Browsing by Author "Miinalainen, Päivi"

Tämä lisensiaatin tutkielma on kirjallisuuskatsaus Staphylococcus aureus -bakteerin (S. aureus) kapselipolysakkarideista. S. aureus -bakteeri on maailmanlaajuisesti tunnettu taudinaiheuttaja, joka aiheuttaa monia vakavia sairauksia niin ihmisille kuin eläimille. Mikrobilääkkeiden käyttö ei ole auttanut, vaan lisännyt mikrobilääkeresistenssiä. Tästä hyvänä esimerkkinä on MRSA (metisilliinille resistentti S. aureus), joka on useimmille mikrobilääkkeille resistentti S. aureus -kanta. MRSA tunnetaan yleisimmin sairaalabakteerina, mutta sitä tavataan myös tuotantoeläimissä. Useimmissa maissa yleisin S. aureus -bakteerin aiheuttama sairaus naudoilla on utaretulehdus eli mastiitti. Mastiitti on sekä tuotannollisesti että taloudellisesti tärkeä tauti. Nautojen S. aureus mastiittiin on kehitetty muutamia kapseleihin perustuvia rokotteita, mutta niiden tehosta ei ole varmuutta. Kapselipolysakkaridit (capsular polysaccharide, CP) ovat yksi S. aureus -bakteerin virulenssitekijöistä, ja niiden pääasiallisena tehtävänä on suojata bakteereja isännän fagosytoosilta eli solusyönniltä. Kapseli sijaitsee bakteerisolun ulkopuolella kiinnittyen bakteerin soluseinään. Biokemiallisesti kapseli on muodostunut yksittäisistä sokeriyksiköistä, monosakkarideista, jotka muodostavat pitkän polysakkaridiketjun, polymeerin. S. aureus -bakteerilta on tunnistettu 11 erilaista kapselityyppiä, jotka jaetaan kahteen ryhmään: mukoidi- ja mikrokapseleihin. CP1 ja CP2 ovat mukoidikapseleita, koska näitä kapseleita tuottavat S. aureus -isolaatit muodostavat viljelyalustalla limaisia pesäkkeitä ja niiden kapseli on rakenteeltaan paksu. Loput (CP3-CP11) ovat mikrokapseleita ja niiden kapseli on ohut. Ainostaan neljän kapselityypin (CP1, CP2, CP5 ja CP8) biokemiallinen rakenne on tiedossa ja näiden tunnistamiseen tarvittavat antiseerumit ovat saatavilla. Niitä CP-isolaatteja, jotka eivät reagoi edellä mainittujen neljän antiseerumin kanssa kutsutaan ei-tyypitettäviksi (non-typeable, NT) isolaateiksi. Kemialliselta rakenteeltaan tunnetuista CP-tyypeistä ei löytynyt kirjallisuudesta selventäviä kuvia, joten tässä lisensiaatin tutkielmassa nämä rakenteet on piirretty auki aikaisempiin rakennetutkimuksiin perustuen. CP-geenit sijaitsevat kromosomaalisessa DNA:ssa ryppäinä eli klustereina. Ainoastaan kolmen CP-tyypin (CP1, CP5 ja CP8) geenialueet tunnetaan. CP-synteesiä säätelevät useat erilaiset ympäristötekijät ja geneettiset säätelijät. CP-tyypitykseen on käytössä useita erilaisia menetelmiä, kuten: kaksinkertainen immunodiffuusiomenetelmä (DID), entsyymiavusteinen immunomääritysmenetelmä (ELISA), immunoblottaus (western blot), polymeraasiketjureaktiomenetelmä (PCR) ja Fourier transorm infrared spectrometer (FTIR) sekä edellinen yhdistettynä keinotekoiseen neuroverkkoanalyysiin (FTIR-ANN). Näistä FTIR-ANN on spektrometrimenetelmä, jonka spektrin tulkitsee tekoäly (ANN).