Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by discipline "Anatomy"

Sort by: Order: Results:

  • Distribution of Nonhematopoietic Bull-Dereved Cells in Freemartin Tissues 
    Ilmonen, Lotta (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2003)
    Stamceller definieras ofta enligt det organ de befinner sig i. Det antas att stamceller från ett visst organ kan ge upphov till alla celler av detta organ och bara till dessa celler. Därför har färska forskningar väckt uppmärksamhet då de påvisat att stamceller kan välja otypiska specialiceringslinjer. Experiment har utförts på bestrålade djur. Det har varit oklart vilken betydelse donatorns stamceller har på mottagarens tillväxt i fysiologiska tillstånd. I denna studie har vi använt kimeriska tvillingkalvar i vilkas nonhematopoetiska vävnader donatorns stamceller har spårats. Med tvillingar av olika kön resulterar placentala anastomoser i tidig embryonal utveckling, i en kimerisk, steril kokalv som kallas freemartin. Med hjälp av Y-kromosom riktad in situ hybridisering kan vi spåra donatorns, tjurkalvens celler i mottagarens, freemartin-kalvens vävnader i deras naturliga omgivning. Hematopoetiska celler spårades med att identifiera deras CD45 yt-antigen och kunde därmed, i kombination med in situ hybridiseringen ekskluderas. Vi har hittat nonhematopoetiska celler härstammande från donatorn i vävnader vars ursprung är långt från varandra, så som entodermet och nerv stängen. Nonhematopoetiska celler som härstammar från donatorn var fåtaliga och de var sporadiskt utspridda i vävnaderna. Detta föreslår att de har ringa betydelse i det fysiologiska uppehållet och i utvecklingen av nötkreaturens vävnader.
  • Feline corneal sequestra : morphological characterisation of normal and sequestered feline cornea 
    Hänninen, Oona (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2014)
    The morphology of a normal feline cornea and two sequestra were characterised using light microscopy (LM) and Transmission electron microscopy (TEM). A modern technique, serial block face scanning electron microscopy (SB-EM), was used to reconstruct a three-dimensional model of a feline corneal squamous epithelial cell and the apical corneal surface. Feline corneal sequestra are demarcated, pigmented plaques affecting the corneal stroma. The aetiology, pathogenesis and cause of the pigmentation remain elusive despite previous studies. TEM analysis has been applied in the study of sequestra, but further studies on sequestrum ultrastructure are needed to identify the cause of the pigmentation and reveal the role of keratocytes in the pathogenesis of the lesion. Three-dimensional techniques have not been used before in the study of feline corneal sequestra, so this served as a pilot study with the aim to modify a suitable protocol for preparing corneal specimens for SB-EM imaging. LM and TEM analysis of the control specimen concurred with previous findings of normal feline corneal anatomy. Normal stroma displayed organised lamellae, and keratocytes contained abundant rough endoplasmic reticulum associated with secretion of collagen filaments. The mild sequestrum illustrated detached stromal lamellae and apoptotic or necrotic keratocytes. The severe sequestrum depicted the regular appearance of stromal lamellae. Intact, though abnormal, keratocytes contained and were surrounded by numerous electron lucent profiles. The structures may have been pigment granules that washed away during specimen preparation. SB-EM analysis of feline corneal epithelial cell ultrastructure revealed intricate finger like protrusions which adjacent cells use to interlock with each other. The nucleus was discoid with a flat apical and a slightly convex posterior surface. Three different surface structures of apical squamous epithelial cells were identified: microvilli, labyrinthine microplicae, and a combination of these. A suitable protocol for the preparation of corneal specimens for SB-EM was achieved. This study can be continued in attempt to image corneal stroma and keratocytes. With additional control and sequestrum specimens the morphology of keratocytes in the normal feline cornea and corneal sequestra could be compared. Differences may indicate that keratocytes play a role in the pathogenesis of corneal sequestra.
