Browsing by Author "Enbom, Tuulia"

Siat elävät intensiivisessä tuotannossa yleensä karussa ja virikeköyhässä ympäristössä. Sopivan virikemateriaalin lisääminen sikojen karsinoihin uskotaan olevan hyvä keino lisätä sikojen hyvinvointia, vähentää sikojen kokemaa stressiä ja sikojen haitallista käyttäytymistä. Haitallinen käyttäytyminen voi johtaa muun muassa sikojen hännänpurentaan. Tämän alkuperäistutkimuksen sisältävän lisensiaatintyön tutkielman tavoitteena on selvittää imeväisikäisten porsaiden käyttäytymistä makuullemenon yhteydessä, sekä sisalköydestä valmistettujen virikkeiden vaikutusta siihen. Tutkimuksessa selvitetään porsaiden käyttäytymistä makuullemenon yhteydessä, sillä porsaiden pesämateriaaleihin kohdistuvasta käyttäytymisestä on toistaiseksi hyvin vähän tutkimustietoa saatavilla. Ensimmäinen tutkimushypoteesi oli, että ne porsaat, joiden oli mahdollista kohdistaa tutkivaa käyttäytymistään sisalköysiin syntymästään lähtien, eivät kohdistaisi tutkivaa käyttäytymistään niin paljon muihin karsinan porsaisiin verrattuna sellaisen karsinan porsaisiin, joilla ei ollut sisalköysiä virikkeinään. Toinen tutkimushypoteesi oli se, että porsaat koskettelevat köysiä ennen nukkumaanmenoa, ja että se vähentää toisten porsaiden koskettelua ennen nukkumaanmenoa. Tutkimus suoritettiin suomalaisessa yhdistelmäsikalassa emakoiden porsitusosastoissa, joissa oli käytössä häkkiporsitus. Tutkimukseen valittiin yhteensä 34 porsituskarsinaa, joista puolet varustettiin sisalköydestä tehdyillä virikkeillä, ja puolet karsinoista toimivat kontrollikarsinoina. Tutkimuksessa mukana olleet kaksi porsasryhmää syntyivät kuukauden välein marraskuussa ja joulukuussa. Ulkoilman lämpötila laski huomattavasti kuukauden aikana, ja sen myötä laski myös sikalan sisälämpötila. Porsaita videokuvattiin porsituskarsinoissa porsaiden syntymästä vieroitukseen asti. Tutkimusmenetelmänä käytettiin porsaiden käyttäytymisen mittaamista porsaiden asettuessa makuulle ennen nukahtamista, sillä niiden käyttäytymistä ja virikkeiden käyttöä haluttiin selvittää niiden mennessä nukkumaan. Tämä toteutettiin katsomalla videokuvattua materiaalia, ja kirjaamalla porsaiden eri käyttäytymisten esiintyminen videokuvatusta materiaalista. Jokaisen tutkimuksessa mukana olleen porsituskarsinan videomateriaalista seurattiin porsaiden makuullemenoa niiden ollessa viikon ikäisiä ja toisen kerran porsaiden ollessa kahden viikon ikäisiä. Tutkimuksessa todettiin ympäristön lämpötilan vaikuttavan yhden viikon ikäisten porsaiden käyttäytymiseen siten, että viileämmässä ympäristössä porsaat koskettelivat enemmän muita porsaita makuullemenon aikana. Tämä saattaa johtua siitä, että porsailla oli kylmä, jolloin ne kokivat olonsa epämukavaksi, ja tämä lisäsi muiden porsaiden koskettelua. Virikekarsinoissa olevien porsaiden makuullemenon todettiin kestävän kauemmin porsaiden ollessa kahden viikon ikäisiä verrattuna virikeköyhien kontrollikarsinoiden porsaisiin. Lisää tutkimusta tarvitaan, jotta saataisiin selvitettyä syy tälle erolle. Mahdollista on, että ympäristön materiaalin muokkaaminen makuullemennessä on porsaille sisäsyntyinen käyttäytymismuoto, ja tästä syystä ne käyttävät aikaa siihen.