Browsing by Author "Nihtilä, Heini"

Saimaannorppa on norpan erittäin uhanalainen alalaji. Saimaannorpan genomin on havaittu eroavan merkittävästi sen lähisukulaisista. Eron asteen vuoksi on perusteltua epäillä, että saimaannorppa saattaa alalajin sijaan olla oma lajinsa. Saimaannorpan anatomiasta ei ole tehty kattavaa tutkimusta, joten havaitun geneettisen eron yhteyttä ilmiasuun ei tällä hetkellä tiedetä. Suurin yksittäinen ero saimaannorpan ja sen murto- ja merivedessä elävien sukulaispopulaatioiden välillä on niiden elinympäristöjen suolapitoisuus. Koska saimaannorppien munuaisten fysiologiaa ei pystytä tällä hetkellä tutkimaan suoraan populaation uhanalaisuuden vuoksi, fysiologiaa voidaan tarkastella vain epäsuorasti anatomian tutkimuksen kautta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata saimaannorpan munuaisten anatomiaa ja verrata sitä muihin norpan alalajeihin. Hypoteesi oli, että saimaannorpan elinympäristön vähäinen suolapitoisuus on todennäköisesti aiheuttanut osmoottisen säätelyn suhteen valintapainetta, joka saattaa näkyä anatomisina eroina munuaisissa. Mahdollisten erojen muihin alalajeihin nähden ei odotettu olevan suuria. Näytteitä otettiin Metsähallituksen kolmen vuoden ajalta keräämistä kuolleena löydetyistä saimaannorpista. Tutkimuksessa käytettiin materiaalia kuudestatoista saimaannorpasta. Munuaisia tutkittiin mittausten ja anatomisen tarkastelun ohella verisuonten ja virtsateiden silikonivaloksilla sekä histologisilla näytteillä. Saimaannorpan munuaisissa havaittiin anatomisia eroavaisuuksia muihin alalajeihin nähden. Hypoteesin mukaisesti suuria anatomisia poikkeavuuksia ei todettu. Saimaannorpan pikkumunuaisten määrä oli pienempi kuin merinorpilla. Munuaisvaltimon haarautumisessa esiintyi kahta haarautumistyyppiä, jotka poikkesivat aiemmasta norppien kuvauksesta. Laskimoverenkierrossa havaittiin anatomisia eroavaisuuksia, jotka saattavat kuitenkin johtua tutkittujen yksilöiden nuoresta iästä. Histologisesti saimaannorpalla havaittiin muista norpista poiketen kaarilaskimoita muistuttavia verisuonia, joiden alkuperää ei kuitenkaan kyetty rajallisen näytemateriaalin vuoksi varmistamaan. Lisäksi yhden vähintään viiden kuukauden ikäisen eläimen virtsateiden havaittiin olevan rakenteeltaan huomattavan keskeneräiset. Saimaannorpan munuaisten anatomia kuvattiin alustavasti. Tutkimuksen haasteina oli rajallinen, ikäjakaumaltaan nuoriin eläimiin painottunut ja usein heikkolaatuinen näytemateriaali. Koska tutkimukseen ei saatu ehjiä täysikasvuisten eläinten munuaisia, aikuisen saimaannorpan munuaisten anatomiaa ei kyetty kuvaamaan kattavasti. Tutkimus kuitenkin mahdollistaa tulevaisuudessa anatomista vertailua muihin alalajeihin. Hylkeiden pikkumunuaisten määrän on esitetty liittyvän niiden ravinnon suolapitoisuuteen, joten ero pikkumunuaisten määrässä saattaa kertoa sopeutumisesta vähäsuolaiseen elinympäristöön. Tulokset herättivät myös kysymyksiä hylkeiden munuaisten kehityksestä, joka on aiheena huonosti tunnettu.