin yliopiston Yliopistollisessa eläinsairaalassa otetuissa koirien pään magneettikuvissa esiintyi Chiari-tyyppistä epämuodostumaa ja syringomyeliaa. Lisäksi tarkoituksena oli kerätä tämänhetkinen tietämys sairauden patofysiologiasta, oireista, diagnosoinnista, hoidosta, perinnöllisyydestä ja jalostuksesta. Tuloksieni perusteella Chiari-tyyppistä epämuodostumaa näyttäisi esiintyvän kohtalaisen yleisesti myös muilla roduilla, riippumatta koosta tai kallon muodosta. Syringomyeliaa puolestaan oli havaittavissa huomattavasti vähemmän. Näyttäisi siis siltä, että syringomyelia ei aina liity Chiari-tyyppiseen epämuodostumaan, vaan mahdollisesti muitakin tekijöitä vaaditaan. Tulokset kyseenalaistavat myös tutkimukset, joissa kontrolliryhminä on käytetty ranskanbulldoggeja ja labradorinnoutajia, sillä myös näiltä roduilla löydettiin Chiari-tyyppistä epämuodostumaa. Sairauden patofysiologian selvittämiseksi vaaditaan siis vielä uusia tutkimuksia, joissa kontrolliryhmät on valittu huolellisesti.
-
(2022)Tämän lisensiaatintutkielman kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on koota yhteen tämänhetkinen tutkimustieto Chiari-tyyppisen epämuodostuman, kallo-kaularankaliitoksen ahtauman ja syringomyelian yleisyydestä, etiologiasta, patogeneesistä, diagnostiikasta, oireista ja niihin liitetyistä kuvantamislöydöksistä, hoidosta ja ennusteesta, sillä tasolla, jolla kliinistä työtä tekevän praktikon olisi hyvä tuntea aihetta. Aihe on oleellinen uuden, etenkin oireita koskevan tutkimustiedon takia. Pienten brakykefaalisten koirarotujen suosion lisääntymisen myötä Chiari-tyyppisen epämuodostuman, kallo-kaularankaliitoksen ahtauman ja syringomyelian yleisyys koirapopulaatiossa saattaa lisääntyä, mikä lisää tarvetta tunnistaa näiden rakenteellisten poikkeamien aiheuttamat oireet. Chiari-tyyppiselle epämuodostumalle, kallo-kaularankaliitoksen ahtaumalle ja syringomyelialle alttiita ovat brakykefaaliset pienet rodut. Se on erityisen yleistä cavalier kingcharlesinspanielilla ja chihuahualla. Chiari-tyyppinen epämuodostuma on kallo-kaularankaliitoksen ja useiden kallon luiden kehityshäiriö, jossa kallon koko on suhteessa liian pieni aivojen kokoon nähden. Tämän seurauksena aivot järjestäytyvät kallon sisällä uudelleen ja pikkuaivot tyräytyvät niska-aukkoon. Chairi-tyyppisen epämuodostuman taustalla uskotaan olevan takaraivon rustoliitoksen liian aikainen luutuminen. Kallo-kaularankaliitoksen ahtaumassa kallon ja kaularangan luiset rakenteet ovat normaalia lähempänä toisiaan, ja alueen hermokudokselle jää normaalia vähemmän tilaa. Syringomyelia on selkäytimen nesteontelotauti, jota todetaan usein Chiari-tyyppisen epämuodostuman yhteydessä. Syringomyelian syntymekanismi on vielä epäselvä, mutta sen uskotaan kehittyvän aivo-selkäydinnesteen virtaamisen häiriön seurauksena. Parhaiten diagnoosiin päästään korkeakenttämagneettikuvauksella. Chiari-tyyppistä epämuodostumaa ja syringomyeliaa voidaan hoitaa oireenmukaisesti pääasiassa yhdistelmällä tulehduskipulääkkeitä ja pregabaliinia tai gabapentiinia, sekä kirurgisesti. Chiari-tyyppinen epämuodostuma, kallo-kaularankaliitoksen ahtauma ja syringomyelia aiheuttavat kivuksi tulkittavia oireita, käytösmuutoksia ja motorisia puutoksia. Kivuksi tulkittavia oireita