Browsing by Author "Rissanen, Heli"

Elintarviketurvallisuuskulttuuri on noussut hallintajärjestelmien ja valvontamenetelmien rinnalle yhdeksi tärkeimmäksi tekijäksi, jonka avulla voidaan vaikuttaa yritysten elintarviketurvallisuuteen. Useiden elintarvikeperäisten taudinpurkauksien syyksi on paljastunut ongelmat niin työntekijöiden käyttäytymisessä, johtamisessa, työympäristössä kuin työntekijöiden koulutuksessa ja asenteissa. Nämä kaikki tekijät liittyvät elintarviketurvallisuuskulttuuriin. Elintarviketurvallisuuskulttuurille ei ole olemassa selkeää määritelmää. Sen voidaan kuitenkin ajatella olevan koko yrityksen kattava rakenne, joka yhdistää kaikki yrityksessä työskentelevät henkilöt yhteisen tavoitteen ympärille eli elintarviketurvallisuuden parantamiseen. Kaikki henkilöt jakavat tällöin samat arvot, asenteet ja uskomukset siitä mitä elintarviketurvallisuudella tarkoitetaan ja kuinka yrityksessä toimitaan sen parantamiseksi. Elintarviketurvallisuuskulttuuriin kuuluu useita osa-alueita. Näitä ovat työntekijöiden ja johtajien käsitys ja tieto elintarviketurvallisuuden vaaroista, yrityksessä työskentelevien henkilöiden motivaatio toimia elintarviketurvallisuutta edistävästi, johtaminen, kommunikaatio, henkilöstön koulutus, työympäristö sekä resurssit. Elintarviketurvallisuuskulttuuriin voivat vaikuttaa lisäksi maiden kansallinen kulttuuri, lainsäädäntö sekä yritysten erilaiset ominaisuudet, kuten koko ja sekä toiminnan riskitaso. Elintarviketurvallisuuskulttuuri otettiin osaksi eurooppalaista lainsäädäntöä maaliskuussa 2021. Lainsäädäntö vaatii yrityksiä luomaan ja ylläpitämään asianmukaista elintarviketurvallisuuskulttuuria. Elintarviketurvallisuuskulttuuria on tutkittu ympäri maailmaa useiden menetelmien avulla. Yleisimmin käytetty menetelmä on kyselylomakkeet. Tutkimuksissa on lisäksi käytetty havainnointia, haastatteluita, ryhmähaastatteluita, kuva-avusteisia haastatteluita sekä tarinankerrontaa. Tutkittaviin osa-alueisiin ovat kuuluneet muun muassa johtaminen, kommunikaatio, sitoutuminen, työpaine, käyttäytyminen, työympäristö ja koulutus. Tutkielmassa ei ole mukana esimerkkejä suomalaisista elintarvikealan yritysten elintarviketurvallisuuskulttuureista, sillä kirjoittaja ei löytänyt käytetyistä hakukannoista käytetyillä hakusanoilla suomalaisia elintarvikeyrityksiä koskevia elintarviketurvallisuuskulttuurin tutkimuksia. Elintarviketurvallisuuskulttuurin arviointiin ja tutkimukseen sisältyy useita rajoitteita. Monissa tutkimuksissa käytetään vain yhtä menetelmään, vaikka useamman menetelmän avulla yritysten elintarviketurvallisuuskulttuurista saataisiin luotettavampi ja kattavampi käsitys. Myös erilaiset sosiaaliset tekijät, tutkimuksiin osallistuvien henkilöiden kielitaito ja yrityksessä työskentelevät osa-aikaiset työntekijät vaikuttavat tutkimusten tulosten luotettavuuteen. Toisaalta myös tutkimuksista saatujen tulosten yleistämiseen liittyy useita rajoitteita. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset otannan rajoitukset, tutkimukseen osallistuvien yritysten halukkuus osallistua tutkimukseen sekä kuinka laajasti yritysten elintarviketurvallisuuskulttuuria on tutkittu organisaation tasolta eli onko tutkimuksiin sisällytetty henkilöitä aina johtoportaasta elintarvikkeiden käsittelijöihin. Tämän lisensiaatintutkielman tavoitteena on esitellä elintarviketurvallisuuskulttuuria saatavilla olevan kirjallisuuden pohjalta. Tavoitteena on luoda katsaus elintarviketurvallisuuskulttuurin määritelmään, alkuperään sekä arviointimenetelmiin ja elintarviketurvallisuuskulttuuriin vaikuttaviin tekijöihin.