Browsing by Author "Aromaa, Maria"

Hevosten loislääkkeiden pitkäaikainen ja runsas käyttö on johtanut lääkeaineresistenssin kehittymiseen ja yleistymiseen. Tästä syystä on kokeiltu uusia käytäntöjä hevosten loistartuntojen kontrolloimiseksi. Kohdennetussa loishäätöstrategiassa lääkitään vain eniten madonmunia ulosteessaan erittävät hevoset. Tällöin voidaan hoitaa hevosten voimakkaita tartuntoja ilman, että koko loispopulaatioon kohdistuu lääkeaineiden aiheuttamaa valintapainetta resistenssin suuntaan. Lisäksi useilla hevosen elinympäristön loiskontaminaatiota vähentävillä menetelmillä, kuten laidunten kunnossapidolla, voidaan ilman lääkkeitä vaikuttaa hevosiin kohdistuvaan tartuntapaineeseen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Parascaris equorum- ja Strongylida-lahkon loistartuntojen esiintymistä suomalaisilla 2-vuotiailla tai nuoremmilla hevosilla ja tarkastella esiintyvyyden yhteyttä hevosten ylläpitoolosuhteisiin ja hoitorutiineihin. Samalla selvitettiin talleilla käytettyjä loishäätökäytäntöjä. Hypoteesina oli, että varsoilla esiintyy yleisesti suolinkaistartuntoja, erityisesti alle vuoden iässä. Varsinkin yli vuoden ikäisillä oletettiin esiintyvän myös Strongylida-tartuntoja. Talli- ja laidunhygieniaan vaikuttavilla tekijöillä oletettiin olevan merkittäviävaikutuksia tartuntojen esiintymiseen. Tutkimus tehtiin vuonna 2013 ja siihen hyväksyttiin mukaan kaikenrotuiset, vuonna 2011 tai sen jälkeen syntyneet, Suomessa asuvat varsat. Omistajia pyydettiin lähettämään tutkittavaksi tuoretta varsan ulostetta ja vastaamaan kyselytutkimukseen. Osallistumisen ehtona oli, että varsalle ei ole annettu loishäätölääkitystä vähintään kuukauteen ennen ulostenäytteenottoa. Ulostenäytteitä saatiin 159 varsasta, joista lopulliseen tarkasteluun otettiin mukaan 139 varsaa, joista oli saatu myös olosuhdekyselyn vastaus. Tartunnat diagnosoitiin määrittämällä madonmunien esiintyminen ulostenäytteessä flotaatioon perustuvalla modifioidulla McMastermenetelmällä. Ulostenäytetuloksia tarkasteltiin tilastollisesti yhdessä kyselyn vastausten kanssa varsojenloistartuntapaineeseen mahdollisesti vaikuttavien tekijöiden merkityksen arvioimiseksi. Varsoilla havaitut tartunnanaiheuttajaloiset olivat Strongylida-lahkon madot (57,6 %, pääasiassacyathostominae), Parascaris equorum (11,5 %), Eimeria leuckarti (5,8 %) ja Strongyloides w esteri (2,2 %). Parascaris equorum -prevalenssi oli odotettua pienempi, mikä saattoi johtua siitä, että vaadittu lääkityksestä kulunut aika oli lyhyempi kuin loisen prepatenssiaika. Maitovarsoilla esiintyi vanhempia varsoja enemmän suolinkaistartuntoja. Strongylida-tartunnat olivat yleisempiä 1- ja 2-vuotiailla varsoilla kuin maitovarsoilla. Strongylida-tartuntoja esiintyi vähemmän, jos laidunpinta-alaa oli yli puoli hehtaaria hevosta kohti tai lantakasat rikottiin tai levitettiin laitumelle. Pihatossa asuminen lisäsi tartunnan riskiä. Suolinkaistartuntojen esiintymiseen taas vaikutti karsinan tai pihaton siivoustiheys ja tallilla syntyvien varsojen määrä. Laidunympäristön kontaminaationäytti vaikuttavan merkittävämmin Strongylida- kuin suolinkaistartuntojen esiintyvyyteen ja tallihygienia taas päinvastoin. Eri tekijät vaikuttavat yhdessä tallin hevosten tartuntapainetilanteeseen. Loistartuntojen ehkäisy ja hoito tuleekin suunnitella tallikohtaisesti ottaen eri tekijät huomioon. Hyödyntämällä kohdennetun loishäädön periaatetta yhdessä hyvien talli- ja laidunhygienisten käytäntöjen kanssa voidaan loishäätölääkkeiden käyttöä vähentää. Näin voidaan ehkäistä paitsi hevosten voimakkaita loistartuntoja, myös loisten lääkeaineresistenssin yleistymistä.