Browsing by Author "Kylmä, Tarja"

Tähän tutkielmaan kuuluu sekä kirjallisuuskatsaus että tutkimusosa. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään verkkokalvon anatomian ja fysiologian perusteiden sekä koiran verkkokalvon kehityksen lisäksi lyhyesti fototransduktiota (valoenergian muuttumista näköaistinsoluissa sähköisiksi impulsseiksi), koiran verkkokalvosurkastumia ja elektroretinografiaa. Tutkimuksessa mitattiin pimeäadaptoidun verkkokalvon DC-elektroretinogrammi yhdeksältä labradorinnoutajalta. Koirien molemmat vanhemmat sairastavat perinnöllistä verkkokalvosurkastumaa (yleistynyt sauva-tappi -dystrofia). Rekisteröinneissä koirat olivat 1, 2, 3, 4 ja 18 kuukauden ikäisiä. Kontrolliryhmän koirat olivat terveitä, vastaavanikäisiä labradorinnoutajia. Xenon-salamalampulla annetut ärsykkeet kolmella eri intensiteetillä (alkaen 2 log yksikköä b-aallon kynnysarvon alapuolelta) aiheuttivat negatiivisia vasteita, jotka tunnistettiin kynnysherätevasteiksi (scotopic threshold response, STR). STR:n oletetaan olevan postreseptoriaalinen kynnysvaste. Vasteiden latenssiajat vaihtelivat 37-78 ms:iin. Vasteen voimakkuuteen vaikuttivat valon intensiteetti ja koiran ikä. Latenssiaika, vasteen alkamiseen kulunut aika, lyheni koiran vanhetessa sekä kontrolleilla että dystrofisilla. Amplitudien huippuarvot vaihtelivat 0-70 mikroV:iin, eikä kummassakaan ryhmässä amplitudeilla ollut merkitsevää eroa. 18 kuukauden iässä ei kuitenkaan yhdeltäkään dystrofiselta mitattu STR:ää, vaikka kontrolleilla se oli. Ero oli merkitsevä (P=0.028). Vasteen huippuarvon saavuttamiseen kulunut aika (implicit time)lyheni terveen koiran vanhetessa. Dystrofisilla lyhenemistä ei tapahtunut. Kolmen kuukauden iässä ero oli tilastollisesti merkitsevä. Tutkimus osoittaa, että STR:ää voidaan käyttää avuksi, kun tutkitaan perinnöllistä verkkokalvosurkastumaa sen varhaisvaiheessa.