Browsing by Author "Piesanen, Sofia"

Hevoskilpailuissa Suomessa on voimassa sääntöjä hevosten lääkintään ja lääkekirjanpitoon liittyen. Ravikilpailuissa noudatetaan Suomen Hippos ry:n sääntöjä, ja ratsukilpailuissa Suomen Ratsastajainliitto ry:n sääntöjä, joiden pohjana on Kansainvälisen ratsastajainliiton (FEI) säännöt. Suomen Hippos ry on koonnut listan ohjeellisista dopingvaroajoista monille lääkeaineille. FEI:lla vastaavaa kattavaa listaa ei ole, vaan FEI jakaa lääkeaineita valvottaviin ja kiellettyihin lääkeaineisiin. Lisäksi FEI:lla on suppea lista lääkeaineista, joille on arvioitu ajanjakso, jolloin lääkeaine on havaittavissa lääkeainetestinäytteissä lääkkeenannon jälkeen. Suomen Hippos ry, Suomen Ratsastajainliitto ry ja FEI teettävät suomalaisissa hevoskilpailuissa lääkeainetestejä säännöllisesti. Positiivisia lääkeainetestinäytteitä Suomessa vuosina 2016–2021 on tuottanut 23 lääkeainetta, jotka ovat fluniksiini, beetametasoni, metyyliprednisoloni, omepratsoli, ranitidiini, klenbuteroli, kofeiini, setiritsiini, testosteroni, dimetyylisulfoksidi (DMSO), glausiini, altrenogesti, sukralfaatti, fenyylibutatsoni, diklofenaakki, prokaiini, trimetopriimi, kannabidioli, guaifenesiini, ketoprofeiini, timololi, dembreksiini ja mefenaamihappo. Tässä kirjallisuuskatsaustutkielmassa esitellään tarkemmin listan ensimmäisen kahdentoista lääkeaineen farmakokinetiikkaa ja vaikutuksia hevosen elimistössä. Lääkeaineiden farmakokinetiikan ymmärtäminen on avainasemassa, jotta lääkeaineille voidaan määritellä dopingvaroaikoja tai kieltää joidenkin lääkeaineiden käyttö kokonaan kilpailevilla hevosilla. Lääkeaineiden vaikutuksien tunteminen elimistössä on välttämätöntä, jotta voidaan pohtia niiden dopingkäytön tuomia hyötyjä kilpailevalle hevoselle. Suomessa suuri osa positiivisista lääkeainetestinäytteistä johtuu sairaan hevosen hoitoon tarkoitetuista lääkityksistä, eikä suoranaisista kilpailusuorituksen parantamispyrkimyksistä. Koska sairaalla hevosella ei saa kilpailla, ovat myös nämä lääkeaineet otettava huomioon hevoskilpailuiden lääkeainevalvonnassa. Tutkielman tavoitteena on pohtia lisäksi lääkeainevalvonnan haasteita. Lääkeaineita päätyy virtsan ja ulosteen mukana lääkityn hevosen elinympäristöön, josta niitä voi päätyä myös hevosiin, joita ei ole lainkaan lääkitty. Myös lääkitty hevonen voi saada ympäristöstään lääkettä uudelleen elimistöönsä, jolloin veri- ja virtsanäytteissä voidaan havaita lääkeainetta pidempään kuin olettaisi. Toinen ongelma on lääkeaineiden ”off label -käyttö”, jossa lääkeainetta käytetään hevoselle esimerkiksi eri antoreittiä tai annosta käyttämällä kuin lääkkeen valmisteyhteenvedossa on ohjeistettu. Tällöin lääkeaineella tehdyt tutkimukset ja niiden perusteella annetut dopingvaroajat ja arvioidut poistumisajat hevosen elimistöstä eivät välttämättä enää päde. Hevosissa on myös suurta yksilökohtaista vaihtelua lääkeaineiden metaboliassa ja siinä, kuinka pitkään lääkeainetta on havaittavissa veressä ja virtsassa lääkkeenannon jälkeen. Yksi ongelma lääkeainevalvonnassa voi olla toistuvasti annetut lääkeannokset, jonka seurauksena lääke voi kertyä elimistöön ja näkyä testinäytteissä pidempään kuin on oletettu. Lääkeainevalvonnan haasteisiin on tarpeen perehtyä, jotta positiivisten testinäytteiden taustalla olevia eri syitä osataan pohtia ja ottaa huomioon esimerkiksi rangaistuksia määritettäessä.