Browsing by Issue Date
Now showing items 61-80 of 1351
-
(2023)Koliitti eli paksusuolen tulehdus aiheuttaa hevosille äkillistä ripulia, joka voi johtaa kuolemaan tai eutanasiaan. Koliitin muina oireina on usein ähkytyyppistä vatsaontelokipua sekä kuumetta ja verinäytteessä nähdään usein leukopeniaa. Koliitin aiheuttajat voidaan jakaa infektiivisiin ja ei-infektiivisiin aiheuttajiin. Infektiivisistä aiheuttajista erityisesti hevosten koronavirusta on alkanut esiintyä enenevissä määrin myös Suomessa viimeisen viiden vuoden aikana. Muista infektiivisistä aiheuttajista Suomessa on tiedettävästi ollut yksi salmonella epidemia vuonna 2001. Ei-infektiivisien aiheuttajien määrää haittaa Suomessa yleinen hevosten hiekansyönti, mikä voi aiheuttaa samankaltaisia oireita kuin koliitti, joten tämä erittelydiagnoosi olisi hyvä pitää mielessä ripulipotilasta tutkiessa. Tämä tutkimus oli osa kanadalaisen yliopiston, Ontario Veterinary College, University of Guelph kansainvälistä tutkimusta koliitin esiintyvyydestä eri maissa vuosina 2016-2020. Kriteereinä oli, että potilas on yli yhden vuoden ikäinen ja ripuli on alkanut enintään 48 tuntia ennen sairaalaan saapumista tai 24 tuntia sen jälkeen. Kriteerit täyttäviä potilaita löytyi 156 vuosien 2016-2020 välillä. Potilaista kerättiin kattavasti tietoa Yliopistollisen hevossairaalan potilastietokannasta. Tutkimuksessa tarkasteltiin kriteerit täyttävien hevosten esitietoja, statusta ja oireita sairaalaan tulohetkellä, sairaalassa tehtyjen tutkimusten tuloksia, hoitoa ja lopputulosta. Hevospotilaista eniten oli suomenhevosia, toiseksi eniten puoliverisiä ja potilaita oli eniten syksyllä ja talvella. Hevosille annetuista diagnooseista yleisin oli ähky (105kpl), seuraavaksi yleisin koliitti (33kpl), sitten muu ripuli (10kpl), ohutsuolentulehdus (4kpl) ja muu diagnoosi. Ähkyistä 39:llä ja koliiteista kahdella havaittiin kuitenkin myös kliinisesti merkittävä määrä hiekkaa paksusuolessa ja lisäksi kaikista tapauksista 12:lla hiekkaa oli pieni määrä. Potilaista vain 25:ltä tutkittiin ulostenäyte, suurimmalta osalta salmonella ja lisäksi muutamalta Clostridium difficile ja vain neljältä potilaalta koronavirus. Näistä ulostenäytteistä vain yhdellä oli positiivinen tulos ja se oli koronavirusta. Ensimmäinen koronavirusnäyte otettiin vuonna 2019, joten aikaisemmista potilaista ei voida tietää onko sitä ollut muillakin. Ylipäätään ulostenäytteitä on otettu todella vähän tutkimuksen teon aikoihin, joten aikaisempien ripulipotilaiden infektiivisyyttä ei voida täysin poissulkea. Viimeisen viiden vuoden aikana koronapotilaiden määrä on kuitenkin ollut nousussa Suomessa ja myös muissa Pohjoismaissa. Tuloksista saadaan hyvää dataa koliitin esiintymisestä Suomessa, mutta tulosten luotettavuutta varten dataa pitäisi kerätä spesifimmin juuri Suomen oloista ja tänne sopivilla kriteereillä, kun nyt kriteerit tulivat Kanadasta.
-
(2023)Hevonen on saman kokoluokan tuotantoeläimiin verrattuna lihaksistoltaan ainutlaatuinen. Hevosella voi lihasmassaa olla kehonpainosta jopa 50 %, kun taas tuotantoeläimillä vastaava luku on noin 30–40 %. Hevosen lihaksisto on kehittynyt nykyisen kaltaiseksi evoluution ja ihmisen tekemien jalostusvalintojen yhteisvaikutuksesta. Hevosurheilu on tuonut mukanaan myös terveysongelmia, kuten kilpahevosilla yleisen lannehalvaussyndrooman. Tämän tutkielman tarkoituksena on tehdä kirjallisuuskatsaus lihaksiston sikiöaikaiseen kehitykseen selkärankaisilla, satelliittisolujen rooliin lihasvaurion korjaamisessa, hevosen lihaksiston tyypillisiin piirteisiin, lihassyykoostumukseen ja treenin vaikutukseen, sekä lannehalvaussyndroomaan. Lisäksi tutkielmassa pohditaan hiukan tulevaisuuden diagnostiikka- ja hoitomuotoja. Aihe on tärkeä, sillä jalostus tuo mukanaan myös lihassairauksia, joiden mekanismien ymmärtämisessä ymmärrys hevosen lihaksiston normaalista toiminnasta on olennaista. Selkärankaisen lihaksiston sikiöaikainen kehitys on monimutkainen ja tarkkaan säädelty prosessi. Selkärankaisten lihaksistosta löytyy kolmea lihassolutyyppiä: poikkijuovaisia sydän- ja luustolihassoluja sekä sileälihassoluja. Luustolihaksiston kehitys alkaa sikiön päänpuoleisesta osasta ja eri alkion solukerroksista irtoaa ja kulkeutuu esilihassoluja, jotka erilaistuvat lopulta useiden säätelytekijöiden vaikutuksesta myosyyteiksi, jotka liittyvät yhteen lihasputkiksi. Osa esilihassoluista jää lepotilaan, ja näitä soluja kutsutaan satelliittisoluiksi. Nisäkkäiden lihaksiston regeneraatiokyky perustuu näihin soluihin, sillä ne kykenevät aktivoitumaan, jakautumaan ja erilaistumaan lihasvaurion seurauksena. Satelliittisolujen käyttöä terapiamuotona ihmisten lihassairauksissa on tutkittu, mutta toistaiseksi tekniikat vaativat vielä lisää tutkimusta. Luustolihassoluja muodostavat lihassyyt voidaan jakaa myosiinin raskaan ketjun mukaan hitaisiin ja nopeisiin lihassyytyyppeihin. Hitaat ovat tyypin I ja nopeat tyypin II lihassyitä. Tyyppi II voidaan edelleen jakaa alatyyppeihin IIA, IIB ja IIX, ja lisäksi tyypit muodostavat hybridityyppejä I/IIA, IIA/IIX ja IIX/IIB. Hevosella on nykykäsityksen mukaan tunnistettu esiintyvän lihassyytyyppejä I, I/IIA, IIA, IIA/IIX, ja IIX. Lihasmassan määrän lisäksi myös hevosella esiintyvät lihassyytyypit eroavat muista suurista nisäkkäistä, kuten laamasta ja siasta, joilta löytyy tyypin IIB-lihassyitä, toisin kuin hevoselta. Hevosyksilön lihassyytyyppikoostumukseen vaikuttavat mm. sen rotu, ikä ja käyttötarkoitus. Erilaisella treenillä voidaan lihassyytyyppikoostumukseen vaikuttaa. Etenkin kilpahevosia vaivaava lannehalvaussyndrooma on iso ongelma hevosurheilussa. Syndrooma voidaan jakaa sporadiseen ja toistuvaan muotoon, ja toistuva muoto edelleen toistuvaan rasitusperäiseen lannehalvaukseen sekä kahteen polysakkaridien kertymäsairauteen. Koska sairaus aiheuttaa hevoselle voimakasta kipua, ja voi johtaa jopa kuolemaan, ovat sairaiden yksilöiden aikainen tunnistaminen kilpailukäytön välttämiseksi sekä akuuttien lannehalvausepisodien ennaltaehkäisy olennaisessa roolissa. Tämän kirjallisuuskatsauksen loppupäätelmänä syndrooman eri muotojen diagnosointiin voitaisiinkin tulevaisuudessa käyttää mikro-RNA profiileja ja hoitoon esimerkiksi geeniterapiaa, mikäli hevosurheilun dopingsäännökset tulevaisuudessa sen sallivat.
