Browsing by Author "Kairento, Henna"

Valtimotauti on yksi länsimaisten ihmisten merkittävimmistä kuolinsyistä. Tauti on etenevä krooninen ja tulehduksellinen rappeumasairaus, jossa kolesterolipitoisia partikkeleita kertyy plakiksi valtimon seinämään, valtimoiden läpimitta pienenee ja veren virtaus hankaloituu. Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa ja Helsingin Eviran patologian yksikössä on vuonna 2015 todettu kahdella suomalaisella korat-rotuisella kissalla ruumiinavauksen yhteydessä valtimotauti. Kissoilla ei tiedetä esiintyvän spontaania eli itsestään syntyvää valtimotautia. Koska Helsingissä avatuilla valtimotautia sairastaneilla kissoilla ei kummallakaan ollut sairaudelle altistavia lääkityksiä tai sairauksia ja ne olivat keskenään sisaruksia, on mahdollista, että kissoilla on jokin perinnöllinen alttius taudille. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, esiintyykö suomalaisilla korat-rotuisilla kissoilla viitteitä normaalista poikkeavasta rasva-aineenvaihdunnasta ja siten antaa pohja kissojen valtimotaudin aiheuttajan selvitystyölle. Ihmisillä valtimotaudille altistaa muun muassa veren kohonnut ”pahan” LDL-kolesterolin pitoisuus sekä matala ”hyvän” HDL-kolesterolin pitoisuus. Koratien (n=49) plasmasta määritettiin kokonaiskolesterolin, kokonaistriglyseridien, LDLkolesterolin ja HDL-kolesterolin pitoisuudet ja verrattiin niitä terveiden muun rotuisten verrokkikissojen (n=13) plasman pitoisuuksiin. Korateilla todettiin merkitsevästi korkeammat plasman kokonaiskolesterolipitoisuudet (ka 4,45 ± 1,05 vs. 3,42 ± 0,93 mmol/l, p = 0, 0012) ja HDL-pitoisuudet (ka 3,12 ± 0,60 vs. 2,39 ± 0,74 mmol/l, p = 0,0003) kuin kontrollikissoilla. LDL-pitoisuuksissa ei todettu merkitsevää eroa. Tulosten perusteella korkea LDL-pitoisuus tuskin on ollut korateilla valtimotaudille altistanut tekijä. Sen sijaan koratien HDL-pitoisuudet olivat poikkeavan korkeita ja koska ne erosivat merkitsevästi terveistä kontrollikissoista, voisikin olla, että HDL ei ole näillä kissoilla taudilta suojaava tekijä. Ihmisillä ja hiirillä HDL-partikkelien tiedetään voivan muuttua toimimattomiksi tietyissä olosuhteissa ja menettää siten valtimotaudilta suojaava vaikutuksensa. Kissojen mahdollisesti toimimattoman HDL:n toteaminen ja taustalla olevan syyn selvittäminen vaatisi jatkotutkimuksia.