  • Glaukooman kirurginen hoito 
    Mononen, Tuula (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1992)
    Tutkielma käsittelee glaukoomaa eli viherkaihia, joka aiheutuu silmän sisäisen paineen noususta. Kontrolloimaton silmänpaineen nousu johtaa sokeutumiseen. Kirjallisuuskatsauksessa perehdytään glaukooman syntyyn, sen aiheuttamiin muutoksiin silmässä, diagnostisiin menetelmiin sekä hoitoon. Koska glaukooman lääkehoito usein osoittautuu riittämättömäksi keinoksi laskea silmänpainetta pysyvästi, käsitellään kirurgisia menetelmiä tarkemmin. Oma tutkimus perustuu eläimille soveltuvan implantin kehittelyyn ja kahdeksantoista kanin silmien leikkaukseen kyseistä implanttia käyttäen. Tutkimuksessa todettiin silmänpaineiden keskiarvon pysyvän leikkausta edeltänyttä tasoa alhaisempana. Histologisessa tutkimuksessa sidekalvon alainen filtraatio-ontelo oli fibrosyyttikerroksen reunustama. Tulehdus- ja vierasesinereaktiot silmissä olivat vähäiset ja rajoittuivat lähinnä leikkauksen jälkeisiin päiviin. Implantit todettiin toimiviksi silmän sisäisen fluoreskeiiniinjektion avulla. Käytetty menetelmä on sovellutus nykyään ihmisten glaukoomakirurgiassa paljon käytetyistä implanttitekniikoista. Ongelmina ovat olleet leikkauksen jälkeinen hypotonia sekä fibriinikeräymät, jotka ovat tukkineet implantteja. Eläimillä ei leikkauksen jälkeinen hypotonia ole tiettävästi merkityksellistä, ja sen vuoksi implanttimallia yksinkertaistamalla voidaan välttää tukkeutumien syntymistä. Tässä työssä kuvattu leikkausmenetelmä soveltuu hyvin eläinlääketieteelliseen käyttöön, koska se ei vaadi välttämättä kalliita välinehankintoja, ja itse implantin kustannukset ovat huokeat. Implantti on helppo valmistaa. Myöskään leikkaustekniikka ei ole erityisen monimutkainen. Koska implantti vaikuttaa käyttökelpoiselta, olisi jatkossa mielenkiintoista testata sen toimivuutta glaukoomasilmässä.
  • Immunoglobuliinigeenit vertailevasta ja evolutiivisesta näkökulmasta 
    Schroderus, Eero (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2012)
    Immunoglobuliinit (Ig) ovat kaikilla leuallisilla selkärankaisilla hyvin samankaltaisia. Immunoglobuliinigeenien järjestymisessä on kuitenkin suuria eroja Eri lajien immunoglobuliinigeenien tunteminen auttaa ymmärtämään paremmin hankinnaista immuunijärjestelmää ja sen evoluutiota. Useiden eläinlajien perimän sekvensointi viime vuosina on avannut uusia ovia vertailevalle immunologialle. Rustokaloilta ja luukaloilta on muun muassa löytynyt ennen tuntemattomia Ig-isotyyppejä, jotka voivat valaista hankinnaisen immuunijärjestelmän syntyä laajemminkin. Immunoglobuliini koostuu neljästä polypeptidiketjusta, kahdesta identtisestä raskasketjusta (IgH) ja kahdesta identtisestä kevytketjusta (IgL). Immunoglobuliinien monimuotoisuus varmistetaan kokoamalla molempia ketjuja koodaavat geenit lyhyemmistä segmenteistä. Raskasketjun antigeenin tunnistavaa vaihtelevaa osaa koodaava geeni koostuu kolmesta (V, D ja J) ja kevytketjun kahdesta (V ja J) geenisegmentistä. Raskasketjun vakio-osaa koodaava C-geeni määrää imunoglobuliinin isotyypin, josta riippuu sen biologinen aktiivisuus ja siten tehtävä immuunipuolustuksessa. Suurin ero immunoglobuliinigeenien järjestymisessä on rustokalojen ja muiden leuallisten selkärankaisten välillä. Rustokalojen Ig-geenit ovat järjestyneet jopa sadoiksi klustereiksi, joissa on yksi V-, (kahdesta kolmeen D-), yksi J- ja yksi C-geeni. Muilla leuallisilla selkärankaisilla IgL- ja IgH-lokuksissa on suuri joukko V-, (D-), ja J-geenejä ja lajille tyypilliset C-geenit. Edellisestä poiketen luukalojen IgL-geenit ovat järjestyneet hieman rustokalojen klustereiden tapaan, mutta todennäköisesti klusterityyppinen järjestyminen näissä kahdessa luokassa on kehittyneet toisistaan riippumatta. Vaihtelevaa osaa koodaavat immunoglobuliinigeenit jaetaan sekvenssien samankaltaisuuden perusteella ryhmiin ja alaryhmiin. Erityisesti V-geenien evoluutiota on tutkittu alaryhmien kautta. Yli 75 % identtiset geenit lasketaan samaan alaryhmään kuuluviksi. Edelleen esimerkiksi kaikki leuallisten selkärankaisten raskasketjun V-geenit (IGHV) jaetaan viiteen ryhmään. Nisäkkäiden IGHV-geenit jaetaan perinteisesti kolmeen klaaniin, jotka sisältyvät kolmeen nuorimpaan edellä mainituista ryhmistä. Tutkielman kokeellisessa osassa keskityttiin naudan IGHV-geeneihin, joita haettiin julkaistusta naudan genomikokoonpanosta. Kaikkiaan tutkimuksessa löydettiin 36 ennen julkaisematonta IGHV-geeniä. Geenien ilmentymistä analysoitiin vertaamalla löydettyjä IGHV-sekvenssejä suureen lähetti-RNA-sekvenssikokoelmaan. Tulosten perusteella todennäköisesti ainoastaan kahdeksan geeniä löydetyistä 36:sta ilmentyy. Fylogeneettisen analyysin perusteella 36 IGHV-geeniä jakaantuvat kolmeen alaryhmään. IGHV1, joka on ainoa ilmentyvä alaryhmä, ja IGHV2 kuuluvat nisäkkäiden IGHV-geenien II klaaniin. Kolmas alaryhmä, IGHV3, kuuluu I klaaniin. Naudalta ei löydetty nisäkkäiden vanhimpaan, III klaaniin kuuluvia IGHV-geenejä. Tämä tutkimus vahvistaa käsityksen naudan suppeasta ituradan IGHV-geenivalikoimasta ja toisaalta auttaa ymmärtämään immunoglobuliinien monimuotoisuuden tuottamista suppean ituradan IGHV-valikoiman lajeilla.