-
(2023)Clostridium botulinum on anaerobinen, itiöitä tuottava, gram-positiivinen bakteeri, joka tuottaa vahvinta tunnettua luonnollista myrkkyä, botulinumneurotoksiinia. Se aiheuttaa ihmisessä ja eläimissä harvinaista botulismia, joka on vakava, mahdollisesti kuolemaan johtava hermoston halvaustila. Botulismia tavataan säilöttyjen ja pakattujen elintarvikkeiden välityksellä leviävänä klassisena ruokamyrkytyksenä sekä suolistokolonisaationa imeväisikäisillä ja haavainfektiona ruiskuhuumeiden käyttäjillä. C. botulinumin luontaisesta elinympäristöstä ja ravinnosta tiedetään vähän. Samankaltaisen itiöllisen bakteerin, Bacillus subtiliksen, on todistettu käyttävän muita bakteereita ravinnokseen, mikä herättää kysymyksen myös C. botulinumin ravinnonhankinnasta ja samalla neurotoksiinituotannon merkityksestä bakteerin biologiassa. On kiinnostava kysymys, voisiko myrkyllä olla rooli ravinnonhankinnassa. Tutkimuksessa selvitettiin, käyttääkö C. botulinum ravinnokseen erilaisia gram-positiivisista ja -negatiivisista bakteereista tai luonnossa bakteerin elinympäristössä mahdollisesti esiintyvistä selkärangattomista peräisin olevia komponentteja, ja vaikuttavatko nämä substraatit C. botulinumin itiöitymiseen tai hermomyrkyntuotantoon. Substraatteina tutkittiin muun muassa kuollutta bakteerisolumassaa, bakteerien soluseinässä ja hyönteisten tai äyriäisten kuoressa esiintyvää kitiiniä sekä sen rakenneainetta, N-asetyyli-D-glukosamiinia (GlcNAc), sekä positiivisena kontrollina glukoosia. Tarkoitus oli kerryttää tietämystä C. botulinumin mahdollisesta luontaisesta elinympäristöstä ja ravinnosta ja sitä kautta etsiä yhteyksiä hermomyrkyntuottoon tai itiöitymiseen. Testikantana käytettiin C. botulinum ryhmän II Beluga Ei -kantaa, joka tuottaa rakenteellisesti autenttista mutta biologisesti inaktiivista toksiinia (toksoidi). Bakteerit kasvatettiin anaerobisissa olosuhteissa vähäravinteisessa kasvatusliemessä, johon lisättiin testattavia substraatteja. Negatiiviseen kontrollielatusaineeseen ei lisätty substraattia. Bakteerikasvua seurattiin mittaamalla kasvuston optista tiheyttä spektrofotometrilla sekä seuraamalla elävien bakteerien ja itiöiden määrää ja pH:ta kasvustossa. Tuotetun hermomyrkyn määrää seurattiin käyttämällä immunologista testiä (sandwich-ELISA). Bakteerien solumorfologiaa tarkasteltiin faasikontrastimikroskopian avulla. Tutkimuksessa selvisi, että bakteeriperäiset substraatit elatusaineessa lisäsivät C. botulinumin toksiinituotantoa elatusaineessa. Tämä saattaisi mahdollisesti liittyä ravinnonhankintaan, mikä viittaisi C. botulinumin kykyyn hyödyntää muita bakteereja ravinnokseen. Eri lajin bakteerimassa elatusaineessa lisäsi toksiinituotantoa enemmän kuin saman lajin, mikä voisi viitata C. botulinumin suosivan saaliskäyttäytymistä kannibalismin sijaan. Kaikkein suurimmat toksiinipitoisuudet mitattiin GlcNAc:a ja glukoosia sisältävistä elatusaineista. Botulinumneurotoksiinin hyöty bakteerille ja sen rooli ravinnonhankinnassa vaativat lisätutkimuksia. Bakteeriperäiset substraatit elatusaineessa lisäsivät C. botulinumin kasvua ja itiöitymistä. Sen sijaan GlcNAc ja glukoosi elatusaineessa laskivat elatusaineiden pH:ta huomattavasti, mikä johti itiöitymisen vähenemiseen. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää elintarviketurvallisuustutkimuksissa ja pyrkiä siten etsimään keinoja C. botulinumin toksiinituotannon hallitsemiseen elintarvikkeissa.
-
(2023)Munuaiskerässairaus on yksi yleisimmistä syistä krooniseen munuaisten vajaatoimintaan koirilla. Sairaudessa munuaisten toiminnallisen yksikön osa, munuaiskeränen, vaurioituu. Yleisimmät munuaiskerässairaudet ovat immuunivälitteinen munuaiskerässairaus, amyloidoosi ja glomeruloskleroosi. Pysyvä proteinuria on tyypillinen munuaiskerässairauden löydös. Mahdollisia sairauden komplikaatioita ovat uremia, korkea verenpaine, nefroottinen oireyhtymä, hypoalbuminemia sekä verisuonitukokset. Munuaiskerässairauden hoito perustuu proteinurian korjaamiseen reniini-angiotensiini-aldosteroni (RAA) -järjestelmää estävillä lääkkeillä, munuaisten toimintaa tukevaan ruokavalioon sekä immunokompleksien aiheuttamissa munuaiskerässairauksissa edellä mainittujen lisäksi immunosuppressiiviseen lääkitykseen. Munuaiskerässairauden komplikaatioita voidaan hoitaa tarvittaessa lääkehoidolla: verisuonitukoksia ehkäisevillä aspiriinilla tai klopidogreelilla, verenpainelääkityksellä ja nesteenpoistolääkityksellä. Parhaan mahdollisen ennusteen kannalta on tärkeää aloittaa hoito sairauden aikaisessa vaiheessa. Retrospektiivisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää angiotensiinireseptorin salpaajan, telmisartaanin, ja angiotensiinikonvertaasin estäjän, benatsepiilin, eroavaisuuksia proteinurian hoidossa koirilla, joilla epäiltiin munuaiskerässairautta. Hypoteesina oli, että telmisartaani on yhtä tehokas tai tehokkaampi laskemaan virtsan proteiini/kreatiniini- eli U-ProKre-arvoa kuin benatsepriili. Tämän tutkimuksen perusteella telmisartaani on tehokkaampi laskemaan U-ProKre-arvoa kuin benatsepriili kahden viikon hoitojakson aikana. Telmisartaania saaneista koirista osittaiseen hoitotavoitteeseen pääsi kuusi (55 %) koiraa ja benatsepriilia saaneista kaksi (17 %) koiraa. Osittaisella hoitotavoitteella tarkoitetaan U-ProKre-arvon laskua 50 % lähtötasosta. Yksikään tutkimukseen osallistunut koira ei saavuttanut täydellistä hoitotavoitetta eli U-ProKre-arvon laskua alle 0,5:een. Tuloksien luotettavuutta heikentää muun muassa retrospektiivisen tutkimuksen luonne, lyhyt aika lääkityksen aloituksesta kontrollikäyntiin ja pieni tutkimukseen osallistuneiden potilaiden määrä, joten aiheesta tarvitaan lisää tutkimustietoa. Aiemmin ei ole tehty tutkimuksia telmisartaanin ja benatsepriilin eroista proteinurian hoidossa munuaiskerässairautta sairastavilla koirilla, joten tietoa lääkkeiden eroista tarvitaan.
-
(2023)Ketamiini on nukutusaine, joka vaikuttaa keskushermoston NMDA- eli N-metyyli-D-aspartaattikanavien toimintaa estävästi. Yleisesti nautojen rauhoitukseen käytetään ksylatsiinia, mutta ketamiinin yhdistämisellä ksylatsiinirauhoitukseen on todettu olevan monia mahdollisia hyötyjä. Ketamiini vähentää ksylatsiinirauhoituksen haittavaikutuksia, sekä parantaa rauhoituksen kivunlievitystehoa ja helpottaa eläinten käsittelyä. Lisäksi ketamiinin on todettu vähentävän sentraalista kivulle herkistymistä, eli ilmiötä, jossa vakavan kudosvaurion yhteydessä kipua aletaan aistia myös terveen kudoksen alueella. Tämä ilmiö on osallisena myös kroonisen kivun synnyssä, eli ketamiinin käytöllä voitaisiin mahdollisesti myös ehkäistä kroonista kipua esimerkiksi nupoutuksen eli sarvenaiheiden polton yhteydessä. Ketamiinin käytöstä nautojen kivun hoidossa on toistaiseksi kuitenkin vain vähän tutkimustietoa. Tutkimuksessamme halusimme selvittää, voisiko ketamiinin lisääminen ksylatsiinirauhoitukseen lyhentää rauhoituksen kestoa. Rauhoituksen mahdollisimman lyhyt kesto olisi tärkeää nupoutettaessa vasikoita viileissä olosuhteissa, koska rauhoitus laskee vasikan ruumiinlämpöä. Vasikan ruumiinlämmön pitkäaikainen lasku taas altistaa sen esimerkiksi ripulille ja hengitystieinfektioille. Lisäksi pohdimme, voitaisiinko ketamiinin käytöllä parantaa rauhoituksen kivunlievitystehoa. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että edes ksylatsiinirauhoitteen, tulehduskipulääkkeen ja paikallispuudutuksen yhdistelmä ei täysin poista vasikoiden kipua ilmentävää käytöstä nupoutuksen jälkeen. Tarvetta tehokkaammalle kivunlievitykselle siis on. Tutkimuksessa nupoutettiin 56 vasikkaa kuumapolttoa käyttäen. Vasikat saivat ennen toimenpidettä joko pelkän ksylatsiinirauhoitteen tai ksylatsiini-ketamiinirauhoitteen. Lisäksi vasikat saivat tulehduskipulääkkeen (meloksikaami) ja paikallispuudutteen (prokaiini). Vasikoita kuvattiin kuuden tunnin ajan rauhoituksen jälkeen. Videoilta tarkkailtiin rauhoituksen kestoa sekä vasikoiden syömis- ja lepokäyttäytymistä. Lisäksi katsottiin, kuinka nopeasti vasikat rauhoittuivat makuulle rauhoitepistoksen jälkeen. Tutkimuksessa todettiin, että ketamiinia saaneet vasikat heräsivät rauhoituksesta pelkkää ksylatsiinia saaneita vasikoita nopeammin. Kummankin tutkittavan ryhmän vasikat kävivät makuulle yhtä nopeasti rauhoitepistoksen jälkeen. Ketamiinia saaneet vasikat kävivät syömässä rehua ja juomassa maitoa nopeammin rauhoituksen jälkeen. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu kivun vähentävän vasikan hakeutumista ruokinta-automaatille, joten saamamme tulos voisi viitata siihen, että ketamiini vähensi vasikoiden tuntemaa kipua. Ketamiinia saaneet vasikat kuitenkin viettivät vähemmän aikaa makuulla seurantajakson aikana kuin pelkkää ksylatsiinia saaneet vasikat. Tämä oli yllättävää, sillä aiemmissa tutkimuksissa on todettu vasikoiden kokeman kivun vähentävän niiden makuulla viettämää aikaa. Sekä aiempien tutkimusten että meidän tutkimuksestamme saatujen uusien tulosten perusteella vaikuttaisi siltä, että ketamiinin lisääminen tavallisesti käytettyyn ksylatsiinirauhoitukseen voisi olla hyödyllistä, mutta lisää tutkimusta aiheesta kuitenkin tarvitaan.