ovat ääntely, pään ja naaman hankaaminen, koskettamisen ja harjaamisen välttely, katkonainen uni, haluttomuus kiivetä portaita tai hypätä, sekä kosketusarkuus. Kivuliailla koirilla on voimakkaampi brakykefalia kuin oireettomilla koirilla. Kipuun liitettyjä rakenteita ovat isoaivojen rostaalisten osien lytistyminen ja hajulohkojen ventraalinen kiertyminen, lyhyt kallonpohja ja korkea kallonmuoto, jyrkkä otsapenger, ydinjatkeen taipuminen ja ensimmäisen ja toisen kaulanikaman alueen yläpuolinen kompressio. Syringomyelialle tyypillinen oire on ilman raapiminen, jota todetaan koirilla nesteontelon ollessa halkaisijaltaan yli 4 mm. Motoriset puutokset voidaan neurologisessa tutkimuksessa paikallistaa nesteontelon aiheuttaman selkäytimen vaurion sijainnin mukaan. Käytösmuutosten uskotaan olevan seurausta kivusta. Chiari-tyyppisen epämuodostuman, kallo-kaularankaliitoksen ahtauman ja syringomyelian oireiden tunnistaminen auttaa eläinlääkäreitä diagnoosiin päätymisessä. Tunnistamalla oireisiin liitettyjä rakenteita voidaan pyrkiä välttämään ja suosimaan tiettyjä rakenteellisia piirteitä jalostuksessa. Näin voitaisiin pyrkiä välttämään kipua ja kärsimystä tulevissa sukupolvissa sellaisilla roduilla, joissa on todettu yleisesti Chiari-tyyppistä epämuodostumaa ja syringomyeliaa. Kallo-kaularankaliitoksen ahtauman osuutta oireiden aiheuttajana tulisi tutkia lisää.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1999)Tutkimuksen tarkoituksena oli saada selville herpesviruksen, caliciviruksen ja klamydian yleisyys Suomen kissapopulaatiossa, oireisten ja kroonisten kantajien yleisyys, erot rotu- ja kotikissojen tartuntojen yleisyydessä, rokotusten vaikutukset ja eri tutkimusmenetelmien käyttökelpoisuus diagnostiikassa. Näiden infektioiden esiintymistä Suomessa ei ole tutkittu aikaisemmin ja erityisesti klamydian merkitystä kissojen sairastumisiin on vähätelty. Tutkimus tehtiin vuosina 1995-1997 EELA:n virologian osastolla. Tutkimuksiin osallistui 377 kissaa, 225 rotukissaa ja 152 kotikissaa. Rotukissat olivat 20 rodun edustajia. 185 kissaa saatiin kissalehdissä ilmestyneiden artikkelien perusteella vuosina 1995 ja 1996, ja näille tehtiin myös kliininen tutkimus. Näistä 70% oli alle 2-vuotiaita. 45 kissalla todettiin kliinisiä oireita. Tutkittiin yhteensä 370 seeruminäytettä ja 185 silmä- ja nielunäytettä. Tutkittaville kissoille ei asetettu muita vaatimuksia kuin se, ettei niitä oltu viimeisen kuukauden aikana hoidettu antibiooteilla. Tutkimusmenetelmiksi valittiin virusten ja klamydian eristys soluviljelmissä ja vasta-aineiden osoitus virusneutralisaatio- ja komplementtisitoutumistestillä. Tutkimuksesta tuli esille, että Chlamydia psittaci on pääsyynä kronisiin silmäoireisiin 20 %:lla ja herpesvirus 6.6 %:lla silmäoireilevista kissoista. Herpesviruskantajuus rotukisoilla on 33.9 % ja kotikissoilla 6.6 %. Caliciviruskantajuus rotukissoilla on 71 % ja kotikissoilla 27 %. 16 % kissoista on sekäherpes- että caliciviruskantajia. Rokotuksista ei ole mitään apua kantajille ja on epätodennäköistä että kantajamuoto häviää niiden seurauksena. Vaikka terveet kissat olisivat säännöllisesti rokotettuja, ne voivat silti saada tartunnan ja levittää virusta eteenpäin. