Browsing by Author "Ticklén, Terhi"

Koiran kaularanka koostuu seitsemästä nikamasta. Jokaisen nikaman perusrakenne on samanlainen, mutta varsinkin kaksi ensimmäistä kaulanikamaa ovat pitkälle erilaistuneita ja eroavat toiminnallisesti sekä anatomisesti muista. Kannattajanikama sijaitsee heti kallon takana ja mahdollistaa pään nyökkäyksen. Siinä on siipimäiset ulokkeet, mutta tyypillisestä nikamasta poiketen siitä puuttuvat okahaarake ja nikamarunko. Toinen kaulanikama, kiertonikama, mahdollistaa pään kiertämisen. Sen erikoisuuksia ovat suuri ja pitkänomainen okahaarake sekä päätä kohti suuntautuva hammasmainen uloke. Koiranpentujen selkärangan luutuminen alkaa emon kuudennella tiineysviikolla ja tapahtuu pääosin rustosyntyisesti. Vastasyntyneellä koiranpennulla voidaan havaita yksittäisiä nikaman osia, mutta kannattaja- ja kiertonikaman muotoutuminen tapahtuu suurimmilta osin vasta 12 viikon ikään mennessä. Koirilla esiintyy useita synnynnäisiä kaularangan epämuodostumia, ja näistä useat voivat aiheuttaa vakavia neurologisia oireita painaessaan selkäydintä. Tunnetuin on Chiari-tyyppinen epämuodostuma, jossa kallon kaudaalikoppa kehittyy liian pieneksi kattamaan täysin pikkuaivot ja aivorungon. Cavalier kingcharlesinspanieleilla sen on todettu olevan perinnöllinen. Kaularangan kraniaaliosan epämuodostumia on monenlaisia, mutta yleisimpiä ovat nikamien yhteenluutumat, kannattaja-kiertonikamanivelen epävakaus ja kiertonivelen hampaan vajaakehitys. Kaudaalisen kaularangan tunnetuin epämuodostuma on Wobblerin syndroomaa aiheuttava nikaman asennon muutos. Tämä lisensiaatintutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksen lisäksi alkuperäistutkimuksesta. Englantilaisilta bullterriereiltä on löydetty kaularangan kiertonikamasta uudenlainen epämuodostuma, jossa okahaarake koostuu erillisestä lineaarisesta osasta ja joka on osalla yksilöistä jopa irrallinen. Myös suomalaiset eläinlääkärit olivat kliinisessä potilastyössä havainneet sattumalöydöksinä samanlaisia muutoksia. Tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää tämän muutoksen yleisyyttä Suomessa asuvilla bullterriereillä. Hypoteesi oli, että kiertonikaman okahaarakkeen muutos on synnynnäinen epämuodostuma, joka on yleinen suomalaisilla bullterriereillä. Aineisto kerättiin kahdesta valmiina olevasta tietokannasta sekä suoraan koiranomistajilta kyselylomakkeella. Koira, jonka kaularangasta oli olemassa sivuttaissuuntainen röntgen-, magneetti- tai tietokonetomografiakuva, pystyi osallistumaan tutkimukseen. Myös kääpiöbullterrierit otettiin mukaan tutkimukseen rotujen läheisen historian vuoksi. Tutkimuksessa oli mukana 42 bullterrieriä, joista 17:llä (40,5 %) todettiin kiertonikaman okahaarakkeen muutos. Tämä tutkimus osoittaa muutoksen olevan melko yleinen Suomessa asuvilla bullterriereillä. Muutoksen ei voitu osoittaa olevan periytyvä näin suppean aineiston perusteella. Sen voidaan kuitenkin olettaa periytyvän, koska sen yleisyys rotupopulaatiossa on ilmeistä. Muutoksen taustasyytä ei saatu selville tässä tutkimuksessa. Lisäksi kahdella kääpiöbullterrierillä todettiin samanlainen muutos kiertonikamassa. Kiertonikaman okahaarakkeen muutos ei todennäköisesti aiheuta osalle koirista minkäänlaisia kliinisiä oireita, mutta kaularangan kipuoireista kärsivän bullterrierin kaularanka voi olla jatkossa tarpeen röntgenkuvata muutoksen varalta. Kiertonikaman muutos tulee myös erottaa traumaattisesta luunmurtumasta.