Browsing by Author "Kerstinä, Hannu"

Hevosen lannehalvaus tunnetaan rasitusperäisenä syndroomana, jonka oireina ilmenee tyypillisimmin lihaskipua ja kramppeja. Lannehalvauksen oireet johtuvat pääasiassa lihaskudoksen vaurioista. Lannehalvausta pidettiin pitkään yhtenä sairautena, mutta tutkimustiedon lisääntymisen seurauksena sen havaittiin olevan enemmänkin syndrooma. Nykyään tiedetään, että lannehalvaus koostuu ainakin kolmesta, syntymekanismiltaan erilaisesta lihassairaudesta, joiden kliiniset oireet muistuttavat toisiaan. Tässä kirjallisuuskatsauksessa on käytetty hyväksi professori Valberg:in kuvaamaa lannehalvauksen jaottelutapaa, jolloin sairaus jaetaan aluksi kahteen pääryhmään aiheuttajamekanismin perusteella. Ensimmäiseen ryhmään kuuluu sporadinen rasitukseen liittyvä lannehalvaus. Sporadisessa lannehalvauksessa jokin yksittäinen tekijä tai usean yksittäisten tekijöiden summa aiheuttaa lihaksissa tilapäisen häiriön ja sen seurauksena lihaskudoksen vaurioita. Sporadisessa muodossa lihas on periaatteessa muuten terve ja kohtausten uusiutuminen on tästä syystä harvinaista. Toiseen ryhmään kuuluvat krooniset lannehalvausmuodot, toistuva rasitusperäinen lannehalvaus eli RER ja polysakkaridien kertymäsairaus eli PSSM. Kroonisten muotojen syynä on lihaksessa oleva perinnöllinen vika, joka aiheuttaa erilaisten tekijöiden altistamana toistuvaa rabdomyolyysia ja johtaa hoitamattomana krooniseen lannehalvausongelmaan. Toistuvan rasitusperäisen lannehalvauksen eli RER:n patogeneesiä on tutkittu paljon, mutta sitä ei ole saatu aukottomasti selvitettyä. Tällä hetkellä sen todennäköisimpänä syynä pidetään lihassolunsisäistä kalsiumin säätelyn häiriötä. Erilaiset altistavat tekijät vaikuttavat kuitenkin merkittävästi kohtausten esiintymistiheyteen ja oireiden voimakkuuteen. Lisääntyneen vapaan solunsisäisen kalsiumpitoisuuden epäillään ainakin osittain aiheuttavan kohtauksissa syntyvät lihasvauriot. Vapaan solunsisäisen kalsiumin tiedetään johtavan suurina pitoisuuksina lihaskramppeihin ja lisäksi se on suurina pitoisuuksina haitallista monille solun toiminnoille ja voi siten johtaa jopa solukuolemiin. PSSM johtuu lihassolun häiriintyneestä hiilihydraattimetaboliasta, jonka seurauksena luurankolihaksiin muodostuu poikkeuksellisen paljon glykogeenia tai epänormaalia polysakkaridia. Hevoset eivät pysty käyttämään epänormaalisti muodostunutta polysakkaridia lihassolujen energialähteeksi, jonka seurauksena syntyy energian puutetta ja lisäksi se kumuloituu lihaksiin, aiheuttaen hevoselle lihaskramppeja ja kipua. Tähän kirjallisuuskatsaukseen on pyritty kokoamaan lannehalvauksen eri tyypit kattava kokonaisuus, jotta sairauden eri muodot tunnistettaisiin ja se osattaisiin hoitaa oikealla tavalla. Eri lannehalvausmuotojen diagnosoimisessa ja hoidossa voidaan käyttää hyvin pitkälle samankaltaisia menetelmiä. Lannehalvausta sairastavan hevosen diagnosointi ja hoito ei saisi kuitenkaan rajoittua pelkästään akuutin vaiheeseen, vaan jalostuksen ja hevosen käyttömahdollisuuksien vuoksi olisi tärkeää tunnistaa mitä lannehalvausmuotoa hevonen sairastaa. Kroonisten lannehalvausmuotojen epäillään olevan perinnöllisiä ja suositelluilla hoitomuodoilla oireet saadaan pysymään poissa ja pahimpia tapauksia lukuun ottamatta hevoset pystyvät yleensä toimimaan niissä käyttötarkoituksissa, johon ne on kussakin tilanteessa hankittu.