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään kissojen klamydia, herpesvirus ja calicivirus infektiot.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2006)Krooninen laihtuminen on epäspesifinen kliininen oire monissa hevosten sairauksissa. Laihtumisen taustalla voi olla patofysiologialtaan erilaisia aiheuttajia, kuten kehityksellisiä, infektiivisiä tai neoplastisia sairauksia sekä parasiittitartuntoja. Vaikka kroonisen laihtumisen on reportoitu olevan yleinen oire eri sairauksissa, sen prevalenssia ja insidenssiä ei ole tutkittu hevospopulaatiossa. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään yleisiä ja harvinaisia hevosten kroonisen laihtumisen taustalla olevia sairauksia ja oireyhtymiä sekä tilan evaluaatioon soveltuvia kliinisiä tutkimusmenetelmiä. Yleisimpiä taustalla olevia sairauksia tai oireyhtymiä ovat kroonisen tulehduksellisen suolistosairauden (inflammatory bowel disease, IBD) eri muodot, proteiinien menetystä aiheuttava enteropatia ja ripuli, suolistoparasiitit, peritoniitti ja vatsaonteloabskessit sekä hammasongelmat. Harvinaisia syitä hevosten kroonisen laihtumisen taustalla ovat mm. krooniset maksasairaudet, sydänsairaudet, kasvainsairaudet sekä krooninen munuaisvika. Kroonisen laihtumisen evaluaatiossa perusteellisten anamnestisten tietojen, huolellisen kliinisen yleistutkimuksen ja hematologian sekä seerumitutkimusten ohella hyödyllisiä ovat mm. ultraääni- ja röntgentutkimukset, imeytymistestit, peräsuolibiopsiat sekä vatsaontelonestetutkimus. Vatsaontelon ultraäänitutkimuksen avulla voidaan mitata suoliston liikkuvuutta ja suolenseinämän paksuutta sekä havaita mahdollisia effuusioita ja massoja. Rintaonteloröntgentutkimus on tarpeen neoplasioiden ja muiden kroonisten keuhkosairauksien poissulkemiseksi. Hiilihydraattien imeytymistä ohutsuolesta voidaan arvioida glukoosin tai D-xyloosin imeytymistestillä. Tulehdusmuutokset peräsuolibiopsioissa puolestaan heijastavat koko suoliston tilaa. Peritoneaalinesteen tutkimus voi antaa viitteitä esimerkiksi vatsaontelon kasvainsairaudesta. Eläinlääketieteellisen tiedekunnan kliinisen laitoksen ja yliopistollisen eläinsairaalan suureläinklinikan tutkimusprojektiin otettiin kroonisesta laihtumisesta ja / tai toistuvista koliikeista kärsineitä hevosia. Hevosille tehtiin laajat tutkimukset, jotka sisälsivät mm. D-xyloosin absorptiotestin, peräsuolibiopsioiden histologisen tutkimuksen ja vatsaontelon ultraäänitutkimusen. Yhteensä 32 hevosta tutkittiin, ja viidentoista hevosen painonmenetyksen katsottiin kuntoluokan perusteella olevan kroonista. D-xyloosin imeytymisen huippupitoisuus tässä ryhmässä oli normaalia alhaisempi 27 %:lla, ja 33 %:lla imeytyminen oli viivästynyt. Peräsuolibiopsioissa löytyi yleisesti muutoksia; 50 %:lla todettiin lievä tai kohtalainen eosinofiili-infiltraatio sekä mukoosassa että submukoosassa. Suurimmalla osalla kroonisesti laihtuneista hevosista tulehduksellisen suolistosairauden voitiin katsoa olevan painonmenetyksen aiheuttaja. Löydökset osoittavat että muun muassa D-xyloosin absorptiotesti, peräsuolibiopsiatutkimus, suoliston ultraäänitutkimus ja vatsaontelonestetutkimus ovat tehokkaita menetelmiä kroonisesti laihtuneiden hevosten evaluaatioon ja taustalla olevien gastrointestinaaliperäisten sairauksien diagnosointiin.
