Browsing by Author "Äikäs, Satu-Kaisa"

Traumat ovat yksi yleisimpiä eläinten ja ihmisten päivystykseen hakeutumisen syitä. Kuvantamistutkimuksilla on näiden potilaiden hoidossa keskeinen rooli. Traumapotilas on potilas, jolla on ulkoisen voiman aiheuttama äkillinen vakava tai hengenvaarallinen fyysinen vamma. Traumapotilaat ovat usein monivammapotilaita, joilla on vaurioita useammassa kehon osassa. Kuvantamismenetelmät ovat tärkeitä etenkin eläimillä, joiden oireiden arviointi on haastavaa. Eläimet eivät tuo oireitaan samalla tavalla esille kuin ihmiset. Tietyntyyppiset vammamekanismit aiheuttavat tiettyjä vammoja. Vammamekanismi huomioidaan koko tutkimus- ja hoitoprosessin ajan. Mitä suuremmasta vammaenergiasta on kyse, sitä todennäköisemmin potilaalla on merkittäviäkin kudosvaurioita, vaikka kliininen tilanne näyttää hyvältä ja vakaalta. Ihmislääketieteessä traumapotilaan kuvantaminen jaetaan alkuvaiheen kuvauksiin, tietokonetomografiatutkimukseen (TT) ja kontrolli- sekä lisäkuvauksiin. Alkuvaiheen kuvauksiin kuuluvat perinteisistä diagnostisen kuvantamisen menetelmistä muodostuvat rintaontelon ja lantion röntgenkuvaus sekä kohdennettu ultraäänitutkimus. Trauma-TT tutkimus tarkoittaa koko kehon kuvausta, jossa kuvataan pää, kaularanka, rintakehä ja vatsaontelo sekä lantio. Ihmislääketieteessä trauma-TT on yleisesti käytössä päivystystutkimuksissa. Koirilla ja kissoilla traumapotilaiden alkuvaiheen kuvantaminen on hyvin varustelluilla klinikoilla samankaltainen kuin ihmisillä, mutta TT-tutkimusta käytetään vähemmän. Eläinlääketieteessä TT-tutkimus on käytössä enimmäkseen valikoituihin tutkimuksiin. Eläinlääketieteessä TT-tutkimuksen käytön haasteena on laitteiden rajallinen saatavuus, korkeat kustannukset sekä traumapotilaiden kriittinen tila että kuvaukseen liittyvät anestesiatarpeet. Isoimmilla paikkakunnilla kontrolli- ja lisäkuvauksiin eläinlääketieteessä on lähes samanlaiset mahdollisuudet kuin ihmislääketieteessä. Ihmislääketieteessä TT-tutkimus on todettu hyödylliseksi traumapotilaan vammojen diagnosoinnissa. Traumapotilaiden kuvaukseen on luotu protokollia, mutta protokollissa on vaihtelua sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Useimmiten monivammapotilaalle suositellaan trauma-TT tutkimusta, koska sillä saadaan nopeasti iso määrä tarkkaa tietoa suuresta elinjoukosta. Koirilla ja kissoilla TT-tutkimuksen käyttöä traumapotilailla on tutkittu vähemmän kuin ihmisillä. Viimeisimmissä tutkimuksissa on saatu merkittäviä tuloksia TT-tutkimuksen hyödyistä koira- ja kissatraumapotilaille. Trauma-TT:n on todettu olevan huomattavasti sensitiivisempi havaitsemaan ilmarinta kuin perinteiset kuvantamismenetelmät ja sillä on saatu poissuljettua perinteisillä kuvantamismenetelmillä epäiltyjä vammoja, kuten rintakehän ja vatsaontelon vammoja. Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan todeta, että trauma-TT tutkimuksesta hyötyvät etenkin koira- ja kissamonivammapotilaat. Resursseja TT-tutkimuksen suorittamiseen Suomessa on jo olemassa, mutta tarvitaan koulutusta näiden resurssien hyödyntämiseen, esimerkiksi kouluttamalla päivystävät eläinlääkärit tulkitsemaan TT-kuvista potilaan selkeimmät ja suurimmat vammat käyttäen apuna strukturoitua tarkistuslistaa. Tämä kirjallisuuskatsaus tarjoaa eläinlääkäreille yhteenvedon TT-tutkimuksen mahdollisuuksista ja hyödyistä koira- ja kissatraumapotilailla tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella. Trauma-TT:tä hyödyntämällä parannetaan traumapotilaan tilan ja ennusteen arviointia sekä helpotetaan hoitopäätöksien tekemistä.