Browsing by Author "Jokinen, Sara"

Laiduntavien märehtijöiden mahasuolikanavan loistartunnat ovat maailmalla merkittävä ongelma. Loistartunnat voivat vaikuttaa negatiivisesti esimerkiksi eläinten kasvuun ja kuolleisuuteen, joten tartunnoilla voi olla huomattava vaikutus maatilojen kannattavuuteen. Loistartuntojen kontrollointi perustuu pitkälti osin loishäätölääkkeiden käyttämiseen, koska ne ovat laajakirjoisia, hyvin siedettyjä ja edullisia. Lääkkeiden hallitsemattoman käytön vuoksi loislääkeresistenssiä esiintyy maailmanlaajuisesti etenevissä määrin. Resistenssin yleistymisen vuoksi nykyisten lääkkeiden käyttäminen rutiininomaisesti on kestämätöntä ja uusien lääkkeiden kehittäminen on kallista. Maatilojen loistilanteen kontrolloimisessa on tärkeää havaita loisten häätöön käytettäviä lääkkeitä kohtaan muodostuva resistenssi mahdollisimman aikaisin. Loislääkeresistenssin havaitsemiseen on kehitetty Fecal egg count reduction -testi, joka on tällä hetkellä ainoa tapa havaita luotettavasti märehtijöiden mahasuolikanavan sukkulamatojen loislääkeresistenssiä. Testissä vertaillaan loismunamääriä ennen ja jälkeen loisten häätöön käytettävien lääkkeiden antamista. Loislääkeresistenssin esiintymisestä Suomessa ei ole olemassa tutkimustietoa, mutta epäilyjä resistenssin ilmenemisestä on esitetty. Tutkielmassa käsitellään lampaiden loislääkeresistenssin osoittamista Fecal egg count reduction (FECR) -testin avulla. Kirjallisuuskatsaus käsittelee testin suorittamista, siihen liittyviä tekijöitä sekä testin luotettavuutta ja ongelmia. Tutkielma sisältää alkuperäistutkimuksen, jossa testi suoritettiin suomalaisella lammastilalla tiettävästi ensimmäistä kertaa Suomessa. Tutkimuksen hypoteesina oli, että kyseisellä tilalla esiintyy loislääkeresistenssiä. FECR-testin avulla tutkittiin kahden eri mahasuolikanavan loisten häätöön käytettävän lääkkeen tehoa noin neljän kuukauden ikäisillä karitsoilla. Testissä oli mukana yhteensä 32 eläintä. Kartisoilta kerättiin yksilökohtaiset ulostenäytteet ennen ja jälkeen lääkityksen. Näytteet lähetettiin ulkopuoliseen laboratorioon, missä näytteistä laskettiin loismunien määrä modifioitua McMaster-menetelmää käyttäen. Loismunamäärien analysoimiseen käytettiin eggCounts-verkkosivustoa, jonka avulla saatiin FECR-testin tulokset. Samalla testattiin tämän verkko-ohjelmiston käytettävyyttä. Testissä oli lääkittävien ryhmien lisäksi mukana kontrolliryhmä. Tulosten perusteella testissä mukana olleiden loisten häätöön käytettävien lääkkeiden tehon katsottiin olevan laskeneen. Tuloksiin voi vaikuttaa useat eri tekijät, joten tuloksia ei voi arvioida suoraviivaisesti. Tulokset olivat tutkimuksen hypoteesin mukaiset, eli tulosten perusteella kyseisellä lammastilalla esiintyi resistenssiä kahta yleisesti käytettyä loisten häätöön käytettävää lääkettä kohtaan. Testi saatiin suoritettua onnistuneesti ja pilottikokeen perusteella se on käytettävissä loislääkeresistenssin esiintymisen havaitsemiseen Suomessa. Lisäksi työ antaa eläinlääkäreille ohjeita suorittaa vastaava testi Suomessa sekä arvioida tulosten luotettavuutta.