Browsing by Author "Vanha-Perttula, Anna"

KNS-lajit ovat yleisin utaretulehduksen aiheuttaja lypsylehmillä, mutta niiden tunnistus lajitasolle ei vielä kuulu utaretulehduksen rutiinidiagnostiikkaan. Suomessa KNS-lajit aiheuttavat hieman alle puolet utaretulehduksista. Tämä tutkimus tehtiin, koska utaretulehdus on yksi lypsylehmän yleisimmistä tuotantosairauksista ja sillä on suuri taloudellinen merkitys tuotannon kannattavuuteen. Parikymmentä eri KNS-lajia on eristetty utaretulehduksen aiheuttajina. Yleisimpiä KNS-lajeja ovat S. chromogenes, S. simulans, S. epidermidis, S. xylosus ja S. haemolyticus. KNS-lajit voivat olla joko utaretulehduksia. KNS-lajien välillä on eroja antibioottiresistenssissä ja siinä kuinka voimakkaan tulehdusreaktion ne aiheuttavat. Utaretulehduksen indikaattoreita ovat maidon solupitoisuus ja N-asetyyli-β-D-glukosiminidaasi (NAGaasi) -entsyymin aktiivisuus. Maidon soluluku kertoo somaattisten solujen pitoisuuden millilitrassa maitoa. Maidon solupitoisuus nousee soluvälitteisen immuniteetin aktivoitumisen seurauksena. Maidon soluluvun nousu johtuu lähinnä neutrofiilien lisääntymisestä maidossa. NAGaasi on lysosomaalinen entsyymi, joka vapautuu maitoon utarekudoksen epiteelisoluista ja neutrofiileistä. NAGaasi vapautuu soluista tulehduksen aiheuttaman kudostuhon ja neutrofiilien hajoamisen seurauksena. Tämän alkuperäistutkimuksen sisältävän lisensiaatin tutkielman tavoitteena oli selvittää vaikuttavatko toisen KNS-lajit enemmän maidon solupitoisuuteen kuin toiset. Nollahypoteesi on, että KNS-lajien välillä ei ole eroja siinä, kuinka paljon ne vaikuttavat maidon solupitoisuuteen. Tutkimuksen aineisto oli kerätty vuonna 1995 utaretulehduksen yleisyyttä kartoittavan tutkimuksen (Myllys ym. 1995) yhteydessä. Näytteiden solupitoisuudet oli tutkittu virtaussytometrillä ja osasta maitonäytteistä oli määritetty NAGaasi-entsyymin aktiivisuus (Myllys ym. 1995). Bakteeri-isolaattien analysointi tehtiin veriagarviljelmästä MALDI-TOF MS-laiteella (Bruker Maldi Biotyper, Microflex LT, Bruker Daltonic Gmbh, Bermen, Saksa). Lajit, joita esiintyi alle kymmenessä näytteessä, laitettiin yhteen ryhmään ”muut”. S. hyicus ja S. agnetis ajateltiin tutkimuksessa samaksi lajiksi, sillä MALDI-TOF MS -menetelmä ei kykene erottamaan niitä toisistaan. Tilastollinen analyysi tehtiin SPSS-ohjelmistolla (IBM SPSS versio 25, Chicago, Yhdysvallat). Stafylokokkilajin vaikutusta maidon solupitoisuuteen ja NAGaasi-entsyymin aktiivisuuteen tutkittiin Kruskal-Wallis-testillä. Tilastollisesti merkitsevänä raja-arvona pidettiin p < 0,05. Yleisimmät stafylokokkilajit olivat S. epidermidis, S. simulans ja S. chromogenes. Maitonäytteen solupitoisuudessa löydettiin tilastollisesti merkitsevä ero (p < 0,05) viidentoista stafylokokkilajin tai -lajiryhmän välillä. Lajien sisäinen soluluvun vaihtelu oli suuri. S. simulans, S. agnetis ja S. hyicus nousivat esiin voimakkaimman utaretulehdusvasteen aiheuttajina. S. cohnii, S. chromogenes ja S. haemolyticus aiheuttivat edellä mainittuja lievemmän tulehdusvasteen ja S. epidermidis, S. warneri, S. xylosus sekä bakteeriryhmä ”muut” lievimmän tulehdusreaktion. NAGaasi-entsyymin aktiivisuudessa löytyi tilastollisesti merkitsevä ero S. simulans- ja S. chromogenes -bakteerien välillä. Tutkimustulokset olivat linjassa aiempien tutkimuksien kanssa siinä, mitkä KNS lajit ovat merkityksellisempiä ja mitkä vähemmän merkityksellisiä utaretulehduksen aiheuttajia.