-
(2023)Botulism is a potentially fatal flaccid paralysis in animals and humans. The disease is caused by botulinum neurotoxins (BoNTs) produced by endospore-forming bacteria of Clostridium botulinum Groups I-IV, or occasionally by Clostridium baratii and Clostridium butyricum. C. botulinum spores prevail in the environment and can contaminate food raw materials. BoNT production may occur in anaerobically stored foods, in the gastrointestinal tract, or in deep wounds. Here we take a novel insight into the regulation of BoNT synthesis through epigenetic control. Epigenetic studies in bacteria focus mostly on DNA methylation catalysed by enzymes called methyltransferases (MTases), which recognize specific DNA sequence motifs and methylate either an adenine or a cytosine base. While most MTases are part of restriction-modification systems involved in defending the cells from foreign mobile DNA elements, there are orphan MTases that methylate DNA to control gene expression. Here we characterized the role of a conserved orphan MTase, M.CboAII, in C. botulinum Group I. In order to unravel the biological role of M.CboAII, a m.cboAII deletion mutant of the proteolytic C. botulinum model strain ATCC 19397 was characterized. The growth, sporulation, cell morphology and neurotoxin production in the Δm.cboAII mutant and its parental strain were compared by measuring the culture density, vegetative cell and spore counts, microscopy, and toxin quantification using an immunological in vitro assay. The mutant showed decreased toxin synthesis and attenuation of sporulation, whereas culture density and cell numbers were similar compared to the parental strain. Further, irregularly shaped mutant cells were detected, which may suggest membrane alterations. Our results suggest that M.CboAII plays a positive role in toxin synthesis and in sporulation. Transcriptomic analysis of ATCC 19397 and Δm.cboAII mutant strains at different stages of growth will help us to uncover the cellular processes controlled by M.CboAII in more detail. Here we take the first glance into epigenetic regulation of cellular processes in C. botulinum. We report a potentially novel regulatory mechanism involved in C. botulinum toxinogenesis and sporulation. Better understanding of these fundamental processes controlling the pathogenicity of C. botulinum may help to develop novel strategies in food and health management in the future.
-
(2023)Laiduntavien märehtijöiden mahasuolikanavan loistartunnat ovat maailmalla merkittävä ongelma. Loistartunnat voivat vaikuttaa negatiivisesti esimerkiksi eläinten kasvuun ja kuolleisuuteen, joten tartunnoilla voi olla huomattava vaikutus maatilojen kannattavuuteen. Loistartuntojen kontrollointi perustuu pitkälti osin loishäätölääkkeiden käyttämiseen, koska ne ovat laajakirjoisia, hyvin siedettyjä ja edullisia. Lääkkeiden hallitsemattoman käytön vuoksi loislääkeresistenssiä esiintyy maailmanlaajuisesti etenevissä määrin. Resistenssin yleistymisen vuoksi nykyisten lääkkeiden käyttäminen rutiininomaisesti on kestämätöntä ja uusien lääkkeiden kehittäminen on kallista. Maatilojen loistilanteen kontrolloimisessa on tärkeää havaita loisten häätöön käytettäviä lääkkeitä kohtaan muodostuva resistenssi mahdollisimman aikaisin. Loislääkeresistenssin havaitsemiseen on kehitetty Fecal egg count reduction -testi, joka on tällä hetkellä ainoa tapa havaita luotettavasti märehtijöiden mahasuolikanavan sukkulamatojen loislääkeresistenssiä. Testissä vertaillaan loismunamääriä ennen ja jälkeen loisten häätöön käytettävien lääkkeiden antamista. Loislääkeresistenssin esiintymisestä Suomessa ei ole olemassa tutkimustietoa, mutta epäilyjä resistenssin ilmenemisestä on esitetty. Tutkielmassa käsitellään lampaiden loislääkeresistenssin osoittamista Fecal egg count reduction (FECR) -testin avulla. Kirjallisuuskatsaus käsittelee testin suorittamista, siihen liittyviä tekijöitä sekä testin luotettavuutta ja ongelmia. Tutkielma sisältää alkuperäistutkimuksen, jossa testi suoritettiin suomalaisella lammastilalla tiettävästi ensimmäistä kertaa Suomessa. Tutkimuksen hypoteesina oli, että kyseisellä tilalla esiintyy loislääkeresistenssiä. FECR-testin avulla tutkittiin kahden eri mahasuolikanavan loisten häätöön käytettävän lääkkeen tehoa noin neljän kuukauden ikäisillä karitsoilla. Testissä oli mukana yhteensä 32 eläintä. Kartisoilta kerättiin yksilökohtaiset ulostenäytteet ennen ja jälkeen lääkityksen. Näytteet lähetettiin ulkopuoliseen laboratorioon, missä näytteistä laskettiin loismunien määrä modifioitua McMaster-menetelmää käyttäen. Loismunamäärien analysoimiseen käytettiin eggCounts-verkkosivustoa, jonka avulla saatiin FECR-testin tulokset. Samalla testattiin tämän verkko-ohjelmiston käytettävyyttä. Testissä oli lääkittävien ryhmien lisäksi mukana kontrolliryhmä. Tulosten perusteella testissä mukana olleiden loisten häätöön käytettävien lääkkeiden tehon katsottiin olevan laskeneen. Tuloksiin voi vaikuttaa useat eri tekijät, joten tuloksia ei voi arvioida suoraviivaisesti. Tulokset olivat tutkimuksen hypoteesin mukaiset, eli tulosten perusteella kyseisellä lammastilalla esiintyi resistenssiä kahta yleisesti käytettyä loisten häätöön käytettävää lääkettä kohtaan. Testi saatiin suoritettua onnistuneesti ja pilottikokeen perusteella se on käytettävissä loislääkeresistenssin esiintymisen havaitsemiseen Suomessa. Lisäksi työ antaa eläinlääkäreille ohjeita suorittaa vastaava testi Suomessa sekä arvioida tulosten luotettavuutta.
-
(2023)Raakaöljyn ja sen jalosteiden käyttöön energianlähteenä liittyy useita ympäristöongelmia. Näistä yhtenä ovat öljyonnettomuudet, jotka voivat pahimmillaan johtaa vakavaan ympäristökatastrofiin. Myös pienempiä öljypäästöjä tapahtuu jatkuvasti joko vahingossa tai tahallaan aiheutettuina. Meriekosysteemeissä elävät linnut ovat usein öljyvuotojen ensisijaisia uhreja. Niiden höyhenpeite menettää öljyyn tahriutuessaan tärkeät lentämisen, eristämisen ja vedessä kellumisen mahdollistavat ominaisuutensa. Tämän seurauksena öljyyntyneet linnut kylmettyvät ja voivat hukkua. Erityisesti syvältä vedestä ravintonsa sukeltavat lajit ovat herkkiä öljyn vaikutuksille ja niitä uhkaa hyvin nopeasti nälkiintyminen. Myös öljyn myrkylliset yhdisteet aiheuttavat moninaisia haittoja, jotka johtavat lintujen kuolemaan tai heikentävät niiden lisääntymistä. Yksilöille koituvan kärsimyksen lisäksi öljyvahingolla voi olla myös merkittäviä populaatiotason vaikutuksia erityisesti uhanalaisille lintulajeille, joita Suomessakin tavataan useita. Itämeri on luokiteltu erityisen herkäksi merialueeksi, joka on altis erilaisille merenkulun aiheuttamille vahingoille. Matala rannikko ja rikkonainen saaristo yhdistettynä erityisesti talven haastaviin olosuhteisiin lisäävät öljyonnettomuuden riskiä. Toisaalta samat tekijät luovat haasteita öljyntorjuntatyöhön. Suomen aluevesillä suurilta öljyvuodoilta on kuitenkin vältytty useiden vuosikymmenten ajan, vaikka samalla öljynkuljetus on jatkuvasti lisääntynyt. Sota ja sen myötä Euroopan Unionin Venäjälle asettamat talouspakotteet muuttavat nyt Itämeren öljyliikennettä merkittävästi. Venäjän arvaamattomuus luo uhkakuvia, joissa myöskään tahallaan aiheutettu öljyonnettomuus ei ole täysin mahdoton. Kohonneen ympäristökatastrofin riskin vuoksi tämän kirjallisuuskatsauksen aihe on tällä hetkellä erityisen ajankohtainen. Suomessa tehtyjen riskinarviointien ja varautumissuunnitelmien merkitys korostuu, ja myös öljyntorjuntavalmiuteen tulisi panostaa aiempaakin enemmän. Tämä katsaus tarjoaa suomenkielisen koosteen öljyvuotoihin, Itämeren erityispiirteisiin sekä Suomen aluevesien lintulajistoon liittyen. Työ sisältää hyödyllistä ja helposti saatavilla olevaa tietoa sekä eläinlääkäreille että muille asiantuntijoille, joiden työpanosta tarvitaan mahdollisen öljyonnettomuuden aikana.