-
(2020)Clostridium botulinum on gram-positiivinen anaerobibakteeri, jonka tuottamia kestäviä itiöitä esiintyy kaikkialla maaperässä ja vesistöissä. Bakteeri on tunnettu sen tuottamasta hermomyrkystä, botuliinista, joka on voimakkain luonnollinen myrkky. Botuliinitoksiini voi aiheuttaa ihmisen tai eläimen elimistöön päästessään botulismin, jolle on tyypillistä velttohalvaus. Hoitamattomana botulismi voi johtaa hengityslihasten lamaantumisen seurauksena kuolemaan. Toksiinia voi muodostua elintarvikkeisiin epäonnistuneen valmistusprosessin tai vääränlaisen säilytyksen seurauksena. Bakteerin toksiinituotannon säätelyä ei täysin tunneta, mutta joidenkin kasvua tukevien ravintoaineiden, kuten glukoosin, tiedetään indusoivan toksiinituotantoa. Typpiaineiden vaikutuksesta C. botulinumin toksiinituotantoon on vain vähän tietoa saatavilla. Tällaisen tiedon avulla voidaan tarkentaa elintarviketuotannon riskinarviointia ja etsiä uusia innovatiivisia hallintakeinoja riskien torjuntaan. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää eri typpiaineiden vaikutuksia C.botulinumin kasvuun, toksiinituotantoon ja itiöitymiseen. Tutkimuskohteena oli C. botulinum ryhmän I kanta ATCC 19397. Tutkimushypoteesin mukaan eri aminohapoilla on erilainen vaikutus bakteerikannan kasvuun, toksiinituotantoon ja itiöiden muodostumiseen. Kokeessa kasvualustana käytettiin synteettistä ja koostumukseltaan määriteltyä minimaalista kasvualustaa, johon lisättiin yksittäistä tai kahta aminohappoa pääasialliseksi energianlähteeksi (1 g/l – 20 g/l) ennen bakteerin inokulaatiota. Tutkimuksessa bakteerien kasvua mitattiin automaattisen Bioscreen-laitteen avulla, joka mittaa näytteen optista tiheyttä. Toksiinin määrä selvitettiin immunologisen ELISA-testin avulla ja itiöiden määrää tutkittiin MPN menetelmällä vegetatiiviset bakteerit tuhoavan lämpökäsittelyn jälkeen. Aminohappojen havaittiin vaikuttavan osittain C. botulinumin kasvuun, toksiinituotantoon ja itiöitymiseen. Metioniini (1g/l) indusoi toksiinituotantoa ja korkea glutamaattipitoisuus (20 g/l) inhiboi C. botulinumin kasvua merkittävästi. Oletetuilla Stickland-reaktiopareilla havaittiin suurta vaikutusta kasvuun, toksiinintuotantoon ja itiöiden muodostukseen. Käytettävissä olevat ravintoaineet vaikuttivat oleellisesti tutkitun C. botulinumin kasvuun, toksiinituotantoon ja itiöitymiseen. Tulokset antavat suuntaa bakteerin metaboliareittien ja sen toksiinituotannon metabolisen säätelyn meknismien tutkimukseen. Toksiinituotannon metabolisen säätelyn ymmärtäminen avaa uudenlaisia strategioita bakteerin aiheuttamien elintarviketurvallisuusriskien arviointiin ja hallintaan.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2008)Clostridium botulinum is group of anaerobic rod shaped soil bacteria which causes serious food poisonings. It produces spores that can be found worldwide. The group is very heterogenic but the common thing to all C. botulinum bacteria is that they produce strong neurotoxin that causes paralysis and death. Human pathogens are C. botulinum types A, B, E, and F. Types C and D cause disease in animals. Aim of this study was to evaluate the prevalence of C. botulinum type A, B, E, and F spores in Finnish beef using multiplex PCR method. 