Browsing by Author "Kantela, Hanne"

Suomessa koiralla käytetään useita eri mikrobilääkeryhmiin kuuluvia antibiootteja, joiden käyttäytyminen koiran elimistössä on hyvin lääkeainekohtaista. Yhteinen piirre on kuitenkin niiden antimikrobinen ominaisuus. Tässä työssä tehtiin yhteenveto koirilla Suomessa yleisesti systeemisesti käytettävistä antibiooteista ja niiden farmakokineettisistä ominaisuuksista. Tuloksia voidaan hyödyntää kliinisessä potilastyössä (esimerkiksi auttaa eläinlääkäriä työssään valitsemaan oikea antibioottihoito koirapotilaalleen, joka esimerkiksi sairastunut syvään ihotulehdukseen mutta kärsii myös munuaisten vajaatoiminnasta) ja niistä on hyötyä Suomen kennelliitolle työstettäessä lääkeainekohtaisia dopingvaroaikoja koirille. Työssä etsittiin tehdyistä tutkimuksista eri mikrobilääkeryhmien vaikutusmekanismit, käyttöindikaatiot ja erityisesti antibioottien farmakokineettiset ominaisuudet koskien etenkin niiden metaboliaa ja eliminaatiota elimistöstä. Tutkimuksista kävi ilmi, että vaikka antibiootit kuuluvat samaan mikrobilääkeryhmään, niiden kinetiikka koiralla voi vaihdella ja jopa eritysreitti voi poiketa lääkeaineittain. Tästä esimerkkinä kinolonit, jotka pääasiassa eritetään munuaisten kautta, mutta joista difloksasiini eritetään 80 %:sti suoleen. Kennelliiton tämänhetkisten antidopingsäädösten mukaan antibioottien varoaika on yleisesti 7 vuorokautta, poikkeuksena injektiona annettavat pitkävaikutteiset prokaiinipenisilliinit, joiden varoaika on 14 vuorokautta. Lisäksi säännöissä ohjeistetaan, että näytteenä otetaan ensisijaisesti vain virtsanäyte Verinäyte otetaan vain, jos virtsanäytettä ei saada tai erikoistapauksissa, esimerkiksi epäiltäessä alkoholin antamista koiralle. Eräiden antibioottien (esimerkiksi kefovesiinin) eliminaation puoliintumisajat ovat niin pitkät että 7 vuorokautta ei riitä nollatoleranssiin. Toisaalta joitakin antibiootteja ei voida todeta virtsasta, koska ne poistuvat pääasiassa vain ulosteisiin. Tällaisia ovat esimerkiksi klindamysiini ja difloksasiini. Sääntöjen noudattaminen ei siis välttämättä takaa että koira olisi puhdas lääkeaineista, vaikka varoaikoja olisi noudatettukin. Dopingvaroajat ovat aina kuitenkin vain ohjeellisia, koska mm. annos, lääkekuurin pituus ja lisäksi koirien yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat eliminaationopeuteen. Terve koira poistaa lääkeaineet yleensä nopeammin kuin sairas, ja etenkin munuaisten ja maksan vajaatoiminasta kärsivien koirien eliminaatiokyky on heikompi kuin terveillä. Tästä huolimatta ohjeellisten dopingvaroaikojen tulee perustua farmakokineettisiin tutkimuksiin ja niiden tulee olla lääkeainekohtaisia.