-
(2023)Medetomidiini on alfa-2-adrenoseptorien agonisti, jota käytetään yleisesti eläinlääketieteessä sedaatioon, lihasrelaksaatioon ja kivun lievitykseen. Medetomidiini aktivoi alfa-2-adrenoseptoreita perifeerisesti ja sentraalisesti. Sentraalisesti reseptorien aktivointi johtaa noradrenaliinin vapautumisen vähenemiseen, sentraaliseen sympatolyysiin, sedaatioon, sekä selkäydintasolla kivun lievittymiseen. Perifeerisesti alfa-2-adrenoseptorien aktivoituminen verisuonten seinämissä aiheuttaa vasokonstriktiota, mikä johtaa alfa-2-agonistien hyvin tunnettuihin kardiovaskulaarisiin haittoihin. Muiden perifeeristen alfa-2-adreniseptorien aktivoituminen aiheuttaa metabolisia haittoja, kuten ruoansulatuskanavan hypomotiliteettia, hypoinsulinemiaa, hyperglykemiaa ja lisääntynyttä diureesia useilla eläinlajeilla. Vatinoksaani on perifeerinen alfa-2-adrenoreseptorien antagonisti, jonka on tutkimuksissa eri eläinlajeilla haivattu vähentävän alfa-2-agonistien aiheuttamia kardiovaskulaarisia ja metabolisia haittoja vaikuttamatta merkitsevästi sedaation laatuun. Suomessa on yksi vatinoksaania sisältävä valmiste koirille, jonka indikaationa on lyhytkestoisen sedaatio noninvasiivisten, lievästi kivuliaiden tomenpiteiden ajaksi. Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa kuvataan alfa-2-agonistien kardiovaskulaarisia, respiratorisia ja metabolisia haittavaikutuksia rotilla ja muilla eläinlajeilla, sekä taustoitetaan haittoihin johtavia mekanismeja. Lisäksi kuvataan alfa-2-antagonistien vaikutuksia ja erityisesti vatinoksaanin vaikutuksia yhdessä alfa-2-agonistien kanssa eri eläinlajeilla. Tutkielman kokeellisessa osuudessa oli tavoitteena selvittää vatinoksaanin vaikutuksia, kun medetomidiinia, fentanyyliä ja midatsolaamia annostellaan nahanalaisesti rotille. Hypoteesina tutkimuksessa oli, että vatinoksaani lievittää tai estää medetomdiinin kardiovaskulaarisia ja metabolisia haittoja, minkä lisäksi vatinoksaanin annostelu samassa ruiskussa medetomidiinin kanssa nopeuttaa sedaation alkamista. Tutkimus toteutettiin 12 Wistar-rotalla, jotka jaettiin kahteen eri hoitoryhmään. Toiselle ryhmälle annosteltiin medetomidiinin sijasta medetomidiini/vatinoksaani-yhdistelmää. Tutkimuksen aikana monitoroitiin kardiovaskulaarisia muuttujia, sedaatiota ja tutkimuksen lopuksi mitattiin spontaanisti ulos valuneen virtsan määrä, sekä veren glukoosipitoisuus. Medetomidiini/vatinoksaani-yhdistelmällä sedaation alkuun meni merkitsevästi vähemmän aikaa kuin pelkällä medetomidiinilla nahanalaisesti annosteltuna, mutta sedaation taso ei eronnut ryhmien välillä. Vatinoksaani lievitti merkitsevästi medetomidiinin aiheuttamaa limakalvojen kalpeutta. Pelkkää medetomidiinia saaneilla rotilla veren glukoosipitoisuus oli merkitsevästi korkeampi kuin medetomidiinin lisäksi vatinoksaania saaneilla rotilla, minkä lisäksi vatinoksaania saaneiden ryhmässä diureesi oli merkitsevästi vähäisempää. Tutkimuksen tulokset olivat hypoteesien mukaisia, mutta tutkimuksen rajoitteena oli, ettei rotilta saatu mitattua verenpainetta. Tulokset kuitenkin viittaavat siihen, että vatinoksaani yhdessä medetomidiinin kanssa vähentää medetomidiinin haittoja ja näin ollen on käyttökelpoinen myös rottien nukutuksessa.
-
(2023)Euroopan komissio määrittelee elintarvikepetoksen seuraavien kriteerien avulla: lainsäädännön rikkominen, tahallisuus, taloudellinen hyötyminen ja asiakkaan harhaanjohtaminen. Kansainvälisten arvioiden mukaan suurin osa elintarvikepetoksista jää havaitsematta. Elintarvikepetoksiin liittyvä valvontatyö Suomessa on yksi osa kunnallista elintarvikevalvontaa, ja elintarvikepetosvalvonta asettaa uudenlaisia haasteita viranomaisvalvonnalle. Viranomaisten rajallisten valmiuksien ja resurssien vuoksi tarkastuksilla keskitytään kuitenkin pitkälti elintarvikkeiden turvallisuuteen, eikä elintarvikepetosten havaitsemiseen. Tämän alkuperäistutkimuksen sisältävän lisensiaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, 1) millaisia tarkastusmenetelmiä elintarvikevalvojat ovat elintarvikevalvonnan tarkastuksilla ilmi tulleiden epäkohtien havaitsemiseen käyttäneet, 2) kuinka moni epäkohdista täyttää Euroopan komission määrittelemät elintarvikepetoksen kriteerit ja 3) millaisia epäkohtia havaittiin tapauksissa, jotka täyttivät elintarvikepetosmääritelmän kriteerit, mihin asiakokonaisuuteen ne liittyivät, ja mitä tarkastusmenetelmiä niiden havaitsemiseen oli käytetty. Tutkimus tehtiin analysoimalla liha-alan laitosten Oiva-tarkastuskertomukset vuodelta 2017. Analysoitava materiaali rajattiin käsittämään C- tai D-arvosanan (korjattavaa tai huono) saaneet Oiva-rivit, joita oli yhteensä 299 kappaletta. Aineiston taulukointiin ja analysointiin käytettiin Microsoft Excel- ja SPSS-ohjelmistoja. Käytetyimmät tarkastusmenetelmät, kun tarkastellaan kaikkia C- tai D-arvosanan saaneita Oiva-rivejä, olivat tilojen tarkastus (46 %), omavalvontakirjanpidon tarkastus (14 %) sekä omavalvontasuunnitelman tarkastus (12 %). Käytettyä tarkastusmenetelmää ei pystytty aineiston perusteella määrittämään kaikille Oiva-riveille (11 %). Kaikki elintarvikepetoksen kriteerit täyttäviä tapauksia todettiin tässä aineistossa vain yksi kappale. Kyseinen tapaus liittyi lihan alkuperän väärentämiseen sekä lihan markkinoimiseen väärillä tiedoilla. Kolmen muun tapauksen kohdalla muut elintarvikepetoskriteerit täyttyivät, mutta tahallisuuden kohdalla kriteerin täyttyminen määriteltiin ”mahdolliseksi” tai ”ei tietoa”. Lisäksi aineistosta löytyi 11 muuta tapausta, jotka aineiston perusteella saattavat täyttää elintarvikepetoksen kriteerit, sillä esimerkiksi toimijan taloudellista hyötymistä voitiin pitää todennäköisenä tai asiakkaiden harhaanjohtamista voitiin pitää mahdollisena. Näiden tapausten toteamisessa käytetyistä tarkastusmenetelmistä yleisimmät olivat ”tilojen tarkastus” sekä ”omavalvontakirjanpidon tarkastus”. Elintarvikepetoskriteerit osittain tai kokonaan täyttävistä tapauksista selvästi yleisimpänä erottui epäkohdat pakkausmerkinnöissä (40 %), mikä on ollut myös viime vuosina yleisin Euroopan komission AAC-järjestelmään raportoitu elintarvikepetostyyppi. Tutkimuksen tulosten mukaan vähintään 4,7 %:ssa kaikista tarkastetuista liha-alan laitoksista ja teurastamoista esiintyi asiakasta harhaanjohtavia epäkohtia, joista on voinut syntyä oikeudetonta taloudellista hyötyä tekijälle. Arvion mukaan noin joka toisen tutkimusaineistoon sisältyneen Oiva-rivin tarkastuksen yhteydessä oli kuvattu epäkohtia, joiden johdosta toimija on saanut tai voinut saada taloudellisia etuja. Näin ollen toimija voi saada taloudellisen kilpailuedun olemalla noudattamatta lainsäädännön vaatimuksia tai sen nojalla annettuja kehotuksia, määräyksiä tai kieltoja, ja tällä tavoin heikentää lainsäädäntöä noudattavien yritysten mahdollisuuksia pärjätä markkinoilla. Tarkastajien riskiperusteista työtä elintarvikepetosten havaitsemiseksi voitaisiin edesauttaa tutkimalla elintarvikepetoksia Suomessa. Tulisi selvittää, millaiset elintarvikkeet ovat alttiimpia elintarvikepetoksille Suomessa, minkä tyyppisiä elintarvikepetoksia Suomessa tehdään, ja millaiset tarkastusmenetelmät niiden havaitsemiseen soveltuisivat.
