Browsing by Author "Laukkanen, Tuuli"

Hevosten hammassairaudet ovat alidiagnosoituja ja niiden oireisto on hatarasti raportoitua. Hevosen kivun arviointi on vaikeaa ja usein subjektiivista, vaikka ilmeisiin perustuvia luokituksia onkin viime aikoina julkaistu. Hevosten omistajat eivät kuitenkaan aina tunnista oireita tai yhdistä niitä suuperäiseen kipuun. Hevosten hammassairauksiin liittyvä tutkimus on tähän asti keskittynyt pääasiassa erilaisten patologioiden kehittymiseen ja niiden aiheuttamiin muutoksiin. Kattavaa tutkimusta ongelmiin liittyvistä oireista ei ole tehty. Työn tarkoituksena oli selvittää yleisimpiä hammassairauksia ja niihin mahdollisesti liittyviä oireita suomalaisessa hevospopulaatiossa. Alkuperäistutkimus sisälsi kyselytutkimuksen ja eläinlääkärin suorittaman hevosen suun tutkimuksen. Aineiston 167 hevosta olivat tavallisia kliinisiä potilaita, eikä niille tehty mitään ylimääräistä tästä tutkimuksesta johtuen. Eläinlääkärikäynnin yhteydessä omistajia pyydetiin vastaamaan kyselyyn hevosen syömis-, kuolain- ja muuhun käyttäytymiseen liittyvistä oireista. Kyselytutkimus toteutettiin Helsingin Yliopiston e-lomakepalvelun kautta ja siitä saadut vastaukset käsiteltiin Microsoft Excel-taulukkolaskentaohjelmalla. Suun tutkimuksen diagnoosit lisättiin taulukkoon potilaskertomuksista. Tulosten käsittelyn helpottamiseksi diagnoosit jaoteltiin kliinisesti merkityksellisiin ja ei kliinisesti merkityksellisiin. Tulosten käsittelyssä käytettiin lisäksi IBM SPSS -tilasto-ohjelmaa ja tilastolliseen testaukseen ristiintaulukointia sekä khiin neliö -testiä. Koko aineistosta 23 %:lla oli yksi ja 72 %:lla useampi kuin yksi kliinisesti merkityksellinen diagnoosi (yhteensä 95 %:lla). Kaikilla muillakin aineiston hevosilla todettiin vähintään yksi muutos hampaissaan, mutta niitä pidettiin kliinisesti merkityksettöminä (5 % aineistosta). Kaikilla aineiston hevosilla oli vähintään yksi kysytyistä oireista. 95 %:lla oli vähintään yksi syömiskäyttäytymiseen liittyvä oire, 78 %:lla kuolainkäyttäytymiseen liittyvä oire ja muita oireita oli 94 %:lla. Hevosilla, joilla oli perifeeristä kariesta, oli useammin infundibulaarista kariesta (p<0,001), diastemoja (p<0,001), pulpavaurioita (p<0,001) ja fissuuroita (p<0,001). Tutkimuksen alkuperäisenä tarkoituksena oli selvittää, mitkä oireet liittyvät mihinkin diagnooseihin ja vakavuusasteisiin, mutta sitä ei pystytty testaamaan tilastollisin menetelmin, koska terveitä verrokkeja ei ollut riittävästi. Jatkotutkimuksia ajatellen verrokkeja tulee kerätä lisää. Tutkimuksesta käy kuitenkin ilmi, että suomalaisilla hevosilla on verrattain paljon hammassairauksia, vaikka potilasaineisto ei täysin vastaakaan suomalaista hevospopulaatiota. Myös hammaskipuun liittyvät oireet ovat yleisiä.