53 samples of beef were processed in 2 separate pathways. Therefore 106 samples examined to search for C. botulinum types A B E and F with multiplex PCR. Process included sample pre-processes to eliminate PCR inhibitory substances and to concentrate C. botulinum cells. Results of the study were inconclusive. None of the beef samples were positive but the inoculated positive controls were working only half of the time in both pre-process pathways.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2003)Tutkimuksessa selvitettiin Clostridium botulinum tyyppien A, B, E ja F esiintymistä suomalaisessa sianlihassa. Näytteet olivat joko lihanjalostuslaitoksesta saatuja sianlihalajitelmia tai vähittäiskaupasta ostettuja. Menetelmän toimivuuden varmistamiseksi ympättiin 12 sianlihanäytteeseen nonproteolyyttisten C. botulinum tyypin B kantojen itiöitä. Sianlihanäytteistä pyrittiin irrottamaan itiöt liuokseen, joka sentrifugoitiin. Sentrifugoinnin jälkeen supernatantti suodatettiin ja sekä membraanisuodatin että sentrifuugiputkeen jäänyt sakka viljeltiin. C. botulinumin toteamiseen elatusaineesta käytettiin elintarvike- ja ympäristöhygienian laitoksella kehitettyä PCR-menetelmää. Kaikki 50 tutkittua näytettä olivat negatiivisia. Ympätyistä kontrollinäytteistä kuudessa olivat molemmat osanäytteet positiivisia, kolmessa oli jompi kumpi osanäytteistä positiivinen ja kolmessa olivat molemmat osanäytteet negatiivisia.
-
Clostridium botulinumin geeniaktiivisuus ja neurotoksiinigeenien aktiivisuuteen vaikuttavat tekijät (2019)Clostridium botulinum on elintarvikevälitteinen patogeeni, joka tuottaa voimakkainta tunnettua myrkkyä botuliinitoksiinia. Botuliini on hermomyrkky, joka aiheuttaa botulismia sekä ihmisille että eläimille estämällä välittäjäaineen vapautumisen hermo-lihasliitoksessa. Hengityslihaksistoon edetessään botulismi on hoitamattomana mahdollisesti kuolemaan johtava sairaus. C. botulinum kannan ATCC 3502 botuliinitoksiinikompleksi koostuu toksiiniosasta (BoNT/A1), nonhemagglutiniiniosasta (NTNH) ja kolmesta hemagglutiniiniosasta (HA-17, HA-33 ja HA-70). Toksiinikompleksin osia koodaavat geenit sijaitsevat samassa lokuksessa ja muodostavat kaksi erillistä operonia. Operonien välissä sijaitsee geeni (botR), joka koodaa toksiinituotantoa säätelevää BotR-sigmatekijää. C. botulinum tuottaa itiöitä, jotka ovat ympäristössä hyvin kestäviä. Itiöitymisen pääsäätelijänä toimii Spo0A, joka aktivoituessaan aktivoi edelleen sigmatekijäkaskadin. Tässä säätelykaskadissa emosolun puolella itiöitymistä ohjaavia rakennegeenejä säätelevät SigE ja SigK, ja esi-itiön puolella SigF ja SigG. Tutkimus koostui kahdesta eri osasta. Tutkimuksen metodologisessa osassa I oli tarkoituksena arvioida pienistä bakteeripopulaatioista saatavaa RNA-määrää ja sen laatua. RNA:n tutkimusmenetelmiin vaaditaan tyypillisesti suuria määriä hyvälaatuista RNA:ta, ja menetelmästä riippuen tarvittava määrä vaihtelee 200 nanogrammasta 5:een mikrogrammaan. Tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon bakteerisoluja tarvitaan RNA-sekvensointiin ja RT-qPCR-menetelmään. Tutkimuksessa käytetyt bakteerisolupelletit säilytettiin -70°C:ssa ja niistä eristettiin RNA. Tutkimuksen biologisessa osassa II oli tarkoituksena vertailla kahden eri C. botulinum ATCC 3502 -kannan isolaatin transkriptioprofiilia toksiinituotantoon ja itiöitymiseen liittyvien geenien osalta. Isolaattien transkriptioprofiilin avulla saatiin tietoa siitä, mitkä geenit ilmentyvät solussa tietyllä ajanhetkellä. ATCC 3502 -kannan isolaatti tox+ tuottaa botuliinia, kun taas kannasta laboratorio-olosuhteissa