-
(2023)Kipu aiheuttaa koiralle kärsimystä, stressiä ja alentaa elämänlaatua. Kipu tulisi tunnistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kivun voimakkuuden arviointi on välttämätöntä, jotta kipua voidaan hoitaa. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on perehtyä koiran kipuun, sen ilmenemiseen ja kivun arviointiin. Työn tarkoituksena on toimia myös tietolähteenä koiran kivun tunnistamiseen eläinlääketieteen opiskelijoille, hoitajille ja eläinlääkäreille. Kipu voidaan luokitella keston, aiheuttajan ja sijainnin perusteella. Kipu aktivoi sympaattisen hermoston, joka nostaa verenpainetta, sydämen sykettä, aiheuttaa tihentynyttä hengistä, pupillien laajenemista ja kehon lämpötilan nousua. Kipu on omakohtainen tunnetila ja sen epämiellyttävyys vaihtelee yksilöittäin. Akuutin kivun tarkoituksena on mahdollistaa elimistön parantuminen ja merkit ovat yleensä selkeitä. Krooninen kipu voi kehittyä vähitellen ja merkit ovat aluksi hienovaraisia. Kipu muuttaa koiran olemusta ja käyttäytymistä. Kivun merkit ovat asteittaisia ja vaihtelevat kivun lähteen ja voimakkuuden mukaan. Kivulias koira makailee tyypillisesti enemmän, vähentää leikkimistä ja vetäytyy sosiaalisista tilanteista. Perustarpeiden tekeminen ja nukkumistavat voivat muuttua. Kivuliaana koira voi olla levoton ja rauhaton sekä läähättää, kuolata, täristä ja äännellä eri asteisesti. Koira voi olla kiinnostunut kipeästä alueesta ja reagoida siihen koskettaessa. Asento voi olla kyyristynyt ja naamalla olla huolestunut ilme. Liikkuminen voi olla jäykkää ja jalkakivussa ilmetä eri asteista ontumaa. Kivun voimistuessa koira voi sulkeutua, muuttua pelokkaaksi ja aggressiiviseksi. Kivun merkit eivät ole spesifejä, sillä ne voidaan yhdistää myös ahdistuneisuuteen ja pelkoon. Koirat eivät osaa kertoa kivustaan, joten kivun tunnistaminen perustuu olemuksen ja käyttäytymisen havainnointiin. Kivun arviointiin on kehitetty mittareita, joiden avulla kipua voidaan mitata johdonmukaisesti ja systemaattisesti. Akuutin kivun yksiulotteiset mittarit arvioivat kivun voimakkuutta, kun taas moniulotteiset mittarit huomioivat laajemmin koiran kipueleitä. Kroonisen kivun mittarit arvioivat kivun lisäksi koiran henkisen hyvinvoinnin alentumista ja elämänlaadun heikkenemistä. Osa kipumittareista on validoitu. Mittarien vertailu on silti haastavaa, sillä tutkimusten perusteella kipumittareista ei ole valittu parasta. Ymmärrys koiran kivusta ja kivun arvioinnista on edenneet harppauksittain viime vuosikymmeninä. Voidaan silti pohtia, voitaisiinko kipua tunnistaa yhä paremmin. Koirien käyttäytymisestä ja kipueleistä voidaan oppia uutta ja teknologia voi tarjota mielenkiintoisia uusia apuvälineinä kivun tunnistamiseen.
-
(2023)Yersinia pestis on ihmisille ja monille eläimille ruttoa aiheuttava bakteeri. Rutto on ilman nopeasti aloitettua antibioottihoitoa ihmisille hengenvaarallinen. Ihmiset voivat saada tartunnan infektoituneelta nisäkkäältä, esimerkiksi kissaeläimeltä, tai kirpunpuremien tai aerosolien välityksellä. Maailmassa on useita ruton endeemisiä alueita Pohjois- ja Etelä-Amerikan, Aasian ja Afrikan maanosissa. Ruttotaudinpurkauksia on ihmisillä vuosittain ja viime vuosikymmenten aikana ihmisistä ja luonnonvaraisista eläimistä on eristetty seitsemän antibiooteille resistenttiä ruttobakteerikantaa. Maailman terveysjärjestö WHO pitääkin ruttoa maailmanlaajuisena terveysuhkana. Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastelen ruttobakteerin epidemiologista kiertoa ja perehdyn erityisesti kissaeläinten rooliin ruttobakteerin kantajina. Ruttobakteeri kiertää luonnossa rutolle resistenttien ja rutolle alttiiden kantajaeläinten, pääasiassa monien jyrsijälajien, populaatioissa. Jyrsijöistä ruttobakteeri voi tarttua myös satunnaisiin kantajaeläimiin, esimerkiksi jäniksiin ja petoeläimiin, kuten kissaeläimiin. Alttius sairastua ruttoon riippuu eläinlajista. Ruttobakteeri siirtyy kantajaeläimestä toiseen joko vektoreina toimivien kirppujen välityksellä tai suorassa kontaktissa eläinten välillä. Kirput välittävät ruttobakteeria kahdella eri mekanismilla, aikaisen vaiheen välitysmekanismilla (EPT) ja biofilmistä riippuvaisella välitysmekanismilla (BDT). BDT-mekanismilla kirpun välittämänä ruttobakteeri voi aiheuttaa taudinpurkauksen rutolle alttiiden eläinten populaatioissa. EPT- mekanismilla ruttobakteeria välittävät yksittäiset kirput eivät siirrä ruttobakteeria riittävästi, jotta rutolle altiskaan eläin sairastuisi. Sen sijaan EPT-mekanismilla välittävien kirppujen puremat voivat toimia luonnon rokotteina ruttobakteeria vastaan. Kissaeläimet ovat alttiita sairastumaan vakavasti ruttotartunnan saadessaan ja kesykissoilla ruttokuolleisuuden on todettu olevan jopa 38 %. Siitä huolimatta niin kesykissoilla (Felis catus) kuin Yhdysvalloissa luonnonvaraisina elävillä kissaeläimilläkin, esimerkiksi kanadanilveksillä (Lynx canadensis), on todettu vasta-aineita ruttobakteeria vastaan eikä luonnosta ole löydetty kuin yksittäisiä ruttoon kuolleita kissaeläimiä. Kissaeläimet saavat ruttotartunnan useimmiten saaliinsa välityksellä suun kautta. Saalistaessaan ne voivat altistua ruttobakteerille myös jyrsijöiden kirppujen välityksellä. Kun kissaeläin altistuu vain pienelle määrälle ruttobakteereja kerrallaan saaliinsa tai kirppujen välityksellä, sairastumisen sijaan sille saattaa kehittyä vastustuskykyä ruttobakteeria vastaan. Kissaeläinlajeja pidetään ruton sentinellilajeina, joiden populaatioiden serologisella tutkimisella voidaan arvioida ja ennakoida ruton esiintymistä ja epidemiologisen kierron vaihetta seuranta-alueella. Yhdysvalloissa ihmisillä on todettu useita kissaeläimistä saatuja tartuntoja, joista osa on johtanut kuolemaan. Erityisesti vapaasti ulkoilevat kesykissat aiheuttavat tartuntariskin ihmisille. Suomen vektori- ja kantajaeläinlajisto mahdollistaisi ruttobakteerin epidemiologisen kierron Suomen luonnossa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa esitetyt tiedot Yersinia pestis -bakteerin esiintymisestä villeissä kissapopulaatioissa muualla maailmassa ovat tärkeitä huomioiden, että Suomessa elää luonnonvaraisena euraasian ilveksiä (Lynx lynx), jotka ovat läheistä sukua kanadanilveksille, sekä kesykissoja, joiden muodostamat suuret populaatiot ovat ongelma Suomessa.
-
(2023)Tämän lisensiaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, vaikuttaako syntymäpaino, kasvunopeus, pahnueen koko, pahnueen sisäinen koonvaihtelu tai pahnueen keskipaino sikojen käytöshäiriöiden ilmenemiseen. Painotuksena tutkielmassa oli välikasvatusvaihe. Tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä tutkimusosuudesta. Kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin käytöshäiriöiden, kuten hännänpurennan, korvienpurennan ja “belly nosingin” taustasyitä ja mahdollisia ratkaisuja niiden ilmenemisen vähentämiseksi. Käytöshäiriöiden taustasyyt on kirjallisuuskatsauksessa jaoteltu sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin. Käytöshäiriöiden taustalla on monenlaisia, keskinäisessä vaikuttavuussuhteensa toisiinsa olevia syitä. Siksi niiden jakaminen eri kategorioihin on haasteellista. Tutkimusosassa seurattiin porsaiden kasvua neljällä tilaparilla syntymästä teurastamolle lähtöön saakka. Tilaparin muodostivat porsaiden syntymätila, jossa ne myös vieroitettiin, sekä lihasikatila, jonne kaikki saman tilan porsaat lähtivät kasvamaan. Porsaat punnittiin ensimmäisen kerran heti syntymän jälkeen, toisen kerran välikasvatusvaiheessa ja kolmannen kerran ennen lihasikalaan siirtymistä. Sioille tehtiin kahdesti käytösseuranta: välikasvatusvaiheessa ja lihasikavaiheessa. Tässä tutkielmassa keskityttiin vain välikasvatusvaiheeseen. Käytösseurannassa tarkastellut käytösmuuttujat jaoteltiin neljään kategoriaan: aktiivinen, passiivinen, ympäristöön kohdistuva manipulaatio sekä sikaan kohdistuva manipulaatio, joka sisälsi hännän- ja korvanpurennan sekä kaikenlaisen lajitoverin tonkimisen. Lisäksi sioille tehtiin korvien ja häntien vaurioiden arviointi ennen lihasikalaan lähtöä ja lihasikavaiheen lopuksi. Tutkimuksen hypoteesina oli, että porsaan pieni syntymäpaino olisi yhteydessä myöhemmässä iässä esiintyviin käytöshäiriöihin. Havaittiin, että alkuhypoteesi eli se, että pieni syntymäpaino altistaa myöhemmällä iällä käytöshäiriöille, ei pitänyt paikkansa. Sen sijaan suuri vaihtelu pahnueen syntymäpainoissa näytti vaikuttavan välikasvatusvaiheessa havaittujen käytöshäiriöiden ilmenemiseen (p=0,056). Lisäksi suuremman keskimääräisen päiväkasvun sekä imetys- että välikasvatusvaiheessa havaittiin lisäävän sikaan kohdistuvan manipulaation osuutta kaikesta aktiivisesta tekemisestä. Välikasvatuksessa sikaan kohdistuvan manipulaation osuus kasvoi, kun keskimääräinen päiväkasvu imetysvaiheessa nousi 200 grammasta 300 grammaan. Tämä osuus kasvoi myös, kun päiväkasvu välikasvatusvaiheessa nousi 300 grammasta 400 grammaan, mutta vaikutus oli vähäisempi. Tutkimuksen tulosten ja kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan ehdottaa, että päiväkohtaisen kasvun rajoittaminen ja vastasyntyneiden porsaiden lajittelu mahdollisimman samanpainoisiin pahnueisiin voisivat olla keinoja vähentää riskiä käytöshäiriöiden syntymiselle. Suosittelemme lisätutkimuksien tekemistä aiheesta, jotta käytöshäiriöitä pystyttäisiin ennaltaehkäisemään tehokkaammin ja niiden ilmenemisen syitä pystyttäisiin paremmin ymmärtämään.
