Browsing by Author "Tamminen, Milja"

Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitä tämän hetken tutkimustiedon perusteella tiedetään immuunivälitteisestä polyartriitista koirilla. Immuunivälitteinen polyartriitti (IMPA) on monimuotoinen sairaus. Se luokitellaan aiheuttajan ja taudinkuvan perusteella eri tyyppisiin sairauksiin. Nivelmuutosten perusteella IMPA jaetaan erosiivisiin ja nonerosiivisiin polyartriitteihin. Luokittelu on tärkeää hoidon ja ennusteen määrittämisen kannalta. Etiopatogeneesi on koirilla vielä epäselvä useimmissa immuunivälitteisissä polyartriiteissa, mutta immuunivälitteisyydestä on tutkimustuloksia. Eniten tiedetään erosiivisesta polyartriitista, koska se on samankaltainen kuin ihmisen reumatoidi artriitti. Koirilla on löydetty polyartriiteille ja systeemiselle lupus erytematosukselle altistava geeni DLA-DRB1. IMPA:a tulee osata epäillä koirilla, joilla on vaihtelevaa ontumaa, nivelten turvotusta tai kipua erityisesti distaalisimmissa nivelissä tai selittämätöntä kuumetta. Muiden elinsysteemien sairaudet tulee poissulkea yleistutkimuksen, ontumatutkimuksen, verinäytetutkimusten ja muiden tarvittavien tutkimusten avulla. Diagnoosi varmistetaan nivelnestenäytteellä, jossa havaitaan lisääntynyt valkosolumäärä ja neutrofiilipainotteinen solupopulaatio. Erosiivista polyartriittia epäiltäessä ja esimerkiksi nivelrikkoa poissulkiessa voidaan ottaa röntgenkuvia. IMPA:n hoito perustuu taustasairauden tai syyn hoitoon ja tarvittaessa immunosuppressiiviseen hoitoon. Immunosuppressiossa käytetään yleisimmin kortikosteroideja kuten prednisonia. Tämä usein riittää, mutta joissakin tapauksissa tarvitaan lisäksi muuta lääkitystä remissioon pääsemiseen tai relapsien estämiseen. Tukihoitoon voidaan soveltaa nivelrikon ohjeita kuten hallittua tasaista liikuntaa ja painonhallintaa. Kirurgiaa voidaan harkita, mikäli se parantaa raajan käyttöä. Ennuste riippuu IMPA:n tyypistä ja mahdollisista taustasairauksista. Idiopaattisessa nonerosiivisessa IMPA:ssa ennuste on erityisen vaihteleva. Erosiivisista IMPA:a saadaan harvoin parannettua täysin, koska sairaus on etenevä. Lisätutkimuksia tarvitaan sairauden etiopatogeneesin, sopivimman diagnostiikan ja optimaalisimman hoidon selvittämiseksi.