Browsing by Author "Mitronen, Aino"

Hepatiitti E -virus (HEV) aiheuttaa ihmisille maksatulehdusta eli hepatiittia. HEV kuuluu Orthohepevirus A-lajiin, joka on osa Orthohepevirus-sukua. HEV:tä esiintyy ympäri maailmaa, ollen yleisin virusperäisen hepatiitin aiheuttaja. HEV tarttuu pääasiassa ulosteen saastuttaman ravinnon tai veden välityksellä. HEV voi tarttua myös äidiltä sikiölle, veren- tai elinsiirtojen yhteydessä sekä elintarvikkeiden välityksellä. HEV-tartunta aiheuttaa yleensä vain lieviä yleisoireita, mutta myös vakavat tai kuolemaan johtavat komplikaatiot ovat mahdollisia. Tartunta on vaarallinen etenkin immuunipuutteisille ja kroonisesti maksasairaille. HEV:stä esiintyy tiettävästi kahdeksaa eri genotyyppiä, joista ihmisiä yleisimmin infektoivat neljä ensimmäistä. Genotyyppejä 1 ja 2 esiintyy lämpimissä, kehittyvissä maissa aiheuttaen vesivälitteisiä epidemioita. Genotyypit 3 ja 4 ovat zoonoottisia, ja niitä esiintyy ihmisten lisäksi niitä useissa eläinlajeissa. Euroopassa kotoperäisenä esiintyy lähinnä genotyyppiä 3. Euroopassa HEV-tartuntojen määrä on ollut kasvussa 2000-luvun alusta alkaen. Eurooppalaiset tartunnat ovat pääasiassa kotoperäisiä ja genotyypin 3 viruksen aiheuttamia, mutta tartuntojen lähteet ovat epäselviä. HEV:n genotyyppi 3 on hyvin yleinen sikojen keskuudessa. Yleensä siat saavat tartunnan jo pikkuporsaana, mutta tartunta voi tapahtua myös vanhemmalla iällä. Jos sialla on teurastettaessa virusta elimistössään, sitä voi päätyä elintarvikkeisiin. Kuluttaja voi saada tartunnan puutteellisesti kuumennetuista elintarvikkeista. HEV:tä on havaittu mm. sianlihassa, sian maksassa ja erilaisissa makkaroissa. Sioista peräisin olevien elintarvikkeiden uskotaan olevan pääasiallinen tartuntareitti Euroopassa, vaikka vahvistettuja tapauksia on vähän. Sianlihaa kulutetaan paljon Euroopassa, minkä vuoksi sianlihan turvallisuutta HEV:n suhteen pitäisi tutkia enemmän. Tartuntalähteiden ja -reittien selvittäminen olisi välttämätöntä tartuntojen ehkäisemiseksi. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa HEV:n esiintyvyyttä suomalaisessa teurassianlihassa reaaliaikaisen, käänteiskopiointiin perustuvan polymeraasiketjureaktion (RT-PCR) avulla. Tutkimusmateriaalina oli 60 sian pallealihasta. Tutkimushypoteesina oletettiin enintään kahden näytteen sisältävän HEV:n RNA:ta. Lihanäytteet pakastettiin ja sulatettiin, minkä jälkeen lihaneste kerättin talteen. Lihanesteestä eristettiin viruksen RNA. Eristetty RNA lisäpuhdistettiin PCR-inhibitorisuuden vähentämiseksi. RNA:n eristäminen ja lisäpuhdistus suoritettiin kaupallisilla kiteillä. Näytteistä analysoitiin HEV:n perimä reaaliaikaisella RT-PCR menetelmällä. Tuloksena kaikki 60 näytettä olivat HEV:n perimän suhteen negatiivisia. Saatu tulos oli tutkimushypoteesin mukainen ja tukee muita kansainvälisiä tutkimuksia. Tuloksen perusteella HEV:n esiintyvyys suomalaisessa sianlihassa on matala (esiintyvyyden luottamusväli on 0–6%). Tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan voida pitää suomalaista sianlihaa täysin HEV-vapaana. Tutkimuksen avulla saatiin ensimmäistä kertaa tietoa HEV:n esiintyvyydestä suomalaisessa sianlihassa. Riski HEV-tartunnan saamiseen suomalaisesta sianlihasta on pieni, mutta tartunnan ehkäisemiseksi sianliha tulisi kypsentää huolella.