-
(2023)Maapallon kantokyky on jo nykyisellä elintarviketuotannolla koetuksella, ja alati kasvava väkiluku tulee lisäämään ruoantuotannon ympäristövaikutuksia. Tällä hetkellä elintarvikkeiden tuotanto kuluttaa luonnonvaroja kestämättömällä tavalla ja lisää kasvihuonepäästöjä. Uusia, kestävämpiä ruoantuotannon menetelmiä olisi kehitettävä myös tulevaisuuden ruokaturvan varmistamiseksi. Tässä hyönteisistä saatavilla elintarvikkeilla voisi olla merkittävä rooli. Lisäksi hyönteisiä voidaan hyödyntää eläinten rehuna. Kuten muidenkin tuotantoeläinten, myös ruokahyönteisten hyvinvointi tulee huomioida niiden tuotannossa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa selvitetään, mitä tällä hetkellä tiedetään Suomessa elintarvikkeina hyödynnettävien ruokahyönteisten hyvinvoinnista. Hyönteisten hyvinvointia arvioidaan pohdinnassa viiden vapauden periaatteen kautta huomioiden lisäksi myös positiiviset kokemukset. Viiteen vapauteen sisältyvät vapaudet 1) nälästä ja janosta, 2) epämukavuudesta, 3) kivusta, loukkaantumisista ja sairaudesta, 4) pelosta ja ahdistuksesta sekä 5) vapaus käyttäytyä lajille ominaisella tavalla. Syötäviä hyönteislajeja on raportoitu olevan maailmanlaajuisesti yli 2000. Tutkielman valmistumishetkellä Suomessa hyväksyttyjä elintarvikkeina markkinoitavia hyönteislajeja ovat Acheta domesticus (kotisirkka), Alphitobius diaperinus (kanatunkkari, toukkamuoto, yksinoikeus markkinoille saattamiseen Ynsect NL B.V. - yrityksellä 28.01.2028 asti), Apis mellifera (tarhamehiläinen, kuhnuritoukka), Hermetia illucens (mustasotilaskärpänen, toukkamuoto), Locusta migratoria (idänkulkusirkka) ja Tenebrio molitor (jauhopukki, toukkamuoto). Tutkielmassa käsitellään yleisesti hyönteisten anatomiaa, fysiologiaa ja käyttäytymistä sekä Suomen ruokahyönteisten luonnollisia elinolosuhteita. Ruokahyönteisten anatomiassa ja fysiologiassa on samat perusperiaatteet, mutta lajikohtaista vaihtelua on runsaasti. Käyttäytymisessä ja elinolosuhteissa on suuria lajikohtaisia eroavaisuuksia eikä varsinaisista käyttäytymistarpeista, mielen kyvyistä ja kivuntunnosta tiedetä juuri mitään. Suomen lainsäädännössä hyönteisten pidon vaatimukset tulevat yleisistä vaatimuksista, mutta laki ei mene yksityiskohtiin. Ruokaviraston laatima hyönteisohje suosittelee hyönteisten hyvinvoinnin kirjaamista osaksi omavalvontasuunnitelmaa. Stressitekijöiden vaikutuksesta hyönteisten selviytymiseen sekä hyönteisten negatiivisista kokemuksista tiedetään hyvin vähän. Lopetusmenetelmistä löytyy vain rajallista ja ristiriitaista tietoa. Lainsäädännöstä puuttuvat yksityiskohtaiset vaatimukset hyönteisten pidolle ja kohtelulle. Hyönteislajien monimuotoisuuden vuoksi yleistäviä johtopäätöksiä voi olla mahdotonta tehdä. Vähäisen tutkitun tiedon määrän vuoksi hyönteisten hyvinvoinnin arvioiminen on tällä hetkellä vaikeaa. Kirjallisuuskatsauksen loppupäätelmänä voidaankin todeta, että tutkittua tietoa ruokahyönteisten hyvinvointiin liittyen tarvitaan runsaasti lisää monelta eri osa-alueelta.
-
(2023)Kutisevat ihosairaudet koskettavat merkittävän suurta osaa maailman koirapopulaatiosta; noin joka kymmenennen koiran arvioidaan sairastavan pelkästään atooppista dermatiittia, eli atooppista ihottumaa. Oklasitinibi (kauppanimi Apoquel ©, Zoetis Belgium) on ensisijaisesti koirien atooppisen dermatiitin hoitoon tarkoitettu tehokas ja turvallinen lääkeaine, jonka käyttömahdollisuuksia on lähiaikoina tutkittu myös muiden harvinaisempien ihosairauksien hoidossa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa pyritään luomaan kokonaiskuva oklasitinibista lääkeaineena, sen käyttöominaisuuksista koiran atooppisen dermatiitin hoidossa, sekä käyttömahdollisuuksista muiden kutisevien ihosairauksien hoidossa. Atooppiseen dermatiittiin liittyvän kutinan taustalla katsotaan olevan pääasiallisesti IgE-välitteinen tyypin I yliherkkyysreaktio. Tyypin II auttaja-T-solut erittävät sytokiineja, eli välittäjäaineita, jotka aktivoivat januskinaasin (JAK) ja signaalimuunnin ja transkriptioaktivaattorin (STAT) välittämää JAK–STAT-signalointia. Tämä saa aikaan B-solujen vasta-ainetuotannon ohjautumisen allergeenispesifiseen IgE-isotyypin suuntaan sekä ääreishermoston solujen kautta aivoissa kutinaksi tulkittavan tuntemuksen ja atooppisen dermatiitin tyypilliset kliiniset oireet, kutinan ja ihon tulehduksen. Oklasitinibi on toimintamekanismiltaan januskinaasiestäjä, joka estää januskiinasien, erityisesti JAK1-proteiiniperheen toimintaa ja siten lievittää atooppisen dermatiitin kliinisiä oireita. Se on nopeavaikutteinen, tehokas ja turvallinen lääkeaine, jonka yleisiin haittavaikutuksiin kuuluu lähinnä mahasuolikanavan oireita. Oklasitinibilääkitykseen yhdistetään myös vakavampia haittavaikutuksia, kuten immunosuppressiiviseen vaikutukseen yhdistetty kasvainten ja infektioiden esiintymisen lisääntyminen. Oklasitinibilla on kuitenkin havaittu olevan merkittävää immunosuppressiivista vaikutusta vasta ohjeannosta selvästi korkeammilla, noin kymmenkertaisilla annoksilla. Viimeisen parin vuoden aikana oklasitinibin käyttömahdollisuuksia on tutkittu atooppisen dermatiitin lisäksi myös useiden muiden kutisevien ihosairauksien, kuten esimerkiksi hyperkeratoottisen monimuotoisen punavihottuman, kroonisen kutaanisen lupus erythematosuksen ja pemfigus vulgariksen hoidossa. Nämä tutkimukset ovat antaneet lupaavia tuloksia, mutta aiheesta vaaditaan vielä paljon lisätutkimusta, ennen kuin näitä tuloksia voidaan pitää luotettavina. Kun tietämys oklasitinibin turvallisuudesta lisääntyy ja varmistuu, voidaan olettaa sen käytön lisääntyvän koirien atooppisen dermatiitin hoidossa. Lisäksi tulevaisuus näyttää saadaanko oklasitinibista myös merkittävä uusi hoitokeino vielä toistaiseksi vaikeasti hoidettavissa olevien harvinaisempien ihosairauksien hoitoon.
