Browsing by Author "Virtanen, Maria"

Listeria monocytogenes on yksi yleisimmistä Suomessa esiintyvistä ruokamyrkytyspatogeeneistä. Pastöroimattomat maitotuotteet ovat merkittävä riskielintarvikeryhmä. Raakamaitoon L. monocytogenes voi päätyä esimerkiksi utareen pinnalta huonon lypsyhygienian seurauksena, mutta tartuntareittinä voi myös toimia lypsylaitteistoon tai maitotankkiin muodostuneet biofilmit. Biofilmin avulla bakteerit kiinnittyvät tiukasti alustaansa ja samalla ne suojautuvat mekaanisilta ja kemiallisilta puhdistustoimenpiteiltä. Biofilmit ovat usein erittäin vaikeita saneerata elintarviketuotantolinjoista. Tavoitteenamme oli kartoittaa maidon alkutuotannosta eristettyjen L. monocytogenes –kantojen kiinnittymistä ja biofilminmuodostusta kuoppalevyillä. Valitsimme yhteensä 79 L. monocytogenes -isolaattia (53 eri genotyyppiä), jotka olivat peräisin neljän lypsykarjatilan maidosta, lypsylaitteiston suodattimista ja navettaympäristöstä. Lisäksi tutkittiin referenssikannat ATCC 19115 ja EGD-e. Isolaateille tehtiin kiinnittymiskoe, jossa niitä kasvatettiin kuoppalevyllä vähäravinteisessa elatusaineessa 30 °C:ssa 24 ja 48 tunnin ajan. Tämän jälkeen kuoppalevy pestiin puhtaaksi irtonaisista bakteerisoluista tislatulla vedellä ja pohjaan kiinnittyneet bakteerisolut värjättiin 0,1 % kristallivioletilla. Väri liuotettiin 95 % etanoliin ja kuoppalevyjen absorbanssi mitattiin spektrofotometrin avulla. Kullekin isolaatiolle tehtiin kolme kiinnittymiskoetta ja jokaisessa kokeessa oli mukana kolme teknistä toistoa. Negatiivisena kontrollina käytettiin elatusainetta, johon ei lisätty bakteeria. L. monocytogenes -isolaattien absorbanssimittausten keskiarvo oli 24 tunnin kasvatuksen jälkeen 0,1915 (0,1468 – 0,2477) ja 48 tunnin kasvatuksen jälkeen 0,2266 (0,1694 – 0,3661). Referenssikannan ATCC 19115 mittaustulokset eivät merkitsevästi eronneet muiden isolaattien tuloksista, mutta EGD-e:n absorbanssi oli 48 tunnin mittauksessa keskimäärin suurempi kuin muiden isolaattien. Sivelynäytteistä eristettyjen isolaattien mittaustulokset olivat 48 tunnin jälkeen merkitsevästi suurempia (p<0,01) kuin maitonäytteistä eristettyjen isolaattien. Sivelynäytteistä eristettyjen isolaattien kasvuympäristöt ovat siis sellaisia, joissa runsaasta biofilminmuodostuksesta on hyötyä bakteereille. Maitonäytteiden isolaatit eivät ole kasvuympäristössään hyötyneet tästä ominaisuudesta, ja siksi niiden biofilminmuodostus on heikompaa. Tulosten valossa on perusteltua, että L. monocytogenes -kantojen kasvuympäristön ja biofilminmuodostuskyvyn mahdollista yhteyttä selvittäisiin tarkemmin.