Browsing by Title
Now showing items 1347-1351 of 1351
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1994)Kirjallisuusosuus esittelee tärkeimpien ympäristöperäisten mastiittipatogeenien bakteerien merkitystä utaretulehdusten aiheuttajina sekä kuivikkeiden merkitystä em. mastiittien ilmenemisessä. Tutkimusosuus selvittää aikakaus- ja sanomalehtipaperirouheiden käytännön soveltavuutta kotieläinten kuivitukseen sekä tärkeimpien ympäristöperäisten mastiittipatogeenien bakteerien (E. coli, K. pneumoniaa, S. uberis) kasvua em. materiaaleissa. Aikakaus- ja sanomalehtirouheita käytettiin kotieläinten kuivikkeena yhteensä 49 päivän ajan. Tänä aikana seurattiin kotieläinten puhtautta ja havainnoitiin kuivikemateriaalien käyttöominaisuuksia. Vertailukuivikkeena käytettiin kutterinlastua. Tutkimuksessa ei havaittu eläinten puhtaudessa eroa eri kuivikemateriaaleja käytettäessä, mutta todettiin molemmat paperirouheet erittäin pölyäviksi. Tästä syystä eläintiloissa suoritettiin lisäksi hienopöly- ja pölyn sedimentoitumismittauksia sekä tehtiin paperirouheiden pölyllealtistetulle porsaalle hengityselimistön patologisanatominen tutkimus. Kuivikkeiden pölyävyydessä ei havaittu pölymittausten perusteella eroa, mutta porsaan keuhkoissa havaittiin muutoksia, jotka sopisivat pölyaltistuksen aiheuttamiksi. Ympäristöperäisten mastiittibakteerien kasvua paperirouheissa tutkittiin ymppäämällä tutkittaviin kuivikkeisiin kerrallaan yhtä tutkittavaa bakteeria ja inkuboimalla sitten kuiviketta 1 vrk +18 °C:een lämpötilassa. Vertailukuivikkeena käytettiin silputtua olkea. Bakteeripesäkkeiden lukumäärät kuivikkeessa arvioitiin ennen ja jälkeen inkuboinnin. Aikakaus- ja sanomalehtirouheilla S. uberis -määrät vähenivät jyrkästi inkuboinnin aikana. E. coli- ja K.pneumoniae-bakteerien määrät pysyivät samoina. Oljessa E. coli ja K. pneumoniae -määrät lisääntyivät merkitsevästi.
-
Ympäristöterveydenhuollon varautuminen erityistilanteisiin ja poikkeusoloihin Länsi-Suomen läänissä (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2003)Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut kuntien terveydensuojeluviranomaisille vuosina 1999 ja 2000 ohjeet varautua ympäristöterveydenhuollon erityistilanteisiin ja poikkeusoloihin valmiussuunnitelmalla. Ohjeet perustuvat terveydensuojelulain 8 §:ään ja valmiuslain 40 §:ään, joiden nojalla kuntien viranomaiset velvoitetaan varautumaan erityistilanteisiin ja poikkeusoloihin. Länsi-Suomen lääninhallituksen vuonna 2002 tekemän kyselytutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ympäristöterveydenhuollon varautumisen tasoa erityistilanteisiin ja poikkeusoloihin Länsi-Suomen läänin kunnissa. Kyselytutkimuksen vastausprosentti oli 93 %. Vastanneista 78 kunnalla tai kuntayhtymällä eli 79 %:lla oli jonkinlainen ympäristöterveydenhuollon valmiussuunnitelma. Useassa Länsi-Suomen läänin kunnassa valmiussuunnitelma oli vanhentunut ja päivitystä ei ollut tehty. Sosiaali- ja terveysministeriön vuosina 1999 ja 2000 julkaisemien uusien ohjeiden mukaisia valmiussuunnitelmia oli alle kolmanneksessa (29 %) vastanneista kunnista. Tämän kyselytutkimuksen tulosten mukaan ympäristöterveydenhuollon toimintavalmius erityistilanteissa ja poikkeusoloissa ei useassa Länsi-Suomen läänin kunnassa ole tyydyttävällä tasolla. Valmiussuunnitelmien taso vaihteli kunnittain sisällön suhteen. Parhaiten oli valmiussuunnitelmiin kuvattu ympäristöterveydenhuollon organisaatio, tehtävät normaaliaikana ja valmiuden keskeiset käsitteet. Eniten parannettavaa löytyi paikallisten ympäristöterveyden riskikohteiden kartoittamisessa ja niiden huomioimisessa erityistilanteiden valmiussuunnitelmassa. Kyselylomakkeita analysoitaessa ei otettu huomioon tekeillä olevia valmiussuunnitelmia; kuitenkin moni vastanneista ilmoitti, että ympäristöterveydenhuollon ajanmukainen valmiussuunnitelma on parasta aikaa tekeillä ja valmistumassa vuoden 2002 loppuun mennessä. Näin voidaan päätellä, että tässä kyselyn raportointivaiheessa tilanne valmiussuunnittelun kannalta on jo parempi kuin tutkimuksen tulokset vuoden 2002 tammikuulta näyttävät.
