Browsing by Author "Salmela, Anne"

Leptospiroosi on Leptospira-suvun spirokeettabakteerien aiheuttama zoonoottinen tartuntatauti, jota esiintyy lähes kaikissa tutkituissa eläinlajeissa. Se tarttuu pääasiassa virtsan välityksellä joko suoraan eläimestä toiseen tai epäsuorasti ympäristön kautta. Oleellinen osa leptospiroosin epidemiologiaa ovat sen säilymöt, eli oireettomat kantajat, jotka erittävät bakteeria pitkään ja runsaasti ympäristöönsä. Maaperässä ja vesistöissä Leptospira voi säilyä tartuntakykyisenä kuukausia tai jopa vuosia. Leptospiroosi on erityisen merkittävä trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla, mutta sitä esiintyy lähes kaikkialla maailmassa. Esiintyvyys on yleensä suurempaa lämpiminä kuukausina ja lisääntyy luonnonkatastrofien, kuten tulvien ja rankkasateiden jälkeen. Leptospiroosin oireet vaihtelevat hyvin lievistä ja epäspesifeistä oireista vakaviin, jopa kuolemaan johtaviin tautimuotoihin. Koiran leptospiroosi oireilee tyypillisimmin akuuttina munuaisten vajaatoimintana, mutta myös maksa-, ruoansulatuskanava- ja keuhko-oireet ovat mahdollisia. Kissalla tartunnat ovat lähes aina oireettomia, mutta leptospiroosin on viime aikoina alettu epäillä olevan alidiagosoitu taustasyy kroonisten munuaissairauksien taustalla. Sekä kissa että koira voivat toimia Leptospiran kroonisina kantajina, lisäten muiden eläinten ja niitä käsittelevien ihmisten tautiriskiä. Taudin tarttuvuuden ja zoonoottisen potentiaalin vuoksi oikean diagnoosin saavuttaminen nopeasti on erityisen tärkeää. Leptospiroosin diagnostiikka perustuu yleensä vasta-aineiden osoittamiseen MAT-menetelmällä 1–2 viikon välein otetuista pariseeruminäytteistä mutta myös virtsasta tai verestä oikea-aikaisesti tehtyä PCR-tutkimusta voidaan käyttää. Bakteeriviljely on hidasta ja vaikeaa, tulosten saaminen voi viedä jopa kuukausia, joten sitä käytetään pääasiassa epidemiologisissa tutkimuksissa. Kroonisten kantajien tunnistaminen on haastavaa lievien tai olemattomien oireiden, matalien vasta-ainepitoisuuksien ja bakteerierityksen ajoittaisuudesta johtuen. Leptospiroosia hoidetaan mikrobilääkkeillä, yleensä doksisyksliinillä, ja tukihoidolla. Ajoissa aloitetulla hoidolla taudin ennuste on yleensä hyvä. Taudin ehkäisy perustuu endeemisillä alueilla pääasiassa koirien säännöllisiin rokotuksiin. Tautiriskiä voi pienentää välttämällä kontaktia ympäristösäilymöihin, kuten jyrsijöihin ja luonnonvesiin. Euroopassa leptospiroosin prevalenssia pidetään muuhun maailmaan verrattuna kohtalaisen matalana. Esiintyvyyttä rajoittaa todennäköisesti lauhkea ilmasto sekä rankkasateiden ja tulvien vähäisyys. Viime vuosikymmenten aikana koirien leptospiroositapausten on kuitenkin havaittu lisääntyneen ympäri maailmaa ja myös Euroopassa on raportoitu alueellista tautimäärien kasvua. Ilmastonmuutoksen uskotaan lisäävän leptospiroosin esiintyvyyttä entisestään. Edellä mainituista syistä johtuen leptospiroosia voidaan pitää uhkaavana tartuntatautina niin eläimille kuin ihmisillekin. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoite on koota yhteen ajantasainen tutkimustieto koiran ja kissan leptospiroosin epidemiologiasta, kliinisestä taudista ja sen esiintyvyydestä Euroopasta.