Browsing by Author "Kalmari, Anna"

Kanin (Oryctolagus cuniculus) anatomian tunteminen on hyödyllistä pieneläimiä hoitavalle eläinlääkärille, sillä kani on yleinen lemmikki suomalaisissa talouksissa. Tämän kirjallisuuskatsauksen muotoon kirjoitetun lisensiaatintyön tarkoituksena on kuvailla kanin anatomia, ja lisäksi kuvailun yhteydessä käsitellään lyhyesti anatomian merkitystä kanin elimistön toimintaan. Kirjallisuudessa kanin anatomiaa käsitellään kuvallisissa atlaksissa, jotka ovat hyvin vanhoja teoksia, sekä uudemmissa tutkimuksissa, jotka ovat usein keskittyneet ihmisen ja kanin anatomian erojen selventämiseen. Kani on jäniseläimiin kuuluva nisäkäs, joka elää laumassa ja on kasveja ravintonaan käyttävä saaliseläin. Lajin anatomiassa näkyvät sopeumat tällaiseen elämään: prominentit aistielimet, voimakkaat lihakset, sekä takasuolifermentoijan ruoansulatuskanava. Ihmisen suorittama domestikaatio ja jalostus on muuttanut kania vain vähän, mutta jotkin jalostuksen tuotteena saavutetut piirteet voivat altistaa kanin terveysongelmille. Kanin iho on hyvin ohutta, mikä on otettava huomioon hoitotilanteissa. Ohutta ihoa peittää tiivis turkki, joka auttaa kania sopeutumaan erilaisiin ilmastoihin. Kanin tuki- ja liikuntaelimistölle on ominaista, että luusto on kevyt eläimen painoon nähden, mutta lihakset ovat voimakkaat. Pään luusto on ohutta, ja siihen kiinnittyvät hampaat, jotka kanilla kasvavat jatkuvasti. Purulihaksisto on keskittynyt poskien ympärille ja on tehokas jauhamisliikkeen tuottamisessa. Jauhamisliike on ehdottoman tärkeää kasvinsyöjälle. Kanin sydämessä on erikoisuus, jota ei ole muilla kotieläiminä pidettävillä nisäkkäillä: molemmat eteis-kammioläpät ovat kaksiosaisia. Lisäksi kanilla on kaksi etuonttolaskimoa. Kanin rintaontelossa sijaitsee kanin koko elämän ajan kateenkorva. Ruoansulatuselimistön keskeisin osa on umpisuoli, jossa ruokamassan fermentointi tapahtuu. Paksusuolessa on erikoistunut osa, jonka avulla kani muodostaa kahdenlaisia papanoita. Maksa sijaitsee muille kotieläimille tyypillisesti, mutta sen kaudaalinen lohko omaa ohuen tyviosan, jonka ympäri lohko voi torsioitua. Kanin lisääntymiselimistössä on merkittäviä seikkoja sekä uroksilla, että naarailla: uroksella inguinaalikanava säilyy avonaisena läpi elämän, ja naaraalla on kaksi kohdunkaulaa. Kanin silmät ja korvalehdet ovat huomattavan suuret, sillä niillä on tärkeä funktio petoeläinten havaitsemisessa.