Browsing by Author "Huttunen, Veera"

Kokkidioosi on Eimeriidae-heimoon kuuluvan yksisoluisen loisen aiheuttama suolistosairaus, jota esiintyy useilla eri eläinlajeilla. Kyseessä on yksi tärkeimmistä siipikarjan sairauksista, joka aiheuttaa merkittävät taloudelliset tappiot vuosittain ympäri maailman. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on perehtyä kanojen kokkidioosiin taudinaiheuttajana sekä tartunnan riskitekijöihin, oireisiin, diagnostiikkaan ja ehkäisyyn. Pohdinta-osuudessa keskitytään etenkin harrastekanojen kokkidioosin erityispiirteisiin ja taudin ehkäisyyn. Kokkidit ovat isäntälajispesifejä ja kanoille merkittäviä tautia aiheuttavia lajeja on löydetty seitsemän (E. acervulina, E. brunetti, E. maxima, E. mitis, E. necatrix, E. praecox ja E. tenella). Kana saa tartunnan suoraan ulosteeseen eritetyistä infektiivisistä ookystista, joita se saa suuhunsa rehun, veden tai kuivikkeiden mukana. Kokkidioosi voi Eimeria-lajista, infektioannoksesta ja vastustuskyvystä riippuen aiheuttaa kanoille kliinisen taudin, johon kuuluu muun muassa ripulia, apaattisuutta, syömättömyyttä, heikentynyttä kasvua, laihtumista ja pahimmillaan kuolemia. Oireita esiintyy etenkin nuorilla kanoilla. Tauti voi esiintyä myös subkliinisenä, jolloin oireina nähdään heikentynyttä kasvua ja muninnan vähenemistä. Diagnoosin varmistamiseksi tarvitaan oirekuvan lisäksi histologisia ja patologisia näytteitä. Parhaimpaan tulokseen päästään post mortem -tutkimuksella eli raadonavauksella, jota varten ei harrastekanalassa usein haluta lopettaa kanoja. Tautia ehkäistään harrastekanaloissa hyvällä hygienialla, kuivilla olosuhteilla ja stressittömällä ympäristöllä. Tuotantokanoille ja broilereille käytetään lisäksi rokotuksia ja kokkidien estolääkkeitä. Niin harrastekanojen omistajien kuin kanoja hoitavien eläinlääkäreidenkin tulisi kiinnittää tautiin enemmän huomiota, jotta se tunnistettaisiin ajoissa ja tilanteeseen osattaisiin puuttua taudin puhjettua. Kaikkein tärkeintä olisi keskittyä kokkidioosin ehkäisyyn, sillä taudin hoito on vaikeaa.