Browsing by Author "Matomäki, Alisa"

Zoonoosi tarkoittaa eläimestä ihmiseen ja toisinpäin tarttuvaa tautia. Zoonoottisiin taudinaiheuttajiin kuuluu bakteereita, viruksia, sieniä, loisia ja biologisia eliöitä. Eläinlääkärit voivat monipuolisen ammattinsa vuoksi altistua päivittäin eläimille, niiden eritteille tai ruhon osille sekä to-dennäköisesti myös zoonooseille. Tehokas suojautuminen edellyttää ymmärrystä zoonooseihin liittyvistä riskeistä. Suomen hyvä tautitilanne voi muuttua esimerkiksi eläinten liikkumisen sekä ilmaston muuttumisen myötä. Tähän muutokseen on hyvä varautua tiedostamalla Suomen ulko-puolellakin esiintyvien tautien riskejä tilanteen mukaan. Lisensiaatintutkielmani pohjautuu vuonna 2009 Eläinlääkäripäivien yhteydessä järjestetyn kyselytutkimuksen suojautumiskysymyksiin. Kirjalli-suuskatsauksen tavoitteena oli koota tietoa eläinlääkäreiden kohtaamista zoonooseista Suomessa sekä kuvailla eläinlääkäreiden suojautumiskäy-täntöjä. Tutkimusosuuden tavoitteena oli kuvailla ja analysoida suomalaisten eläinlääkäreiden suojautumiskäytäntöjä oleellisimmat zoonoosit huomioiden. Hypoteesina oli, että eläinlääkäreiden suojautumisessa olisi parantamisen varaa. Kyselyssä kysyttiin taustatietoja, altistumista sekä suojautumista työssä ja lisäksi vapaa-ajasta. Vastauksia saatiin yhteensä 306 eläinlääkäriltä. Tulokset tukevat eläinlääkärin ammatin monipuolisuutta sekä eläinlääkäreiden hyvää tietoisuutta zoonooseista. Noin joka kuudes eläinlääkäri ilmoitti työskentelevänsä Suomen lisäksi muussa maassa tai kokonaan Suomen ulkopuolella. Pieneläinten suuhun liittyvien toimenpiteiden yhteydessä olisi tarpeen suojautua erityisesti roiskeilta. Hammaskivenpoiston yhteydessä puolet vastaajista (51 %) käyttivät kirurgista suu-nenäsuojaa vähintään joskus, mutta vain joka neljäs (26 %) vastaajista käyttivät suojalaseja vähintään joskus. Australian ja Amerikan suojautumisohjeistuksiin verraten tässä olisi parannettavaa. Nautojen synnytysavun yhteydessä olisi tarpeen suojautua eritteiltä suojavaatetuksella sekä olkapään yli ulottuvilla kertakäyttöisillä suojakäsineillä eli rektalisointikäsineillä. Vastaajista lähes jokainen (92 %) suojautui läpäisemättömällä essulla, mutta ainoastaan joka kymmenes (10 %) suojautui rektalisointikäsineillä aina naudan syn-nytysavussa. Tuloksissa oli havaittavissa, että suomalaiset nautoja hoitavat eläinlääkärit pesevät käsiään useammin kuin amerikkalaiset tuotantoeläinlääkärit. Pieneläimissä käsien pesu oli yhtä yleistä suomalaisten ja amerikkalaisten kollegoiden kesken. Hypoteesi toteutui osassa toimenpiteistä, erityisesti pieneläinten suuhun liittyvissä toimenpiteissä sekä naudan synnytysavussa. Tuloksissa sel-visi myös toimenpiteitä joissa suomalaiset eläinlääkärit esimerkiksi pesivät käsiään saippualla vähintään yhtä ahkerasti kuin amerikkalaiset kol-legansa. Jokainen eläinlääkäri on vastuussa omasta suojautumisestaan sekä mahdollisten työntekijöidensä suojautumisesta. Yhtenäinen suojautumisoh-jeistus voisi olla keino lisätä suojautumisen yleisyyttä sekä lisätä rutiinia.