Browsing by Author "Nyyssönen, Tuomo"

Työn tarkoituksena oli selvittää Protostrongylus pulmonalis -keuhkomadon ja Pneumocystis sp. -loisen esiintymistä Suomalaisissa metsäjäniksissä sekä loistaakkaan vaikuttavia tekijöitä. Työ koostuu kirjallisuusosasta ja tutkimusosasta. P. pulmonalis -keuhkomato loisii isäntäeläimen keuhkoissa pienissä keuhkoputkissa ja parenkyymissä ja vaatii elinkiertoonsa väli-isännäksi kotilon. Keuhkomadon ei ole raportoitu vaikuttavan jäniskantoihin, mutta se voi johtaa sekundääriseen bakteeri-infektioon. Pneumocystis sp. -loisen aiheuttama pneumonia (PcP) on yleinen komplikaatio AIDS -potilailla ja muilla, joilla on immuunipuolustuksessa puutteita. Sitä pidettiin aiemmin alkueläimenä, mutta se luokitellaan nykyisin sieniin kuuluvaksi. Loisen elinkierto on edelleen selvittämättä. Pneumocystis sp. -loiset ovat isäntäspesifisiä ja eri nisäkäslajeilta eristetyt loiset erotellaan nykyisin omiksi lajeikseen. Pneumocystis sp. -loinen on eristetty kanilta ja rusakolta, mutta ei metsäjänikseltä. Tutkimuksen aineisto koostui metsästäjien lähettämistä 203 jäniksen ja 31 rusakon keuhkoista. Aineisto oli kerätty pääasiassa eri puolilla Suomea sijaitsevilta koealueilta, joilla jäniksiä ruokittiin tehostetusti talvella sekä kontrollialuilta, joilla ruokintaa ei järjestetty. Lisäksi osalla alueista ruokittiin petoja. Kustakin keuhkosta arvioitiin keuhkomatojen aiheuttamien muutosten laajuus prosentuaalisina osuutena keuhkojen pinta-alasta. Keuhkoista otettiin eri puolilta kuusi näytettä, jotka tutkittiin histologisesti keuhkomatojen ja Pneumocystis -loisten sekä niihin liittyvien muutosten varalta. P. pulmonalis -keuhkomadon prevalenssi metsäjäniksillä oli 96,52 % (194/201) ja rusakoilla 59 % (17/29). Keuhkomatoihin liittyviä makroskooppisia muutoksia esiintyi pääasiassa lohkojen kärjissä ja ne käsittivät laajimmillaan jopa puolet keuhkojen pinta-alasta. Muutokset olivat vanhemmilla jäniksillä keskimäärin laajempia kuin nuorilla. Rusakoilla muutokset olivat lievempiä tai niitä ei havaittu lainkaan. Histologisesti muutosalueilla nähtiin keuhkomatojen, munien ja toukkien lisäksi kuoliota ja tulehdussoluja. Metsäjänisten ikä, sukupuoli, paino ja kunto eivät vaikuttaneet keuhkomatoinfektion intensiteettiin. Ei talviruokinnalla eikä petojen ruokinnalla ollut vaikutusta intensiteettiin. Pneumocystis sp. -loisen prevalenssi metsäjäniksillä oli 16,93 % (32/189) ja rusakoilla 17 % (5/30). Kaikki infektoituneet metsäjänikset olivat nuoria eläimiä. Rusakoilta vastaavaa ikäjakaumaa ei löydetty. Kunto ja paino korreloivat negatiivisesti infektion intensiteetin kanssa. Infektion havaittiin lisäävän tulehdussolujen määrää keuhkoissa. Tämän tutkimuksen perusteella keuhkomatoja esiintyy metsäjäniksissä yleisesti ainakin Kuusamon korkeudelle saakka. Niitä nähdään myös rusakoilla, mutta infektiot ovat lievempiä kuin metsäjäniksillä. P. pulmonalis on mahdollisesti levinnyt rusakoiden mukana suomalaisiin metsäjäniksiin, eikä metsäjänisten vastustuskyky loista vastaan ole yhtä kehittynyt kuin rusakoilla. Keuhkomatojen merkitystä metsäjäniksille on tämän tutkimuksen perusteella vaikea arvioida. Loistaakkaan ei pystytty vaikuttamaan ruokinnalla, eikä muitakaan vaikuttavia tekijöitä löydetty. Pneumocystis sp. -loisen esiintymisestä metsäjäniksillä ei ole aiempia raportteja. Sen kystien esiintyminen lisäsi tulehdussolujen määrää keuhkoissa, mutta muita keuhkomuutoksia ei havaittu. Jatkossa olisi mielenkiintoista selvittää eroaako metsäjäniksen Pneumocystis muiden eläinlajien, esimerkiksi kanin Pneumocystis -loisesta ja onko kyseessä oma lajinsa.