Browsing by Author "Penttilä, Olli"

Lonkkanivelen kasvuhäiriö kuuluu yleisimpiin koiralla esiintyviin ortopedisiin sairauksiin. Uni- tai bilateraalisesti esiintyvässä sairaudessa lonkkanivel on väljä ja reisiluun pää subluksoi eli liikkuu osittain sijoiltaan pois lonkkamaljasta, kun lonkalle varataan painoa. Nivelen väljyys ja subluksaation aste vaihtelevat yksilön lonkkanivelten välillä ja eri yksilöiden välillä. Lonkkanivelen kasvuhäiriön seurauksena painon varaamisesta johtuvat voimat jakautuvat epätasaisesti reisiluun päässä ja lonkkamaljassa, jolloin nivelen muoto muuttuu ja nivelpinnat altistuvat nivelrikkomuutoksille. Lonkkanivelen kasvuhäiriöön liittyvät leesiot eivät ole nähtävissä eläimen syntyessä, mutta ne voivat kehittyä merkittävästi jo yhden vuoden ikään mennessä. Lonkkanivelen kasvuhäiriö on polygeeninen sairaus. Ympäristötekijät eivät aiheuta lonkkanivelen kasvuhäiriötä, mutta ne voivat toimia sairauden laukaisevana tekijänä sekä määrittää kasvuhäiriön voimakkuutta ja kehittymisen nopeutta. Lonkkanivelen kasvuhäiriön kehitykseen vaikuttavia tekijöitä ovat nivelen löysyys, vartalon tyyppi, ravinto, kasvunopeus ja luutumisen kehitys, anionivaje, nivelen rasitus sekä hormonaaliset tekijät. Useita tekijöitä voi ilmentyä yhtä aikaa ja niiden fenotyyppinen ilmentyminen vaihtelee rotujen välillä ja rodun sisällä. Lonkkanivelen kasvuhäiriö vaikuttaa olevan varsin yleistä suurikokoisilla ja raskasrakenteisilla roduilla, brakykefaalisilla roduilla sekä roduilla, joiden vartalon pituuden suhde korkeuteen on suuri. Lonkkanivelen löysyyttä voidaan arvioida palpatorisesti Ortolanin kokeella, mutta lopullinen kasvuhäiriödiagnoosi tehdään yleensä arvioimalla röntgenkuvista lonkkanivelen löysyyttä, subluksaatiota, nivelpintojen kongruenssia eli yhtenevyyttä sekä reisiluun pään ja lonkkamaljan remodelling-muutoksia. Vaikka lonkkanivelen kasvuhäiriöllä on todennäköisesti suurelta osin sama geneettinen tausta rodusta huolimatta, vaikuttaa siihen myös useita osittain rotukohtaisia pienen tai kohtalaisen vaikutuksen lokuksia. Pienet otoskoot sekä heikosti löydetyt roduille yhteiset kausaaliset variantit ovat johtaneet hajanaisiin ja suuren kuvan kannalta merkityksettömiin löydöksiin. Tiedeyhteisölle on vielä epäselvää, kuinka paljon roduille yhteiset ja yksittäisille roduille ominaiset variantit vaikuttavat lonkkanivelen kasvuhäiriön ja koiran muiden kompleksisten sairauksien riskiin. Lonkkanivelen kasvuhäiriöön linkittyvien lokusten välillä on hajontaa jopa populaatioiden välillä saman rodun sisällä. Lonkkanivelen kasvuhäiriön geneettisen taustan selvittämiseksi vaaditaan lukuisia tutkimuksia suurella populaatiolla, jossa eri rotuja tai niiden sekoituksia edustavia koiria on fenotyypitetty samojen kriteerien mukaisesti ja yksilöllisesti. Ihmisen kehityksellinen lonkkanivelen epämuodostuma on koiran lonkkanivelen kasvuhäiriön tavoin monitekijäinen ja etiologialtaan epäselvä sairaus. Koira toimii hyvänä luonnollisena tautimallina ihmisen lonkkanivelen epämuodostumalle sairauksien samankaltaisen etenemisen, leesioiden, diagnostiikan ja hoitomenetelmien ansiosta.