spontaanisti mutatoitunut isolaatti tox- tuottaa botuliinia huomattavasti vähemmän. Neurotoksiinituotantokyvyn lisäksi myös isolaattien itiöitymiskyvyn tiedetään eroavan toisistaan. Tox--isolaatin itiöitymiskyky on aikaisempien tutkimusten perusteella heikentynyt. Tox+- ja tox--isolaattien aiempi genomianalyysi toi esiin tärkeitä eroavaisuuksia niiden genotyyppien ja fenotyyppien suhteen. Tox--isolaatin vaihtoehtoista sigmatekijää BotR koodaavasta geenistä (botR) löydettiin geenin lukukehyksen muuttava insertiomutaatio. Molemmat isolaatit (tox+ ja tox-) kasvatettiin identtisissä olosuhteissa (anaerobinen TPGY-liemikasvatusalusta, 37 °C), ja bakteereiden eri kasvuvaiheista eristettiin solunäytteet. Bakteerisoluista eristettiin RNA, jonka perusteella valmistettua cDNA:ta käytettiin templaattina kvantitatiivisessa reaaliaikaisessa RT-qPCR-analyysissa. RT-qPCR-menetelmän avulla tutkittiin kohdegeenien (botA, ha33, spo0A, sigF, sigE ja sigG) ilmentymistä bakteerin eri kasvuvaiheissa. Referenssigeeninä käytettiin 16S rRNA:ta. Geenien esiintymiselle muodostettiin suhdeluvut, joiden perusteella isolaattien transkriptioprofiileja verrattiin toisiinsa. Tutkimuksen osion II tulokset osoittavat, että botuliinin rakennegeenien (botA ja ha33) ilmentyminen tox+-isolaatilla oli suurimmillaan 30–65-kertaisesti (p<0,05) suurempaa kuin tox--isolaatilla. Tuloksen avulla voidaan selittää aikaisemmissa tutkimuksissa havaittu ero isolaattien neurotoksiinituotannossa. spo0A-geenin ilmentyminen oli enimmillään noin 30-kertaisesti suurempaa tox+-isolaatilla kuin tox--isolaatilla, mutta ero ei ollut näin suuri eikä tilastollisesti merkitsevä solupopulaatioiden kaikissa kasvuvaiheissa. Itiöitymisen sigmatekijöitä koodaavien geenien (sigE, sigF ja sigG) kohdalla erot isolaattien välillä olivat suurempia kuin spo0A-geenin kohdalla. Geenien ilmentyminen oli yleisesti 20–30-kertainen tox+-isolaatilla tox--isolaattiin nähden. Saadun tuloksen avulla voidaan selittää isolaatin tox- heikentynyt kyky itiöityä. Toksiinituotannolla ja itiöitymisellä on siten todennäköisesti yhteisiä säätelymekanismeja ja/tai -signaaleja. Mutaatio BotR sigmatekijässä todennäköisesti vaikuttaa myös itiöitymisen säätelyyn. On todennäköistä, että C. botulinumin itiöitymisen säätelykaskadi osallistuu myös toksiinituotannon säätelyyn. Tutkimus antaa tärkeää lisätietoa C. botulinumin itiöitymisen ja toksiinituotannon säätelystä saman kannan eri tavoin käyttäytyvillä solupopulaatioilla. Tutkimuksen osiosta I saatujen tulosten perusteella bakteerisolujen ja niistä eristettävän RNA-määrän välille saatiin standardisuora. Saatua tietoa voidaan hyödyntää RNA-sekvensoinnin ja RT-qPCR:n tutkimuskäytössä. Saatujen tulosten avulla voidaan laskea halutun RNA-massan perusteella soluviljelmään tarvittava bakteerisolumäärä, tai vastaavasti kuinka suuri määrä RNA:ta on mahdollista saada tietyn kokoisesta bakteerisolupopulaatiosta. Tutkimuksen osiosta II saatujen tulosten perusteella C. botulinumin itiöitymisprosessi ja toksiinituotanto linkittyvät siis toisiinsa useaa eri reittiä pitkin, ja vaikuttavat näin toinen toisensa säätelyyn. Tärkeänä tekijänä niiden välillä useimmilla C. botulinum –kannoilla toimii vaihtoehtoinen sigmatekijä BotR, joka toksiinituotannon säätelyn lisäksi linkittyy myös itiöitymisprosessin säätelyyn mitä todennäköisimmin orpokinaasien välityksellä säätelemällä Spo0A:n fosforyloitumista.