-
Yorkshire-rodun karjuissa esiintyvä puolihäntäsiittiövika : levinneisyys, diagnostiikka ja vastustus (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1999)Kirjoituksessa kuvataan Suomessa esiintyvää Yorkshire-karjujen hedelmättömyyttä aiheuttavaa perinnöllistä puolihäntäsiittiövikaa. Sairaiden karjujen siittiöiden häntien pituus on keskimäärin noin puolet normaalista, ja kaikki siittiöt ovat liikkumattomia. Sairauden on todettu periytyvän resessiivisesti, ja se heikentää ainoastaan karjujen hedelmällisyyttä. Sairauden levinneisyyden selvittämiseksi tehtiin sukupuututkimus, jossa aineistona oli Rauhalinnan karjuaseman karjupopulaatio tammikuussa 1999. Tutkimuksen perusteella ainakin joka neljäs maamme Yorkshire-rotuinen sika kantaa sairauden aiheuttavaa geeniä. Lisäksi kirjoituksen tarkoituksena on selvittää ja kuvata geneettisiä menetelmiä, joiden avulla geenin kantajaeläimet voitaisiin karsia siitoksesta.
-
(2019)Zoonoosi tarkoittaa eläimestä ihmiseen ja toisinpäin tarttuvaa tautia. Zoonoottisiin taudinaiheuttajiin kuuluu bakteereita, viruksia, sieniä, loisia ja biologisia eliöitä. Eläinlääkärit voivat monipuolisen ammattinsa vuoksi altistua päivittäin eläimille, niiden eritteille tai ruhon osille sekä to-dennäköisesti myös zoonooseille. Tehokas suojautuminen edellyttää ymmärrystä zoonooseihin liittyvistä riskeistä. Suomen hyvä tautitilanne voi muuttua esimerkiksi eläinten liikkumisen sekä ilmaston muuttumisen myötä. Tähän muutokseen on hyvä varautua tiedostamalla Suomen ulko-puolellakin esiintyvien tautien riskejä tilanteen mukaan. Lisensiaatintutkielmani pohjautuu vuonna 2009 Eläinlääkäripäivien yhteydessä järjestetyn kyselytutkimuksen suojautumiskysymyksiin. Kirjalli-suuskatsauksen tavoitteena oli koota tietoa eläinlääkäreiden kohtaamista zoonooseista Suomessa sekä kuvailla eläinlääkäreiden suojautumiskäy-täntöjä. Tutkimusosuuden tavoitteena oli kuvailla ja analysoida suomalaisten eläinlääkäreiden suojautumiskäytäntöjä oleellisimmat zoonoosit huomioiden. Hypoteesina oli, että eläinlääkäreiden suojautumisessa olisi parantamisen varaa. Kyselyssä kysyttiin taustatietoja, altistumista sekä suojautumista työssä ja lisäksi vapaa-ajasta. Vastauksia saatiin yhteensä 306 eläinlääkäriltä. Tulokset tukevat eläinlääkärin ammatin monipuolisuutta sekä eläinlääkäreiden hyvää tietoisuutta zoonooseista. Noin joka kuudes eläinlääkäri ilmoitti työskentelevänsä Suomen lisäksi muussa maassa tai kokonaan Suomen ulkopuolella. Pieneläinten suuhun liittyvien toimenpiteiden yhteydessä olisi tarpeen suojautua erityisesti roiskeilta. Hammaskivenpoiston yhteydessä puolet vastaajista (51 %) käyttivät kirurgista suu-nenäsuojaa vähintään joskus, mutta vain joka neljäs (26 %) vastaajista käyttivät suojalaseja vähintään joskus. Australian ja Amerikan suojautumisohjeistuksiin verraten tässä olisi parannettavaa. Nautojen synnytysavun yhteydessä olisi tarpeen suojautua eritteiltä suojavaatetuksella sekä olkapään yli ulottuvilla kertakäyttöisillä suojakäsineillä eli rektalisointikäsineillä. Vastaajista lähes jokainen (92 %) suojautui läpäisemättömällä essulla, mutta ainoastaan joka kymmenes (10 %) suojautui rektalisointikäsineillä aina naudan syn-nytysavussa. Tuloksissa oli havaittavissa, että suomalaiset nautoja hoitavat eläinlääkärit pesevät käsiään useammin kuin amerikkalaiset tuotantoeläinlääkärit. Pieneläimissä käsien pesu oli yhtä yleistä suomalaisten ja amerikkalaisten kollegoiden kesken. Hypoteesi toteutui osassa toimenpiteistä, erityisesti pieneläinten suuhun liittyvissä toimenpiteissä sekä naudan synnytysavussa. Tuloksissa sel-visi myös toimenpiteitä joissa suomalaiset eläinlääkärit esimerkiksi pesivät käsiään saippualla vähintään yhtä ahkerasti kuin amerikkalaiset kol-legansa. Jokainen eläinlääkäri on vastuussa omasta suojautumisestaan sekä mahdollisten työntekijöidensä suojautumisesta. Yhtenäinen suojautumisoh-jeistus voisi olla keino lisätä suojautumisen yleisyyttä sekä lisätä rutiinia.