  • Korkeasaaren pienten märehtijöiden kokkidioosi 
    Hielm, Sebastian (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1994)
    Kuudelta Korkeasaaren eläintarhan pienmärehtijältä kerättiin ulostenäytteitä kokkidiookystojen tutkimiseksi vuoden ajan 1989-90, tarkoituksena määrittää löydetyt Eimeriat lajitasolle. Tutkimuksen toisena tarkoituksena oli selvittää, ovatko tarhan kokkidit isäntäeläin spesifisiä vai pystyvätkö ne infestoimaan suhteellisen läheistä sukua toisilleen olevia naapureitaan. Kartoitusta varten kerättiin 70 ulostenäytettä, joista 43 (61%) oli positiivisia kokkidiookystojen varalta. Alppikauriista (Capra ibex) kerättiin 20 näytettä, joista 16 (80%) olivat positiivisia; markhorista (Capra falconeri) 9, joista 8 (89%); gemssistä(Rupicapra rupicapra) 20, joista 8 (40%); harjalampaalta (Ammotragus lervia) 7, joista 4 (57%); lumivuohelta (Oreamnos americanus) 9, joista 5 (56%); himalajantarilta (Hemitragus jemla hicus) 5 näytettä, joista 0 (0%) positiivisia. Sporuloituneet ookystat jaettiin 16 ryhmään kokonsa, ulkomuotonsa sekä isäntänsä puolesta. Joka lajilla (paitsi larilla) esiintyi vuohen Eimeria alijevia muistuttava pieni pyöreä ookysta. Myöskin E. arloingia ja E. aspheronicaa muistuttavia ookystoja löytyi monelta isäntäeläinlajilta. Ainoastaan lumivuohen E.oreamnin pystyi varmasti määrittelemään lajitasolle asti. Isäntäeläinspesifisyydestä on vaikea sanoa - monet ryhmät muistuttavat suuresti toisiansa vaikka niillä on eri isännät, mutta näinhän on myös laita lampaan ja vuohenkokkidian välillä, joista tiedetään että ne ovat isäntäeläinspesifisiä. Nämä tutkimukseen kuuluvat kuusi märehtijälajia ovat kuitenkin kaikki taksonomialtaan lähempänä toisiaan (ja vuohta) kuin lammasta. Ookystoja valokuvattiin ja kuvista koottiin liite tutkimusraporttiin.
  • Stem cell chimerism in the germ cell lineage? : a polymorphic marker study 
    Alitalo, Annamari (Helsingin yliopistoUniversity of HelsinkiHelsingfors universitet, 2003)
    Primordial germ cells are the embryonic precursor cells of sperm and ova. They are concluded to differentiate outside the gonadal area probably in the extraembryonic mesoderm. Their invasive migration through the stromal tissues of the dorsal mesentery adherent to the extracellular matrix is a well accepted fact in mice. The aim of this study was to set up a technique based on the use of individual-specific markers to test the hypothesis on the migration of primordial germ cells in a large animal model. The hypothesis, supported by feeble proof until now, states that there would be substantial chimerism in the progeny of primordial germ cells in bovine twins originating from transmission of the cells through placental vascular anastomoses during fetal life. Our aim was pursued by microsatellite analysis of the highly polymorphic bovine MHC locus DRB3. Polymerase chain reaction and capillary electrophoresis were optimized using 21 non-chimeric animals, ten cows and eleven bulls. The DRB3 microsatellite of one bull was cloned to isolate single alleles. Whole blood-derived DNA from 11 chimeric animals, the leukocyte chimerims of which had earlier been quantified by in situ hybridisation, and 47 semen-derived DNA samples from twin borne AI bulls were analysed in the last phase of this study. Primordial germ cell chimerism did not seem to occur in a substantial quantity in twin borne bovine bulls. Extension of the analysis described here to other polymorphic repeat loci should clarify the cases were traces of possible chimerism was found by analysing the above locus.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO