Browsing by Author "Ala-Risku, Virpi"

Aikaisemmat tutkimukset koiran kroonisesta pyodermasta ovat käsitelleet S. intermediuksen ekologiaa, virulenssitekijöitä (Ihrke et al. 1978, Fehrer et al. 1988, Loyd et al. 1991, Wegener & Pedersen 1992, Allaker et al. 1991, 1992, 1993), lymfosyyttien toimintaa (Day 1994), neutrofiilien toimintaa (Latimer et al. 1983), tulehdusvälittäjäaineita (Lloyd 1990), koirien rokottamista stafylokokkiantigeeneille (DeBoer et al. 1990a, 1990b) sekä stafylokokkiylihekkyyden vaikutusta pyoderman uusimiseen (Scott et al. 1978, Wisselink et al.1988). Kyseiset tutkimukset eivät kuitenkaan löytäneet mahdollista immunologista syytä sairauden kroonisuuteen. Koirien T-lymfosyyttien toimintaa eri sairauksissa on tutkittu vähän. Yksittäisten syvää pyodermaa sairastavien koirien T-lymfosyyttien toiminnassa on havaittu puutteita (Miller 1991). On myös epäilty, että T-lymfosyyttien kiinnittyminen iholle olisi sairailla koirilla vajavaista (Day1994). Kyseinen tutkija on myös epäillyt, että vain osa T-soluista toimisi vajavaisesti. B-solujen toiminta on ollut tutkituilla koirilla normaalia ja B-soluthan vaativat T-solujen erittämiä sytokiineja toimiakseen normaalisti. Eri T-lymfosyyttityyppien tutkiminen on koiralla tällä hetkellä kuitenkin vaikeaa, koska tyyppispesifiset reagenssit puuttuvat. Syventävien opintojen projektissa tutkittiin IgG-luokan vasta-ainetasoja terveillä ja furunkuloosia sairastavilla koirilla. Tutkimuksessa vertailtiin suoraan levyiltä mitattuja absorbansseja, jotka oli korjattu vertailukelpoisiksi jakamalla ne kunkin levyn positiivisen vertailuseerumin absorbanssiarvolla. Furunkuloosikoirien IgG-vasta-aineet S.intermedius-bakteeria vastaan olivat seIvästi kohonneet. ELISA- ja immunoblot-testit antoivat tästä varsin yhtäpitäviä tuloksia. Tutkielmassa käytetyt otokset olivat kuitenkin pieniä ja ei-satunnaisia, joten tulosten yleistettävyys on vähäinen. Koska aiempia tutkimustuloksia S.intermedius- vasta-aineista ja niiden mittaamisesta furunkuloosia sairastavilta koirilta ei ole julkaistu, on tulos silti mielenkiintoinen ja merkityksellinen ja antaa aiheen laajempiin jatkotutkimuksiin. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että furunkuloosia sairastavan koirien S.intermedius- spesiffnen IgG-vasta-ainetaso on kohonnut furunkuloosia sairastamattomien koirien vasta-ainetasoihin verrattuna. Furunkuloosia sairastavien koirien IgG-välitteisessä immuniteetissa ei siis tässä tutkimuksessa havaittu puutteita. Syy, miksi toiset koirat sairastuvat furunkuloosiin ja toiset eivät, ei tämän tutkimuksen löydösten perusteella näyttäisi olevan vasta-ainevälitteisessä immuniteetissa. Korkeat vasta-ainetasot sairaalla koiralla saattavat jopa pahentaa koiran kliinisiä oireita ja osaltaan vaikuttaa kroonisen tulehdusreaktion ylläpitoon. Terveiltä koirilta ei tässä tutkimuksessa löydetty S. intermedius-vasta-aineita. (Lyhennetty osasta "Johtopäätökset", koska tiivistelmää ei ollut.)