-
(2019)Zoonoottisia Capnocytophaga-bakteerilajeja tunnetaan tällä hetkellä kolme; C. canimorsus, C. cynodegmi ja C. canis. Lisäksi on mahdollisesti olemassa vielä neljäs laji, C. stomatis. Näitä bakteereja esiintyy ainakin koirien ja kissojen suuontelossa osana normaalimikrobistoa. Zoonoottisilla Capnocytophaga-bakteereilla on useita tehokkaita virulenssitekijöitä, joiden avulla ne voivat aiheuttaa ihmiselle vakavan infektion, kun ihminen altistuu kissan tai koiran syljelle. Etenkin immuunipuolustukseltaan heikentyneet ihmiset voivat saada jopa kuolemaan johtavan infektion, mutta myös terveillä ihmisillä on todettu vakavia infektioita. Capnocytophaga-bakteerien esiintyvyyttä on tutkittu paljon kissoilla ja koirilla, mutta ei juurikaan muilla eläinlajeilla. Tämän vuoksi näiden bakteerien esiintyvyyttä on tarpeen tutkia myös muilla eläimillä. Tämä lisensiaatintutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen ja tutkimusosion. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on esitellä zoonoottisten Capnocytophaga-bakteerilajien ominaisuuksia, diagnostiikkaa ja esiintymistä eläimillä sekä niiden aiheuttamia infektioita eläimillä ja ihmisillä. Alkuperäistutkimuksen tavoitteena on selvittää PCR-menetelmää käyttämällä, esiintyykö suomalaisilla naudoilla zoonoottisia Capnocytophaga-bakteerilajeja. Lisäksi tavoitteena on pohtia, muodostavatko nämä bakteerit tartuntariskin nautojen kanssa työskenteleville ihmisille, jotka voivat altistua hoitotoimenpiteiden yhteydessä nautojen syljelle. Hypoteesina on, että Capnocytophaga-sukuun kuuluvien bakteerien esiintyvyys on naudoilla noin 10 %. Tätä tutkimukselle esitettyä hypoteesia tukee se, että tiettävästi ei tunneta yhtäkään tapausta, jossa naudan syljelle altistuminen olisi aiheuttanut ihmiselle Capnocytophaga-infektion. Aineisto koostui 138 nautojen suuontelon limakalvolta otetusta näytteestä, jotka kerättiin viideltä eri lypsykarjatilalta. Näytteitä pyrittiin ottamaan eri-ikäisiltä ja -rotuisilta sekä eri sukupuolta olevilta naudoilta. Zoonoottisten Capnocytophaga-bakteerilajien tunnistaminen näytteistä tehtiin PCR-menetelmällä, jossa käytettiin 16S rRNA -geeniin sitoutuvia alukkeita. PCR-ajon jälkeen tuotteiden monistuminen todettiin agaroosigeelielektroforeesilla. Zoonoottisten Capnocytophaga-bakteerilajien esiintyvyydeksi naudoilla saatiin tässä tutkimuksessa 4,3 %. Tulos on lähes sama kuin hypoteettinen esiintyvyys, kun 95 % luottamusväli (1,8-8,7 %) otetaan huomioon. Yksittäisillä tiloilla esiintyvyys voi saatujen tulosten perusteella olla kuitenkin huomattavasti korkeampaakin (95 % luottamusväli 7,7-37,1 %). Tulosten perusteella suomalaisilla naudoilla esiintyy zoonoottisia Capnocytophaga-bakteereja, mutta ne eivät ole kovin yleisiä. Ne voivat kuitenkin muodostaa mahdollisen tartuntariskin nautojen kanssa työskenteleville ihmisille. Infektioriskiin kannattaa suhtautua erityisen vakavasti, jos ihmisellä on jostain syystä heikentynyt immuunipuolustus.
Now showing items 1347-1351 of 1351