Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Määttä, Roosa"

Sort by: Order: Results:

  • Määttä, Roosa (2024)
    Koiran kohdun toimintaa tiineyden ja synnytyksen aikana voidaan arvioida erilaisten metabolisten ja fyysisten mittareiden avulla. Metabolisten mittareiden eli nartun verestä mitattavien arvojen avulla voidaan mitata kohdun supistumiseen liittyvien kalsiumin, glukoosin ja laktaatin pitoisuuksia, kun taas fyysisillä mittareilla, kuten kardiotokografilla, voidaan mitata nartun kohdun supistusten voimakkuutta, tiheyttä ja kestoa. Metabolisia ja fyysisiä mittareita voidaan käyttää apuna synnytysvaikeuden eli dystokian syyn selvittämisessä. Dystokiaa esiintyy noin viidessä prosentissa kaikista koiran synnytyksistä. Dystokian syyt voidaan jakaa emästä johtuviin (maternaalisiin) ja sikiöstä johtuviin (fetaalisiin) tekijöihin. Syyn selvittämisen jälkeen jokaisen synnytysvaikeuspotilaan hoitosuunnitelma on laadittava tapauskohtaisesti ja siinä on otettava huomioon sekä nartun ja pentujen hyvinvointi että omistajan mielipide. Dystokian hoito voi olla konservatiivista tai kirurgista. Konservatiiviseen hoitoon kuuluvat manuaalinen synnytysapu ja lääkkeellinen hoito. Manuaalisella synnytysavulla tarkoitetaan pennun auttamista ulos synnytyskanavasta. Lääkkeellisen hoidon yhteydessä yleisimmin käytettyjä lääkkeitä dystokian hoitoon ovat oksitosiini ja kalsiumglukonaatti. Tämä kirjallisuuskatsaus käsittelee koiran normaalia kiimakiertoa, normaalin tiineyden ja synnytyksen kulkua, niihin liittyviä hormoneja sekä kohdun toiminnan mittareita. Katsauksessa käsitellään dystokian tekijöitä, synnyttävän nartun ja pentujen tilan arviointia sekä dystokian konservatiivista hoitoa sisältäen manuaalisen synnytysavun ja lääkkeellisen hoidon. Tässä kirjallisuuskatsauksessa ei käsitellä dystokian kirurgisen hoidon eli sektion kulkua. Tämän lisensiaatintutkielman tarkoituksena on lisätä tietoa kohdun toiminnasta sekä yhdistää tietoa erilaisista dystokian konservatiivisen hoidon menetelmistä. Tavoitteena on auttaa eläinlääkäreitä tunnistamaan ja ymmärtämään konservatiivisen hoidon mahdollisuuksia ja rohkaista hyödyntämään niitä kliinisessä työssä.