Browsing by Author "Vesanto, Saara"

Tutkielman tavoitteena on kirjallisuuskatsauksen avulla tehdä yhteenveto tällä hetkellä käytössä olevista koiran kroonisen ortopedisen kivun arviointiin käytetyistä menetelmistä ja niiden eroista. Kipu on epämiellyttävä sensorinen ja emotionaalinen kokemus, johon liittyy kudosvaurio tai sen uhka. Kipu on aina subjektiivista ja sen takia kivun mittaaminen ja arviointi eläimillä on vaikeaa. Yleisin syy krooniseen kipuun koiralla on nivelrikko, josta kärsii 20% koirapopulaatiosta. Nivelrikon aiheuttama kipu on pääasiassa kroonista tulehduskipua, mutta siihen voi liittyä myös kroonisen hermosärkykivun komponentti. Kroonista kipua ei voi suoraan mitata, mutta siihen liittyviä käytösmuutoksia voi havaita. Tutkimuksissa koiran kroonista kipua on mitattu useilla erilaisilla menetelmillä, eikä parhaista kivun arvioinnin menetelmistä ole olemassa yhteisymmärrystä. Ihmisten nivelrikkotutkimuksessa on pyritty standardoimaan ja validoimaan subjektiivisia mittausjärjestelmiä luotettavan tiedon keräämiseksi. Koiran nivelrikkotutkimuksessa on yleistä käyttää kivun arviointiin subjektiivista arviointimenetelmää, jota ei ole standardoitu ja validoitu. Tämän takia eri tutkimusten tuloksia on vaikea verrata toisiinsa. Käytössä on omistajan ja eläinlääkärin subjektiivinen arvio koiran kivusta. Omistajien käyttöön on validoitu useita erilaisia kipukyselyitä kroonisen kivun mittaamiseen. Eläinlääkärin käyttöön ei ole olemassa validoitua subjektiivista kivunarviointimenetelmää. Eläinlääkäri voi käyttää kivun arvioimiseen myös objektiivisia mittausmenetelmiä, kuten röntgenlöydöksien arviointia. Nivelissä havaitut röntgenmuutokset eivät kuitenkaan mittaa varsinaisesti kipua eivätkä ne ole tutkimuksissa korreloineet muiden kivun arviointimenetelmien kanssa. Kliinisessä työssä on myös yleistä, että röntgenlöydökset eivät korreloi kliinisten oireiden vakavuuden kanssa. Kivun arviointiin on käytetty myös aktiivisuuden mittausta kiihtyvyysanturin avulla. Vielä ei ole selvää miten suuri aktiivisuuden muutos tarkoittaa kliinisesti merkittävää muutosta kivussa. Objektiivinen askellajianalyysi on nykypäivänä laajasti käytössä koiran ortopedisen kivun tutkimuksessa, koska nivelrikon seurauksena koiran painonvaraus muuttuu. Objektiivisessa askellajianalyysissä saadaan askelvoimalevyn ja -maton avulla objektiivisesti mitattua kvantitatiivista tietoa koiran painonvarauksesta. Tulosten tulkinta voi kuitenkin olla vaikeaa, jos koiralla on nivelrikkoa useammassa nivelessä tai raajassa. Hermosärkykipu koiralla on vielä huonosti tunnettu ja ymmärretty ilmiö. Kvantitatiivista sensorista mittausta on käytetty tuntoaistin herkkyyden tutkimiseen, koska hermosärkykipuun voi liittyä hermoston herkistymistä. Myös omistajan arviota koiran käytöksestä on käytetty hermosärkykivun arvioimiseen joissain tutkimuksissa, mutta yhtäkään validoitua tai standardoitua kyselyä ei ole vielä olemassa. Eläinlääketieteessä olisi tärkeää saada käyttöön validoituja menetelmiä kivun mittaamiseen ja saavuttaa yhteisymmärrys eri menetelmien käytöstä erilaisissa tilanteissa. Validoimattomien menetelmien käyttö lisää riskiä virheellisen ja epäolennaisen tiedon keräämiseen ja levittämiseen.