Browsing by Author "Kupiainen, Varpu"

Seleeni on elimistölle välttämätön hivenaine. Suomessa rehukasvien seleenipitoisuus on luontaisesti hyvin alhainen ja siksi seleeniä lisätään lannoitteisiin. Luomutuotannossa teollisten lannoitteiden käyttö on rajoitettua ja luomurehujen on todettu sisältävän seleeniä vähemmän kuin tavanomaisesti viljeltyjen. Seleeniä siirtyy maitoon suhteessa emän veren seleenikonsentraatioon, joten juottovasikan seleeninsaanti on riippuvaista emän seleenistatuksesta. Luomutuotannossa vasikat ovat täysmaitojuotolla kolmen kuukauden ikään saakka, kun taas tavanomaisessa tuotannossa siirrytään aikaisemmin täysmaitojuotolta teollisiin juomarehuihin, joihin on lisätty välttämättömiä hivenaineita. Tutkimuksessa kartoitettiin Etelä-Savon alueen nautojen seleenistatusta mittaamalla niiden veren glutationiperoksidaasin entsyymiaktiivisuutta. Tutkimukseen osallistui 9 luomu- ja 11 tavanomaista tilaa ja näytteitä saatiin yhteensä 138 naudasta. Suurimmalla osalla naudoista veren seleenipitoisuus oli riittävä glutationiperoksidaasiaktiivisuudesta laskettuna ( >251,4 mkat/l ). Tuotantosuuntia verrattiin keskenään ja havaittiin, että luomunautojen veren glutationiperoksidaasiaktiivisuus oli tilastollisesti merkitsevästi alhaisempi kaikissa ikäryhmissä, paitsi nuorkarjassa. Kuudella prosentilla naudoista glutationiperoksidaasiaktiivisuus oli alle suositusrajan ( < 566,4 mkat/l ), kaikki luomutilojen eläimillä. Näilläkään eläimillä seleenipitoisuus ei ollut alle puutosrajan (< 251,4 mkat/l ) vaan kohtalainen (251,4-566,4 mkat/l ). Kyselytutkimuksen perusteella luomutiloilla ei esiintynyt tavanomaisia tiloja enempää seleenin puutteeseen viittaavia oireita. Voikin olla, että seleenipitoisuuden ollessa kohtalainen, ei puutteeseen viittaavia oireita vielä esiinny. Seleeninsaantia kannattaa selvittää tilakohtaisesti, mikäli puutosta epäillään.