-
(2023)Koiran kroonisella gastriitilla tarkoitetaan mahalaukun tulehdusta, jonka aiheuttamat oireet ovat kestäneet yli kolme viikkoa. Tarkka diagnoosi koiran krooniseen gastriittiin saadaan kliinisten oireiden, gastroskopian eli mahalaukun tähystyksen sekä sen yhteydessä otettavien kudosnäytteiden avulla. Tällä hetkellä Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan (ELTDK, HY) pieneläinsairaalassa otetaan kudosnäytteitä vakiintuneen käytännön mukaisesti neljästä eri osasta mahalaukkua: mahan runko-osasta, mahanpohjukasta, mahalaukun lovesta sekä mahanportin sopesta. Kudosnäytteiden histopatologinen arviointi tehdään World Small Animal Veterinary Association (WSAVA)-luokittelujärjestelmän sekä sen pohjalta kehitetyn yksinkertaistetun arviointimallin ohjeistusten mukaisesti. Tämän retrospektiivisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ovatko tulehdusmuutokset mahalaukun eri osissa laadultaan ja voimakkuudeltaan yhteneviä sekä esiintyykö nykyisellä näytteenottokäytänteellä päällekkäisyyttä tulehdusmuutosten esiintyvyyden osalta. Tutkimuksen hypoteesina oli, että tulehdusmuutosten laatu ja voimakkuus ovat yhteneviä mahalaukun eri osien välillä. Materiaalina käytettiin kroonisesti ruoansulatuskanavaoireisten koirien mahalaukun limakalvon endoskooppisia eli tähystyksellisiä kudosnäytteitä, jotka oli otettu Helsingin yliopiston ELTDK:n pieneläinsairaalassa 1.9.2018-1.9.2022. Tutkimukseen valikoitui 59:n koiran mahalaukun endoskooppiset kudosnäytteet. Kudosnäytteiden histopatologisista lausunnoista taulukoitiin numeerisesti Microsoft Excel -laskentataulukko-ohjelmistoon tulehdusmuutosten laatu sekä voimakkuus kussakin näytteenottokohdassa. Tulehdusmuutosten laadun ja voimakkuuden yhdenmukaisuutta näytteenottokohtien välillä tutkittiin kappa statistiikalla ja visualisoitiin Venn-diagrammien avulla. Tulehdusmuutosten laatu- ja voimakkuusluokkien jakautumista näytteenottokohtien välillä mallinnettiin ympyräkaavioilla. Tässä tutkimuksessa eosinofiilinen gastriitti oli yleisin löydös kaikissa näytteenottopaikoissa mahanportin soppea lukuun ottamatta. Suuri osa (47–61 %) tulehdusmuutoksista oli kaikissa näytteenottopaikoissa lieviä. Tulehdusmuutosten laadun yhdenmukaisuus kaikkien näytteenottokohtien välillä oli hyvä (k=0.660, p<0.005), mutta voimakkuuden yhdenmukaisuus ainoastaan kohtalaista (0.515, p <0.005). Kun mahanportin sopen näytteet jätettiin vertailusta pois, yhdenmukaisuus laadun osalta nousi (k=0,737) ja voimakkuuden yhdenmukaisuus ylsi hyvälle tasolle (k=0,642). Neljän näytteenottokohdan välillä muutokset olivat identtisiä sekä laadun että voimakkuuden osalta 42 %:lla tapauksista. Mahan runko-osan, mahanpohjukan ja mahalaukun loven välillä samanlaatuisia ja yhtä voimakkaita tulehdusmuutoksia oli 56 %:lla (33/59) tapauksista. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella nykyisten näytteenottokohtien välillä päällekkäisyyttä esiintyy etenkin mahan runko-osan, mahanpohjukan ja mahalaukun loven näytteissä. Mahanportin soppi poikkesi tulehdussolujen laadussa ja soluinfiltraatin voimakkuudessa eniten muista näytteenottokohdista. Näin ollen tulehdusmuutosten laatu ja voimakkuus eivät olleet täysin yhteneviä kaikkien mahalaukun osien välillä. Ennen tarkempia johtopäätöksiä kunkin näytteenottokohdan merkityksestä diagnoosille tarvitaan lisätutkimusta muidenkin kuin histologisten tulehdusmuutosten esiintyvyydestä mahalaukun eri osissa.
-
(2023)Hevosen uneen ja nukkumiseen liittyy useita erityispiirteitä, joista ehkäpä silmiinpistävimpänä voidaan mainita hevosen kyky nukkua osittain myös seisten. Hevosen uni esiintyy jaksoina, jotka eivät ole kiinteästi sidottuja tiettyyn vuorokaudenaikaan, vaikka suurin osa unesta ajoittuukin yöaikaan. Huomionarvoisaa on myös hevosen verrattain pieni kokonaisunen määrä, joka asettuu keskimäärin alle neljään tuntiin, mikä tekee hevosesta yhden vähiten nukkuvista kotieläimistämme. Useilla ympäristötekijöillä tiedetään olevan vaikutuksia uneen ja niiden merkitys tulisi pyrkiä huomioimaan hevosen ympäristössä, joka on usein ihmisen hallinnoima ja poikkeaa monin tavoin lajin alkuperäisestä elinympäristöstä. Unen tiedetään kytkeytyvän useisiin elimistön normaalitoimintoihin ja unen puutteen on havaittu esimerkiksi heikentävän kognitiivista suoriutumista eli tiedon käsittelyyn liittyvien prosessien toimintaa. Hevosen vireystilan ja unen vaiheen silmämääräinen arviointi ei ole aina täysin yksiselitteistä, vaikka unen eri vaiheille tyypillisten käyttäytymispiirteiden visuaalista havainnointia on hyödynnetty kohtuullisen laajasti myös hevosen unta käsittelevässä tutkimuksessa. Unen arviointi monipuolistuu, mikäli saatavilla on tietoa muista unen kannalta oleellisista toiminnoista kuten aivojen sähköisestä toiminnasta, jota voidaan mitata EEG:n eli elektroenkefalografiatutkimuksen avulla. Laajassa unitutkimuksessa eli polysomnografiassa EEG yhdistetään muiden unen kannalta merkityksellisten toimintojen mittaamiseen. Hevosen polysomnografiaa on pidetty haasteellisena toteutettavana muun muassa EEG-tutkimuksen häiriöalttiuden, tutkimuksen vaatimien esivalmistelujen sekä laitteistoihin liittyvien tekijöiden vuoksi. Menetelmään liitettyjen haasteiden vuoksi hevosen unen tutkimisessa on hyödynnetty erilaisia invasiivisiä eli kajoavia menetelmiä, joiden korvaamiseksi erilaisten vaihtoehtoisten käytänteiden kartoittaminen on tärkeää, niiden mahdollistaessa menetelmän laajemman sovellettavuuden ja pienemmät yksilöön kohdistuvat potentiaaliset haitat. Tutkielmaan sisältyvän alkuperäistutkimuksen tavoitteena oli selvittää kotitallilla suoritettavan polysomnografian toteutusmahdollisuuksia tavallisille ratsuhevosille hevoslähtöisestä näkökulmasta ilman invasiivisten menetelmien tai pakkokeinojen käyttöä. Lisäksi haluttiin kartoittaa mittauksissa vastaan tulevia ongelmatilanteita sekä niiden merkittävyyttä polysomnografian onnistumisen kannalta. Tutkimuksen hypoteesina oli, että laadultaan riittävä polysomnografia on mahdollista suorittaa non-invasiivisillä menetelmillä hevosen kotitallilla ilman merkittäviä etukäteisvalmisteluja hevosten totuttamiseksi käytettyihin laitteistoihin ja käsittelyyn. Tutkimuksessa polysomnografia suoritettiin kymmenelle hevoselle niiden pitopaikoissa Etelä-Suomen alueella. Tutkimus suoritettiin kahdessa vaiheessa, joista ensimmäisessä hevonen totutettiin käytettyihin laitteistoihin sekä niiden asentamiseen. Varsinainen mittausvaihe sijoittui 2-3 vrk totutusvaiheen jälkeen, jolloin varsinainen polysomnografia suoritettiin yhtäjaksoisena yönaikaisena rekisteröintinä. Hypoteesi osoittautui paikkansapitäväksi, sillä kaikille tutkimukseen osallistuneille hevosille oli mahdollista suorittaa polysomnografia ja mittausten aikaisia ongelmatilanteita kohdattiin verrattain vähän ja ne olivat pääsääntöisesti lieviä, eivätkä siten johtaneet mittausjakson hylkäämiseen ja uusimistarpeeseen.
-
(2023)Koirat voidaan jakaa kallon muotonsa perusteella mesokefaalisiin, dolikokefaalisiin sekä brakykefaalisiin ryhmiin. Brakykefaalisilla koirilla pääkallo on muodoltaan lyhyt ja leveä. Brakykefaalisuus voidaan luokitella monella eri tavalla ja luokittelussa käytetään yleensä pääkallon mittojen erilaisia suhteita sekä kasvoluiden ja kallon luiden välisiä kulmia. Brakykefaalisuuden tyyppeihin luetaan koirilla bulldoggityyppinen, katantognaattinen sekä allometrinen brakykefaalisuus. Brakykefaalisilla koirilla havaitaan koko selkärangan alueella yleisesti nikamaepämuodostumia. Nikamaepämuodostumat voidaan jakaa edelleen jakautumisen häiriöihin, nikamansolmun muodostumisen häiriöihin sekä muihin nikamaepämuodostumiin. Myös brakykefaalisilla koirilla haluttu ominaispiirre eli korkkiruuvihäntä on seurausta nikamaepämuodostumista. Nikamaepämuodostumat voivat nikamaepämuodostuman tyypistä riippuen aiheuttaa köyryselkäisyyttä eli kyfoosia tai selkärangan sivusuuntaista vinoumaa eli skolioosia. Pahimmillaan nikamaepämuodostumat voivat aiheuttaa neurologisia puutoksia. Nikamaepämuodostumien kliininen merkitys arvioidaan yhdessä diagnostisten kuvantamismenetelmien, kuten röntgenkuvantamisen tai tietokonetomografian sekä neurologisen tutkimuksen kanssa. Lonkkadysplasia on yleinen suurilla, nopeasti kasvavilla koirilla, mutta myös bulldoggeilla ja mopseilla. Vaikka lonkkadysplasialla on geneettinen tausta, on ympäristötekijöillä merkittävä vaikutus taudin esiintyvyyteen sekä vakavuuteen. Lonkkadysplasian luokittelussa käytetään Suomessa kansainvälisen koiranjalostusliiton Fédération Cynologique Internationalen (FCI) arvosteluasteikkoa. Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella selkärangan nikamaepämuodostumat sekä lonkkadysplasia ovat yleisiä luustopoikkeavuuksia englannin- ja ranskanbulldoggilla sekä mopsilla. Jalostuksen kannalta olisi tärkeä tutkia jalostuksessa käytettävät yksilöt. Brakykefaalisuus itsessään on myös elämää heikentävä tekijä ja alla oleva syy muun muassa pitkälle pehmeälle kitalaelle, ihon poimuttumisesta johtuville ongelmille sekä hengitystieoireyhtymälle (BOAS). Englanninbulldoggeilla, ranskanbulldoggeilla ja mopseilla roturisteytyksiä tulee harkita terveempien linjojen saavuttamiseksi.
