Browsing by Author "Lassila, Jenni"

Tämä tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena ja sen tarkoituksena on perehtyä naudan immuunipuolustuksen aiheuttamaan tulehdusreaktioon ja tulehdusta kuvaaviin mittareihin, joita käytännön praktikko voi hyödyntää työssään. Immuunipuolustuksen normaali toiminta on elämän edellytys. Syntymän jälkeen vasikka on riippuvainen ternimaidosta saaduista vasta-aineista, sillä naudan istukka ei läpäise niitä. Tulehdusreaktio on tyypillinen vaste elimistön kohdatessa sille vierasta materiaalia. Tulehdusreaktiota säätelevät immuunipuolustuksen eri solut ja viestiaineet, jotka saavat aikaan sekä paikallisia että systeemisiä reaktioita. Tyypillisiä paikallisia muutoksia ovat kudoksen kuumotus, turvotus, punoitus, kipu, toiminnan heikkeneminen ja systeemisiä kuumeen nousu. Näitä käytetään hyödyksi arvioitaessa tulehdusreaktiota ja sen voimakkuutta. Glutal-testi ja California Mastitis Test (CMT) ovat naudan äärellä suoritettavia pikatulehdustestejä, jotka ovat tällä hetkellä yleisesti käytössä lämmön mittaamisen lisäksi. Glutal-testin luotettavuus heikkenee, kun testi hyytyy 8—15 minuutin välillä. Testi perustuu fibrinogeeni- ja gammaglobuliinipitoisuuksiin plasmassa, joiden pitoisuuksien kasvuun kuluu tulehdusreaktion alkuvaiheessa muutama päivä. Tämän vuoksi testi voi jäädä virhenegatiiviseksi akuutin tulehdusreaktion ensipäivinä. Naudan akuutin faasin proteiineista seerumin amyloidi A (SAA) ja haptoglobiini saavuttavat korkeimpia plasmapitoisuuksia akuutissa tulehdusreaktiossa, kun taas fibrinogeenin, ceruloplasmiinin, hapan alfa-1 glykoproteiinin (AGP) ja inter alpha trypsin inhibitor heavy chain 4:n (ITIH4) pitoisuudet jäävät alhaisemmiksi. Näistä SAA ja fibrinogeeni ovat käytössä käytännön praktiikassa. SAA on akuutin faasin proteiineista herkin mittari ja sen avulla voidaan havaita myös piileviä tulehdusreaktioita. SAA:n pitoisuudet muuttuvat nopeasti, minkä vuoksi sitä voitaisiin hyödyntää tulehdusreaktion kehittymisen ja paranemisen seurantaan. Glutal-testin lisäksi fibrinogeenin pitoisuuden voi määrittää ulkopuolisessa laboratoriossa tai omalla vastaanotolla lämpöhaudemenetelmällä. Lämpöhaudemenetelmän etuina ovat testin edullisuus sekä vastauksen saaminen nopeasti. Naudan valkosolujen käyttö tulehdusdiagnostiikassa ei ole kovin yleistä, sillä niiden määrä voi pysyä suhteellisen muuttumattomana tulehdusreaktiosta huolimatta. Neutrofiilien nuoruusmuotojen esiintyminen naudan veressä on muita lajeja tavallisempaa, sillä niiden tarpeen kasvaessa naudalla ei ole kunnollista valkosolujen varastoa luuytimessä, josta vapauttaa kypsiä neutrofiilejä. Plasman rauta- ja albumiinipitoisuuden on havaittu laskevan akuutin tulehdusreaktion yhteydessä. Kroonisen tulehduksen tunnistaminen on välillä haastavaa vähäoireisilta eläimiltä. Anemian esiintyminen kroonistuneissa tulehdustiloissa on mahdollista. Lisäksi sairauden loppuvaiheessa fibrinogeenipitoisuudet voivat laskea tavallista matalammiksi. Useamman tuloksiltaan toisiaan vahvistavan testin tekeminen lisää niiden luotettavuutta. Naudan kliininen yleistutkimus ja omistajan haastattelu ovat diagnostisten testien ohella tärkeä osa tulehdusdiagnostiikkaa. Löydöksiä tulisikin arvioida aina kokonaisuutena ja mahdollisten mikrobilääkehoitojen perustua todelliseen tarpeeseen.