Browsing by Author "Penttinen, Anna"

Hevosten kroonis-progressiivinen lymfedeema (eng. chronic progressive lymphedema, CPL) on vasta tällä vuosituhannella tunnistettu itsenäiseksi, vuohisrohtumasta eli rivistä (eng. pastern dermatitis, PD) erilliseksi sairaudeksi, jonka taustalla on todennäköisesti perinnöllisiä tekijöitä. Tuoreen itsenäisen sairauden statuksen ja Suomen tupsujalkaisen hevospopulaation pienen koon vuoksi tietämys CPL:sta on suomalaisessa hevospraktiikassa todennäköisesti vaillinaista ja sairaus voi tästä johtuen olla alidiagnosoitu. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena onkin koota tämänhetkinen tietämys tästä tietyillä tupsujalkaisilla kylmäverisillä hevosroduilla esiintyvästä sairaudesta suomenkieliseksi tietopaketiksi ja näin lisätä tietämystä CPL:sta. Katsauksessa käydään läpi sairauden osalta oleellinen anatomia ja fysiologia sekä patogeneesi, genetiikka, esiintyvyys ja oireet siltä osin kuin ne tunnetaan. Lisäksi esitellään diagnostiikan ja hoidon mahdollisuuksia. CPL on raajoissa ilmenevä imunestekierron häiriö, joka johtuu ihon ja imusuonten seinämien elastiinin poikkeavuudesta. Histologisesti muutoksia elastiinissa esiintyy koko keholla eli kyseessä on yleistynyt sairaus, mutta painovoiman vuoksi oireet ilmenevät pääosin raajojen distaaliosissa. Oireilu alkaa tyypillisesti jo nuorella iällä; ensimmäiset muutokset ovat yleensä havaittavissa kolmanteen ikävuoteen mennessä. Sairauden progressiivisen luonteen vuoksi CPL:n oireet pahenevat iän myötä. Oireisiin kuuluu raajojen distaaliosien turvotusta, sidekudostumista, hyperkeratoosia, ihon haavautumista, ihopoimujen ja noduloiden muodostumista erityisesti vuohisen alueelle sekä bakteerien ja vuohispunkin aiheuttamia sekundaari-infektioita. Kuten sekundaarisessa lymfedeemassa, myös CPL:ssa infektiot ja traumat altistavat oireiden puhkeamiselle ja vaikuttavat niiden vakavuuteen. CPL on tähän mennessä todettu shire- ja clydesdalenhevosella, brabantinhevosella, friisiläisellä, irlannincobilla sekä useilla saksalaisilla työhevosroduilla. Alustavissa genetiikkaa koskevissa tutkimuksissa on löydetty useita CPL:n kanssa assosioituvia lokuksia, mutta yhtäkään sairauden taustalla olevaa geeniä ei ole vielä kuitenkaan tunnistettu. Sekä sairaalaoloihin että arkipraktiikkaan soveltuvia diagnosointimenetelmiä on tutkittu ja useampikin menetelmä on havaittu toimivaksi kliinisen diagnostiikan rinnalla diagnoosin varmistamiseksi ja oireiden vakavuuden arvioimiseksi. Yhdenkään menetelmän toimivuudesta subkliinisten tapausten diagnostiikassa ei kuitenkaan ole saatu näyttöä. Tutkituista menetelmistä ja niiden potentiaalista huolimatta CPL-diagnoosi tehdään silti pääosin kliinisen tutkimuksen perusteella. CPL on hevoselle merkittävä hyvinvointiongelma ja sairaudelle alttiiden rotujen piirissä se aiheuttaa myös huomattavia taloudellisia menetyksiä. Parantavaa hoitoa ei ole, minkä vuoksi hoidossa keskitytään altistavien tekijöiden, kuten infektioiden, hoitoon ja ehkäisyyn, turvotuksen minimoimiseen ja kivunhallintaan. Lupaavin hoitokeino on turvotusta vähentävä painehoito, jolla saavutetaan usein erinomaisia tuloksia ja hoidon aloitusajankohdasta riippuen voidaan elämänlaadun parantamisen lisäksi myös pidentää hevosen käyttöikää. Sairauden hallinta vaatii kuitenkin runsaasti vaivannäköä ja taloudellista panostusta ja usein hoidosta huolimatta päädytään lopulta eutanasiaan.