Browsing by Author "Laalo, Tuulikki"

Sappirakon mukoseele on sairaus, jossa sappirakkoon kertyy tiivistynyttä sappea ja/tai limamaista sappieritettä. Sairaus voi johtaa sappiteiden tukkeutumiseen ja jopa sappirakon repeämiseen. Mukoseelen aiheuttamat kliiniset oireet ovat usein epäspesifisiä, kuten oksentelu, syömättömyys ja vetämättömyys. Mukoseele voidaan myös todeta sivulöydöksenä vatsaontelon ultraäänitutkimuksen yhteydessä. Sappirakon leikkauksellista poistoa pidetään parhaana hoitovaihtoehtona ainakin, mikäli koiralla on kliinisiä oireita tai muutoksia laboratorioarvoissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Yliopistollisessa Pieneläinsairaalassa leikattujen sappirakon mukoseele -potilaiden toipumista sekä onko toipumisessa ollut eroa oireettomien ja oireilevien koirien välillä. Oletuksenamme oli, että Yliopistollisessa Pieneläinsairaalassa leikatuilla koirilla kuolleisuus sappirakon poistoleikkauksen yhteydessä on samaa luokkaa kuin mitä kirjallisuudessa on raportoitu (noin 22-40 %). Toinen oletuksemme oli, että oireettomat koirat ovat toipuneet leikkauksesta paremmin, kuin ne koirat, joilla on jo ollut kliinisiä oireita ennen leikkausta. Tutkimusta varten koirien tiedot kerättiin Yliopistollisen Eläinsairaalan Provet-potilasohjelmasta vuosilta 2013-2017. Mukaan tutkimukseen otettiin koirat, joilla oli todettu ultraäänitutkimuksessa muutoksia sappirakossa, sappirakko oli poistettu leikkauksellisesti, sappirakko oli lähetetty patologille arvioitavaksi ja histopatologisesti sappirakossa oli todettu mukoseeleen viittaavat löydökset sekä koirasta oli ainakin jotakin seurantatietoa saatavilla. Valintakriteerit täyttäviä koiria löytyi 36 kappaletta. Koirien iän mediaani leikkaushetkellä oli 8 vuotta (minimi 2 vuotta ja maksimi 10 vuotta). Yleisin rotu oli shetlanninlammaskoira. Tutkimukseen mukaan otetuista koirista 34/36 eli 94 % selviytyi leikkauksesta ja seuranta-ajasta, joka oli vähintään 6 vrk. Kuolleisuus oli tutkimuksessamme 6 %. Oireilevien ja oireettomien koirien ryhmiä vertailtaessa havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero ainoastaan iän ja veriarvoista ALAT-, AFOS- ja bilirubiinipitoisuuksien kohdalla. Mitä nuorempi koira oli kyseessä, sitä todennäköisemmin sillä oli oireita. Verikoetuloksista taas ALAT, AFOS ja bilirubiinin pitoisuudet olivat korkeammat oireilevilla kuin oireettomilla. Toipumisessa tai kuolleisuudessa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa oireilevien ja oireettomien koirien välillä. Kuolleisuus sappirakon poistoleikkauksen yhteydessä oli tutkimuksessamme selvästi alhaisempi kuin aiemmissa tutkimuksissa. Mahdollisia syitä tähän ovat leikkaus- ja anestesiamenetelmien kehittyminen, diagnostiikan kehittyminen ja lisääntynyt vatsaontelon ultraäänidiagnostiikka sekä tutkimuksemme oireettomien koirien korkeahko osuus ja leikattujen koirien melko hyvä kunto ennen leikkausta. Tutkimuksessamme otoskoko oli melko pieni, mikä voi vaikeuttaa erojen saamista oireilevien ja oireettomien ryhmien välille. Tutkimuksessamme ei saatu eroa toipumisessa tai kuolleisuudessa oireilevien ja oireettomien välille, mutta tätä asiaa olisi mielenkiintoista tutkia jatkossa suuremmalla otoskoolla.