-
(2023)Vakavat lonkan kehityshäiriöt, vakava nivelrikko ja lonkkaluksaatio ovat lonkan tekonivelleikkauksen (THR, total hip replacement) yleisimmät indikaatiot. Tekonivelleikkauksessa reisiluun pää- ja kaulaosa poistetaan ja lonkkanivel korvataan osittain tai kokonaan implanttien avulla. Tämän retrospektiivisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Yliopistollisessa eläinsairaalassa vuosina 2013–2021 tehtyjen lonkan tekonivelleikkausten komplikaatiot sekä selvittää komplikaatioiden ilmenemiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksessa leikkauksia tehtiin vain koirille. Lonkan tekonivelleikkausten komplikaatoiden määrä vaihtelee 5–20 % välillä riippuen tutkimuksesta. Hypoteesina tässä tutkimuksessa on, että komplikaatiotaso on korkeampi, sillä lonkan keinonivelleikkauksia on vasta aloitettu tekemään Yliopistollisessa eläinsairaalassa ja leikkausten määrä on vielä suhteellisen pieni. Tutkimukseen valittiin kaikki lonkan tekonivelleikkaukseen osallistuneet koirat, jotka leikattiin Yliopistollisessa eläinsairaalassa vuosina 2013–2021. Potilaiden komplikaatiot kirjattiin ylös ja luokiteltiin vähäisiin, huomattaviin ja katastrofaalisiin komplikaatioihin. Vähäisiksi komplikaatioiksi luokiteltiin sellaiset, jotka olivat parannettavissa ilman leikkaushoitoa, huomattavat vaativat kirurgista tai lääkkeellistä jatkohoitoa ja katastrofaaliset johtivat potilaan menehtymiseen tai eutanasiapäätökseen. Leikkauksia tehtiin yhteensä 54 kappaletta. Leikattuja koiria oli 46, joista seitsemältä leikattiin molemmat lonkat. Koirista 32,6 % (n=15) oli intakteja narttuja, 30,4 % (n=14) intakteja uroksia, 17,4 % (n=8) steriloituja narttuja ja 19,6 % (n=9) kastroituja uroksia. Koirien iän keskiarvo ± keskihajonta oli 3,4 ± 2,3 vuotta, nuorin 0,7 ja vanhin 8,7 vuotta. Koirien painot vaihtelivat 3,0 ja 57,5 kg välillä, keskiarvon ± keskihajonnan ollessa 25,9 kg ±11,5 kg. Tutkimukseen osallistui 23 eri rodun edustajia. Yleisin syy lonkan tekonivelleikkaukselle oli dysplasia ja/tai nivelrikko. 31 jalassa (57,4 %) diagnosoitiin dysplasia ja 32 jalassa (59,2 %) nivelrikko. Vasemmanpuoleisia lonkan tekoniveliä tehtiin 25 kappaletta (46,3 %) ja oikeanpuoleisia 29 kappaletta (53,7 %). Suuressa osassa THR-leikkauksia käytettiin sementitöntä (Kyon Zürich Cementless) tekoniveltä 48 leikkauksessa (88,9 %). Sementillisiä (Biomedtrix CFX) implantteja käytettiin vain kuudessa leikkauksessa (11,1 %), sillä se soveltui ainoastaan alle 10 kiloa painaville koirille. Eri asteisia komplikaatioita ilmeni 43,6 % eli 24 leikkauksessa. Komplikaatioiden kokonaismäärä oli 34, sillä osalla potilaista komplikaatioita todettiin useita. Katastrofaalikseksi luokiteltuja komplikaatioita havaittiin 2 tapauksessa (3,7 %). Huomattavia komplikaatioita havaittiin 13 tapauksessa (24,1 %) ja vähäisiä komplikaatioita 9 tapauksessa (16,7 %). Luksaatio oli yleisin huomattava komplikaatio ja se todettiin kuudessa tapauksessa (11,1 %).
-
(2022)Norovirus on merkittävä ruuansulatuskanavan patogeeni, joka aiheuttaa ihmisillä vuosittain infektioita ympäri maailman. Norovirukset voidaan jaotella kymmeneen eri genoryhmään, joissa on pääasiassa lajispesifisiä infektion aiheuttajia. Genoryhmän II norovirukset aiheuttavat infektioita sekä sioille että ihmisille, mutta pääasiassa sian ja ihmisen norovirukset ovat kuitenkin eri genotyyppejä. Mielenkiinnon on herättänyt kyseisten genotyyppien geneettinen samankaltaisuus ja norovirustestien lajispesifisyys, sillä joissakin tutkimuksissa on todettu ihmisen norovirustestin antaneen positiivisia tuloksia sian noroviruksille. Noroviruksen 15216-2-ISO-standardin mukaisen genoryhmän II PCR (eng. polymerase chain reaction)-testin tavoitteena on havaita noroviruksen genomi riskielintarvikkeista, kuten marjoista ja hedelmistä. Pääsääntöisesti testi on suunniteltu havaitsemaan ihmisten noroviruksia. Tässä alkuperäistutkimuksessa keskityttiin selvittämään noroviruksen 15216-2-ISO-standardin noroviruksen genoryhmän II mukaisten alukkeiden lajispesifisyyttä reaaliaikaisella RT-PCR (eng. reverse transcriptase polymerase chain reaction)-testillä, sillä aiempien tutkimuksien tulokset ovat herättäneet jatkotutkimuksen tarpeen. Ennen tutkimuksen tekoa uskoimme ristireaktioiden olevan mahdollisia genoryhmän II sian ja ihmisen koroviruksien samankaltaisen genomin vuoksi. Tutkimuksemme on tietääksemme ensimmäinen, jossa tutkitaan ihmisen genoryhmän II noroviruksille säädetyn 15216-2-ISO-standardin lajispesifisyyttä sian noroviruksen suhteen. Tutkimuksessa käytimme pakastettuja ja tuoreita sian ulostenäytteitä. Tutkimme yhteensä 100 testattavaa ulostenäytettä, yhden sian norovirukselle positiiviseksi todetun ulostenäytteen sekä 11 sian ulostetta sisältävää jätevesinäytettä. Teimme ulosteista ulostesuspensiot ja eristimme suspensioista RNA:ta kaupallisen eristyssarjan avulla. Tämän jälkeen monistimme näytteessä mahdollisesti olevaa noroviruksen RNA:ta DNA:na reaaliaikaisen käänteiskopioinnin ja polymeraasiketjureaktion avulla. Tutkimme näytteitä kahdessa erilaisissa testiolosuhteissa. 15216-2-ISO-standardin alukkeiden lisäksi testasimme positiivisen tuloksen antaneet ulostenäytteet ja kolme voimakkaimman tuloksen antanutta sian ulostenäytettä sisältävää jätevesinäytettä COG2R ja COG2F -alukkeilla. Saimme tutkimuksessamme 15216-2-ISO-standardin mukaisilla alukkeilla positiivisen tuloksen sian norovirukselle jo aiemmin sian norovirukselle positiiviseksi todetusta sian ulostenäytteestä. Lisäksi saimme positiivisia tuloksia seitsemästä muusta sian ulostenäytteestä ja yhdeksästä sian ulostetta sisältävistä jätevesinäytteistä kyseisillä alukkeilla. Kaikki seitsemän positiivisen tuloksen antanutta sian ulostenäytettä antoivat positiivisen tuloksen myös COG2R ja COG2F -alukkeilla. Kolme kyseisillä alukkeilla testaamaamme sian ulostetta sisältävää jätevesinäytettä antoivat positiivisen tuloksen. Tuloksemme tukevat ajatustamme siitä, että 15216-2-ISO-standardin mukainen RT-qPCR-testi havaitsee sian noroviruksia, sillä tutkimuksemme osoitti, että 15216-2-ISO-standardin mukainen RT-qPCR-testi voi antaa positiivisen tuloksen ainakin yhdelle sian noroviruksen genotyypille. Tutkimuksemme perusteella emme vielä osaa sanoa, antaako testi positiivisen tuloksen kaikille sian noroviruksen genoryhmän II genotyypeille, joten jatkotutkimuksissa positiivisen tuloksen antaneet näytteet sekvensoidaan tai muulla tavoin varmistetaan sian noroviruksiksi.
Now showing items 61-80 of 1351