Browsing by Author "Berghem, Fiia"

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lonkkakuvaustuloksen ja kliinisen oireilun välistä yhteyttä saksanpaimenkoirilla. Työ liittyi laajempaan lonkkatutkimusprojektiin, jonka tarkoituksena oli paikantaa lonkkadysplasiaan vaikuttavia geenejä eri roduissa sekä selvittää lonkkadysplasian kehittymiseen ja siihen liittyvään kliiniseen oireiluun vaikuttavia ympäristötekijöitä. Lonkkadysplasia on yleinen ortopedinen sairaus suurilla koiraroduilla. Se on kvantitatiivinen ominaisuus, jonka ilmenemiseen vaikuttavat perintötekijöiden lisäksi useat eri ympäristötekijät, kuten ruokinta ja liikunta. Lonkkadysplasialle alttiit koirat syntyvät normaalilonkkaisina ja kehittävät merkkejä lonkkien löysyydestä heti ensimmäisten elinviikkojen aikana. Nivelen löysyys mahdollistaa lonkkaluun pään subluksaation ja altistaa sekä pehmytkudos- että luustorakenteet epänormaalille kuormitukselle. Tämän seurauksena lonkkanivel kehittyy väärän malliseksi ja epänormaali kuormitus jatkuu. Lonkkadysplasian seurauksena kehittyy osteoartriittia, josta johtuu suurin osa aikuisten koirien lonkkadysplasiaan liittyvistä oireista. Kroonisten kipuoireiden tunnistamisessa voidaan käyttää sitä varten kehitettyä indeksiä (Helsinki Chronic Pain Index, HCPI) tai erilaisia visuaalisia arviointiasteikkoja. Tutkimus toteutettiin kyselykaavakkeella, johon koirien omistajat kävivät vastaamassa internetissä. Lomakkeessa kysyttiin koiran perustietojen ja linjan lisäksi mm. lonkkakuvaustuloksesta, oireista, yleistilasta, käytetyistä hoidoista ja muista vioista. Yleistilaa koskevien kysymysten perusteella laskettiin HCPI, ja lomakkeessa oli lisäksi kaksi visuaalista arviointiasteikkoa koiran liikuntavaikeuksien ja elämänlaadun arviointiin. Lomakkeeseen oli tullut aineiston käsittelyn aloittamiseen mennessä 260 vastausta koskien saksanpaimenkoiria, joilla oli virallinen lonkkakuvaustulos. Tulokset käsiteltiin tilastollisesti. Tulosten perusteella lonkkadysplasiasta kärsivät koirat oireilevat yleisemmin, nuorempina, ja niillä on enemmän erilaisia oireita kuin lonkiltaan terveiksi kuvatuilla koirilla. Aineiston perusteella dysplastisille koirille tyypillisimpiä oireita ovat jänislaukka, vaikeudet päästä ylös levon jälkeen ja vaikeudet hypätä. Sen sijaan kivun ääntely ja peitsaaminen eivät näyttäneet saksanpaimenkoirilla liittyvän lonkkadysplasiaan. Myös HCPI oli korkeampi huonon lonkkakuvaustuloksen saaneilla koirilla, mikä kertoo niiden kärsivän useammin kroonisesta kivusta. Lonkkakuvaustuloksen lisäksi HCPI:iin vaikuttivat koiran ikä, paino, osa käytetyistä hoidoista sekä selkä-, polvi- ja kyynärviat. Saksanpaimenkoiran eri linjojen välillä ei ollut eroa lonkkadysplasian esiintyvyydessä, mutta sen sijaan käyttölinjaisuus näytti suojaavan lonkkadysplasiaan liittyviltä kliinisiltä oireilta näyttelylinjaisiin verrattuna.