Browsing by Author "Mäentausta, Heidi"

Tutkimuksen materiaali koostui Yliopistollisessa eläinsairaalassa röntgenkuvatuista hevosista, joilla oli vuosina 1996-2000 todettu röntgenologisesti suuri ( > 5 cm x > 15 cm) hiekkakeräymä paksusuolessa. Tutkimuksen mukaanottokriteerit täytti 58 hevosta. Keväällä 2002 saatiin 52 hevosen omistajat haastateltua hevosen nykytilanteen ja tehtyjen olosuhdemuutosten selvittämiseksi. Yhteensä 23 hevoselle saatiin joulukuussa 2001 – syyskuussa 2002 tehtyä kontrollitutkimus joko röntgen- tai ultraäänitutkimusta käyttäen. Seuranta-ajan pituus oli 14-65 kk. Hypoteesina oli, että hiekkakeräymä voi olla hevoselle pitkäaikainen ongelma ja uusia keräymiä muodostuu herkästi. Hevosista oli suomenhevosia 37 (64%), pv- tai lv-ratsuja 9 (16%), poneja 6 (10%) ja loput yksittäisiä muiden rotujen edustajia. Suurin osa hevosista oli pieneltä, 2-6 hevosen tallilta. Hevosten ikä vaihteli yhdestä kuukaudesta 24 vuoteen. Kaikki hevoset oli tuotu klinikalle ähkyn, ripulin ja/tai epäspesifisten oireiden (laihtuminen, huono karvapeite, huonokuntoisuus) vuoksi. Suurin osa hevosista oli ollut kokopäivätarhauksessa hiekkatarhassa, ja hevosille oli annettu tarhassa ainakin heinät maahan. Yleensä hevosten ei ollut nähty syövän hiekkaa. Ensisijaisena hiekkakeräymän hoitona käytettiin psylliumia, johon tarvittaessa yhdistettiin magnesiumsulfaatti. Pieni osa hevosista sai rutiinihoidosta poikkeavaa lääkehoitoa, ja kolmella hevosella huono vaste medisiiniseen hoitoon johti hiekan kirurgiseen poistoon. Kahdeksan hevosista lopetettiin viikon sisällä hoitoon tulosta, ja lähes kaikilla näillä oli hiekkakeräymän lisäksi myös muu sairaus tai tilaa komplisoiva tekijä. Kotiutetuista 50 potilaasta neljä lopetettiin puolen vuoden sisällä, mutta yhdelläkään näistä lopettamisen syynä ei ollut hiekkakeräymä. Haastatteluhetkellä hevosista tiedettiin olevan elossa 42. Jos hevonen oli pystytty hoitamaan psylliumilla ± magnesiumsulfaatilla, oli eloonjäämisennuste merkitsevästi parempi kuin muita hoitoja saaneilla hevosilla. Kontrollitutkimuksessa seitsemällä hevosella (30 %) ei todettu hiekkaa, kahdeksalla (35 %) oli jonkin verran hiekkaa ja kahdeksalla (35 %) oli selkeä hiekkakeräymä. Vaikka yksittäisten toimenpiteiden ja kontrollitutkimuksen löydösten välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä, vähiten hiekkalöydöksiä todettiin aktiivikäytössä olevilla hevosilla, jotka ruokittiin pelkästään talliin, ja jotka tarhattiin yksin 1-6 h/pv. Ennaltaehkäisevinä toimenpiteinä omistajat olivat tehneet ruokinnallisia muutoksia, lisänneet tarhoihin ajanvietettä, vähentäneet maahanruokintaa tarhassa ja antaneet vaihtelevan pituisia psyllium-kuureja.