Browsing by Author "Ruotanen, Päivi"

Tämän lisensiaatintutkielman aihe on hyvin ajankohtainen sekä globaalisti että Suomessa. Kesällä 2023 korkeapatogeeninen lintuinfluenssa (HPAI) A(H5N1) tavattiin Suomessa ensimmäisen kerran turkiseläimissä. Taudin rajoittamiseksi lopetettujen eläinten korvaussummista tuli valtiolle 50 miljoonan euron lasku. Suomessa ihmistartunnoilta vältyttiin –toistaiseksi. HPAI A(H5N1) on tähän asti tarttunut ihmiseen heikosti, mutta kuolleisuus on ollut korkea, yli 50 %. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on selvittää mahdollisia isännän geneettisiä tekijöitä, joilla voisi olla vaikutusta HPAI A(H5N1)-viruksen laajentuneeseen isäntälajikirjoon. Korkeapatogeeninen lintuinfluenssavirus A(H5N1) kuuluu influenssa-A-viruksiin, joille on tunnusomaista kyky nopeaan geneettiseen muuntumiseen sekä isäntälajiloikkiin, mitkä puolestaan tekevät niistä potentiaalisia pandemianaiheuttajia naiivissa populaatiossa. Isännän genotyyppi vaikuttaa ympäristötekijöiden ja viruksen ominaisuuksien ohessa sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen. Erityisen keskeiseksi immuunivasteen toiminnalle influenssa-A-virusinfektiossa tiedetään MX1-geeni (myxovirus resistance 1), mutta tässä kirjallisuuskatsauksessa esitellään myös muita geneettisiä tekijöitä. Influenssa-A-viruksille altistavia variantteja on tunnistettu ihmisen MX1 sekä muissa lokuksissa. Nyt kun HPAI A(H5N1) on tehnyt lajiloikan canidae-heimoon turkiskettujen tartuntojen myötä, herää kysymys koiran alttiudesta. Yhteisen terveyden näkökulmasta viruksen loikka koiraan olisi eri mittaluokan ongelma, sillä ihmisen kontaktit koiriin ovat globaalisti runsaat ja tiiviit ja voimallisten taudinrajoitustoimien sosiaalinen hyväksyttävyys olisi kiistanalaista. Lisäksi HPAI A(H5N1) vaikuttaa jo nyt negatiivisesti luonnon monimuotoisuuteen vahingoittamalla merkittävästi useita luonnonvaraisia eläinkantoja. Perusymmärrys viruksen ja isännän perimän vuorovaikutuksesta auttaa ymmärtämään taudin patogeneesiä ja sitä kautta toimii pohjana mm. rokote- ja lääkekehitystyölle. Tässä työssä esiin nostetut geneettiset tekijät ovat alku, mutta virus-isäntä-vuorovaikutuksen tutkimuksen tulee jatkua, jotta mahdollisen pandemian realisoitumiseen oltaisiin valmiita.