Browsing by Author "Laaksonen, Krista"

Mycoplasma-suvun bakteerit ovat pienimpiä prokaryoottisia mikro-organismeja, joiden tiedetään aiheuttavan erilaisia kliinisiä sairauksia eri eläinlajeissa. Tutkimustietoa Mycoplasma-suvun bakteerien merkityksestä koirien hengitystiesairauksissa on kuitenkin rajallinen määrä ja tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on koota olemassa oleva, aiheeseen liittyvä tieto yhteen ja pohtia tulosten kliinistä merkitystä eläinlääkärin päivittäisessä työssä. Koirilla on ylähengitysteissä moninainen mikrobisto ja nykytietämyksen mukaan Mycoplasma-suvun bakteerit kuuluvat osaksi koiran ylähengitysteiden normaaliflooraa. Yleisesti on todettu, että myöskään koiran alahengitystiet eivät ole aina steriilit, mutta mycoplasmojen esiintyvyydestä terveen koiran alahengitysteissä on saatu ristiriitaisia tuloksia. Osassa tutkimuksista terveiden koirien alahengitystienäytteistä on eristetty mycoplasmoja, osassa puolestaan ei. Näiden tutkimusten perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että ainakin osalla koirista mycoplasmat voivat kuulua myös alahengitysteiden normaaliflooraan. Mycoplasma-prevalenssit canine infectious respiratory disease -sairaudessa eli kennelyskässä vaihtelevat muutamasta prosentista jopa 81 %:iin, tutkimuksesta ja tutkimusmenetelmästä riippuen. Vaikka kennelyskäoireilevien koirien hengitysteistä on löydetty useita eri Mycoplasma-lajeja, ainut sairauteen liitetty laji on Mycoplasma cynos. Lisäksi mycoplasmoilla on epäilty olevan yhteyttä kroonisiin hengitystieinfektioihin ja sen seurauksena aiheuttaneen esimerkiksi hengitysteiden kollapseja. Tutkimustietoa aiheesta on kuitenkin hyvin niukasti. Mycoplasmat on yhdistetty myös koirien pneumonioihin eli keuhkotulehduksiin, joissa mycoplasmat ovat useimmiten osana sekainfektioita. Kuitenkin viitteitä mycoplasmojen kyvystä toimia ainoana taudinaiheuttajana on myös saatu, erityisesti pienillä pennuilla, joita on jopa menehtynyt mycoplasmojen aiheuttamiin pneumonioihin. Nykyisessä mikrobilääkeresistenssitilanteessa potilaiden mikrobilääkehoito tulisi aina perustua bakteeriviljelyihin ja herkkyysmäärityksiin. Mycoplasmojen osalta viljely ei kuitenkaan tuo tietoa yksittäisen potilaan hoitoon, koska mycoplasmat vaativat erityiset viljelyolosuhteet ja viljely kestää noin kaksi viikkoa. Koska potilaan hoitopäätös ei voi odottaa niin kauan, ratkaisun ongelmaan voisi tuoda kvantitatiivinen real-time-PCR-tutkimus. Menetelmällä saadaan muutamissa tunneissa selvitettyä näytteestä löytyneiden taudinaiheuttajien määriä, jolloin voidaan mahdollisesti arvioida, että mitä enemmän näytteestä löytyy jotain tiettyä taudinaiheuttajaa, sitä todennäköisemmin sillä on ollut osuutta taudinaiheutuksessa. Tällöin voi tuloksesta saada tukea mikrobilääkkeen valintaan myös ilman viljelyä. Mycoplasmojen kohdalla mikrobilääkkeen valintaan oman haasteensa tuo se, että soluseinättöminä bakteereina mycoplasmat ovat resistenttejä yleisesti käytetyille beetalaktaami-antibiooteille. Lisäksi mycoplasmoihin tehoavat mikrobilääkkeet, esimerkiksi enrofloksasiini, eivät kuulu ensisijaisesti hengitystieinfektioissa käytettäviin mikrobilääkkeisiin. On kuitenkin huomioitava, että tutkimuksia kannattaa silti tehdä, sillä yksittäisen koiran Mycoplasma-löydöksestä voi olla hyötyä erityisesti kenneleissä, joissa on pentuja riskissä saada tartunta. Tällöin jos sairastumisia tapahtuu, osataan huomioida mycoplasmojen mahdollisuus sekä valita niihin tehoava mikrobilääke, ja siten jopa pelastaa koiranpentujen henki.