-
(2021)Clostridium botulinum on itiöivä sauvabakteeri, joka tuottaa kasvunsa aikana vahvinta biologista myrkkyä, botulinumneurotoksiinia. Toksiini aiheuttaa ihmisille ja eläimille velttohalvausta, jota kutsutaan botulismiksi. Botulismissa neurotoksiini estää motoristen hermopäätteiden välittäjäaineen vapautumisen, josta seuraa etenevä lihashalvaus. Hoitamattomana botulismi voi edetä hengityslihasten halvaantumiseen ja kuolemaan. C. botulinum –kasvustoissa havaitaan stationäärivaiheessa usein voimakas soluhajoaminen, joka selittyy osin itiöitymisellä ja osin vegetatiivisten bakteerien kuolemalla. Myös solunulkoisen toksiinin määrä on suurin stationäärivaiheessa, jonka vuoksi toksiinituotannon ja soluhajotuksen uskotaan olevan yhteydessä toisiinsa. Bakteerien soluhajoamiseen on liitetty laaja entsyymiryhmä, peptidoglykaanihydrolaasit, jotka purkavat bakteerien soluseinää. Mahdollisia peptidoglykaanihydrolaaseja koodaavia geenejä on C. botulinumin ja muiden klostridien genomeissa, mutta vastaavien proteiinien toimintaa tai spesifisyyttä ei tunneta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kuuden C. botulinumin genomin koodaaman mahdollisen peptidoglykaanihydrolaasin osallisuutta C. botulinum -ryhmän II tyypin E1 Beluga -kannan soluhajotukseen. Kunkin peptidoglykaanihydrolaasigeenin sisältävä kaupallinen plasmidi siirrettiin Escherichia coli -viljelmiin ja tuotetut proteiinit eristettiin nikkeliaffiniteettikromatografia-menetelmällä. Myöhäisestä logaritmisesta kasvuvaiheesta eristettyjä C. botulinum -soluja sisältäviin soluliuoksiin lisättiin puhdistettuja proteiineja ja liuosten soluhajoamista seurattiin mittaamalla optista tiheyttä (600 nm). Kontrolleina käytettiin käsittelemätöntä C. botulinum –soluliuosta sekä C. botulinum –soluja tehokkaasti hajottavaa kananmunan valkuaisen lysotsyymientsyymiä. Lisäksi solujen morfologiaa ja hajoamista arvioitiin mikroskopian avulla. Kuudesta mahdollisesta peptidoglykaanihydrolaasista neljä saatiin eristettyä ja puhdistettua. Näistä yksi (CLO_RS04280) hajotti ryhmän II C. botulinum –soluja merkittävästi kontrolliin verrattuna. Muilla tutkituilla proteiineilla ei havaittu vastaavaa vaikutusta tai soluhajotus oli epätäydellistä. Mikroskopia vahvisti soluhajotuskokeiden tulokset. Proteiinin CLO_RS04280 spesifisyyttä tutkittiin edelleen useissa ryhmien I ja II C. botulinum –kannoissa ja sen todettiin olevan spesifinen ryhmän II bakteerisoluille. Proteiinilöydös on merkittävä, sillä C. botulinumin soluhajotukseen liittyviä entsyymejä ei ole ennen eristetty ja puhdistettu. C. botulinum –soluja spesifisesti hajottavien entsyymien eristäminen antaisi uusia työkaluja botulismitutkimukseen, ja mahdollisesti bakteerien hajottamiseen niin botulismin hoidossa kuin elintarvikkeiden turvallisuuden varmistamisessakin. Tästä syystä tulevaisuudessa olisi syytä tutkia yksityiskohtaisemmin CLO_RS04280 entsyymitoimintaa ja sen aktiivisuutta muihin C. botulinum -kantoihin, sekä jatkaa tutkimuksia muiden C. botulinumia hajottavien peptidoglykaanihydrolaasien löytämiseksi.
