Browsing by Author "Alamäki, Charlotta"

Staphylococcus aureus (S. aureus) on ihmisten ja eläinten limakalvojen ja ihon normaalimikrobistoon kuuluva bakteeri. S. aureus on opportunistinen patogeeni, ja se voikin aiheuttaa oireilevan infektion immuunipuutteiselle henkilölle. S. aureus aiheuttaa pääasiassa eriasteisia ihotulehduksia ja virtsatieinfektioita. Metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus (MRSA) on antibioottikäytön seurauksena kehittynyt, beetalaktaameille ja usein muillekin mikrobilääkeryhmille vastustuskykyinen S. aureuksen muoto. Varsinkin huolimaton antibioottien käyttö valikoi mikrobilääkkeille vastustuskykyisiä bakteerikantoja ja antaa niille kilpailuetua elinympäristössä. Runsaan antibioottien käytön takia sairaalat ovat otollisia paikkoja MRSA:n leviämiselle ja selviytymiselle. MRSA aiheuttaa tyypillisesti leikkaushaavainfektioita, mutta se pystyy aiheuttamaan samoja sairauksia kuin mikrobilääkkeille herkkä muotonsakin. MRSA voi aiheuttaa yksittäisten tulehdusten lisäksi myös epidemioita, ja se onkin 2000-luvulla aiheuttanut jo kolme taudinpurkausta Helsingin Yliopistollisessa hevossairaalassa. Lisäksi MRSA on zoonoottinen bakteeri, eli se voi tarttua eläimistä ihmisiin ja toisinpäin. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, leviääkö metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus hevosten välillä talliolosuhteissa ja mitkä tekijät talleilla ja hevosissa tähän mahdollisesti vaikuttavat. MRSA:n leviämistä on tutkittu sairaalaolosuhteissa, mutta sairaalaympäristön ulkopuolisista tartunnoista hevosilla on vähemmän tutkimustietoa. Hypoteesina oli, että MRSA leviää talleilla heikommin kuin sairaalaolosuhteissa, sillä talleilla MRSA:n tartuntapaine on pienempi kuin sairaalaympäristöissä. Tutkimuksen tallit (n = 11) valittiin siten, että niiltä oli kuluneen vuoden aikana ollut Yliopistollisessa hevossairaalassa hoidossa vähintään yksi sellainen hevonen, joka oli kotiutuessaan antanut positiivisen MRSA-näytteen. Näistä niin sanotuista nollahevosista (n = 13) lähtöisin olevia tartuntoja talleilla yritettiin saada kiinni MRSA-seulontanäytteillä. Ennen näytteenottoa talleille lähetettiin kyselylomakkeet talleista ja hevosista. Kyselylomakkeiden avulla kartoitettiin MRSA:n leviämiseen liittyviä riskitekijöitä, kuten hevosten turpakontaktin mahdollisuutta, karsinaratkaisuja, hevosten määrää, ikää ja rotua, saatuja antibioottikuureja, kirurgiaa sekä aiempia sairaalahoitoja. Tutkimuksessa havaittiin MRSA:n leviävän talleilla hevosten välillä vain tietyissä olosuhteissa. Tilastollisesti merkitseviä tartunnalle altistavia tekijöitä olivat nuori ikä, kirurgiset operaatiot ja tietyntyyppiset, läheisen kontaktin mahdollistavat pitoratkaisut. Ratsuhevosena toimiminen taas osoittautui tilastollisesti tartunnalta suojelevaksi tekijäksi. Virhelähteenä ja epävarmuutta luovana tekijänä tutkimuksessa oli tutkimusasetelma sekä saatujen positiivisten tulosten vähäinen määrä. Tutkimustuloksia ei voi tällaisenaan suoraan yleistää, vaan lisää tutkimuksia tarvittaisiin ainakin tilastollisesti merkitsevien muuttujien osalta isommalla otannalla.