Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Hänninen, Laura"

Sort by: Order: Results:

  • Huttunen, Ulla; Hänninen, Laura (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1994)
    Yleisesti Suomessa pieneläimillä käytettävä rauhoitusaine, medetomidiini, hidastaa voimakkaasti sydämen syketiheyttä. Medetomidiini aiheuttaa myös sydämen rytmihäiriöitä ja verenpaineen muutoksia. Atropiinia on aikaisemmissa tutkimuksissa suositeltu medetomidiinin esilääkitykseksi nostamaan sydämen syketiheyttä. Atropiinin käyttö ei kuitenkaan uusimpien tutkimuksien mukaan ole kiistatonta, silla se voi mm. aiheuttaa rytmihäiriöita ja hypertensiota. Verapamiili on ihmisillä yleisesti verenpaine- ja rytmihäiriölääkkeenä käytetty kalsiumkanavien salpaaja. Sen on kuitenkin muutamassa ulkomaisessa tutkimuksessa todettu nostavan sydämen syketiheyttä käytettäessä alfa2-agonistin kanssa. Tarkoitus oli vertailla miten verapamiili toimii annettaessa atropiinin tavoin. Tutkimuksessamme käytimme kuutta koekoiraa, joista jokainen osallistui yhdeksään erilaiseen satunnaistettuun koesuoritukseen. Yhteensä koesuorituksia oli siis 54. Kontrolliryhmälle annettiin medetomidiini-NaCl-yhdistelmää. Verenpaine, sydän sekä hengitysfrekvenssit ja EKG -muutokset rekisteröitiin viiden ja myöhemmin kymmenen minuutin välein. Verikaasuanalyysiä varten otettiin valtimoverinäytteitä. Totesimme verapamiilin nostavan lyhytaikaisesti medetomidiinilla rauhoitettujen koirien sydämen syketiheyttä, jos lääkeaine annettiin yhtäaikaa tai 15 minuuttia medetomidiinin jälkeen. Verapamiili nopeutti verenpaineen laskua medetomidiinin aiheuttamasta hypertensiosta. Vaikutukset kestivät keskimäärin n. 10 minuuttia. Hereillä olevalle koiralle verapamiili aiheutti AV- johtumishäiriöitä. Lääkeaine ei vaikuttanut johtumishäiriöiden esiintyvyyteen rauhoitetuilla koirilla. Atropiini aiheutti hypertensiota annosteltaessa ennen tai jälkeen sekä yhtäaikaa medetomidiini kanssa. Se aiheutti satunnaisia takyarytmioita. Atropiinin vaikutusten yksilölliset erot olivat hyvin suuret, joten niiden ennustettavuus todettiin huonoksi. Valtimoverikaasunäytteissä emme todenneet atropiinilla tai verapamiililla olevan merkittäviä eroja kontrolliryhmään.