Browsing by Author "Kasanen, Iiris"

Yhä useampi suomalainen lypsykarjatila siirtyy käyttämään automaattista lypsyjärjestelmää. Automaattisessa lypsyssä on eroja tavalliseen lypsyyn verrattuna monia eroja, jotka mahdollisesti vaikuttavat utareterveyteen, esimerkiksi keskimäärin kolmasti vuorokaudessa tapahtuva lypsy, epäsäännölliset lypsyvälit ja koneellinen esikäsittely ilman ihmistä. Tutkimustulokset automaattilypsyn vaikutuksesta utareterveyteen ovat ristiriitaisia. Tässä tutkimuksessa seurattiin kahden suomalaisen yksityistilan siirtymistä parsinavetasta automaattiseen lypsyjärjestelmään. Viidellä tilakäynnillä seurattiin neljännes- ja lehmäkohtaisesti vedinten kuntoa sekä tulehdusten ja infektioiden määrää. Seuranta-aika oli noin 14 kuukautta. Automaattilypsyyn siirtyminen näytti huonontavan utareterveyttä. Vedinten kunto huononi ja tulehdusten ja infektioiden määrä kasvoi. Utareterveys pysyi kuitenkin hyvällä tasolla koko seuranta-ajan. Infektoituneista neljänneksistä eristettyjen bakteerien jakauma oli erilainen kuin suomalaisilla tiloilla yleensä, ympäristöperäisten bakteerien osuus oli suurempi. On vaikea eritellä, mitkä tekijät vaikuttivat utareterveyden huononemiseen. Vedinten kuntoa saattaa rasittaa keskimäärin kolme kertaa päivässä tapahtuva lypsy. Tulehdusten ja infektioiden määrään vaikuttaa todennäköisesti myös muut lehmien kokemat muutokset, esimerkiksi siirtyminen parsinavetasta pihattoon. Pihatto-olosuhteet saattavat selittää myös ympäristöperäisten bakteerien suuren osuuden. Seuranta-aika oli liian lyhyt, jotta oltaisi päästy näkemään, mille tasolle utareterveys asettuu ajan myötä. Lisäksi tutkimuksen aineisto oli hyvin rajallinen, joten tuloksia voidaan pitää korkeintaan suunta antavina. Kaiken kaikkiaan todetaan, että automaattilypsyyn siirryttäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota utareterveyteen ja opeteltava uudet tavat sen tarkkailuun. Lisätutkimuksia tarvitaan isommalla aineistolla ja pidemmällä seuranta-ajalla.