-
(2020)Clostridium botulinum on anaerobisissa olosuhteissa kasvava grampositiivinen sauvabakteeri. Se tuottaa hermomyrkkyä, botulinumneurotoksiinia, joka voi aiheuttaa ihmisen tai eläimen elimistöön päästessään botulismi-nimisen sairauden. Botulismi voi johtaa hoitamattomana hengityslihasten halvaukseen ja kuolemaan. Bakteeri muodostaa epäsuotuisia olosuhteita kestäviä lepomuotoja, itiöitä, jotka voivat säilyä muun muassa elintarviketeollisuuden kuumennusprosesseissa ja kylmäsäilytyksessä. Säilytyksen aikana itiö voi muuttua takaisin lisääntymiskykyiseen muotoonsa ja alkaa tuottaa botulinumneurotoksiinia. C. botulinumin itiöitä esiintyy maailmanlaajuisesti maaperässä, vesistöissä ja eläinten suolistoissa. Kuten moni muukin mikrobi, C. botulinumin itiöt voivat päätyä ympäristöstä elintarvikeketjuun. Kansainvälisiin tutkimuksiin perustuen itiöiden esiintyvyys valmisruokien liharaaka-aineissa on 0–10 %. Itiöitä on näytteissä ollut 2–4 itiötä/kg. Suomessa liharaaka-aineita ei ole tutkittu, mutta kalassa ja hunajassaitiöiden esiintyvyydet ovat olleet 5–40 %. Liharaaka-aineiden itiökontaminaation selvittäminen on tärkeää, jotta voidaan arvioida itiöiden valmisruokateollisuudelle asettamat riskit ja tarvittaessa optimoida valmisruokateollisuuden käytössä olevia valmistusprosesseja. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, esiintyykö suomalaisessa broilerissa ja sianlihassa C. botulinumin itiöitä. Tutkimuksessa käytettiin CEN ISO/TS 17919:2013 - standardimenetelmää, joka perustuu botulinumneurotoksiinigeenien (tyypit A, B, E ja F) osoittamiseen näytemateriaalista eristetystä bakteeri-DNA:sta reaaliaikaisella PCR-tekniikalla. Tutkimuksessa tutkittiin yhteensä 87 broilerin- ja sianlihanäytettä. Kansainvälisiin tutkimuksiin ja suomalaisiin kala- ja hunajatutkimuksiin perustuen hypoteesiksi asetettiin se, että myös suomalaisissaelintarvikeraakaaineissa voisi olla itiöitä eli yksi tai useampi tutkittava näyte noin 90 tutkittavasta näytteestä olisi botulinumneurotoksiinigeenin suhteen positiivinen. Kaikki tutkitut näytteet olivat botulinumneurotoksiinigeenin suhteen negatiivisia. Kontrollinäytteet antoivat positiivisen tuloksen, kun näytteisiin lisätyt itiömäärät olivat 3 itiötä/kg tai enemmän. Näytteissä oli näin ollen vähemmän kuin 3 itiötä/kg. Tutkimusten mukaan elintarvikkeet kontaminoituvat itiöillä jonkin verran, mutta tämän työn perusteella suomalaisessa broilerissa ja sianlihassa näyttää esiintyvän vain vähän tai ei ollenkaan C. botulinumin itiöitä. Suuremman näytemäärän tutkiminen vahvistaisi negatiivisen tuloksen luotettavuutta ja auttaa arvioimaan lihapohjaisiin valmisruokiin liittyvää C. botulinum -riskiä.
Now showing items 83-102 of 1400