Browsing by discipline "Kirurgia (Oftalmologia)"

Collie eye anomalia eli CEA on lähinnä colliesukuisilla koirilla (pitkäkarvainen ja lyhytkarvainen collie, bordercollie, shetlanninlammaskoira, australianpaimenkoira, lancashire heeler) esiintyvä perinnöllinen, synnynnäinen, ei etenevä silmäsairaus. Mesodermaalisen eriytymisen häiriintyessä silmän sikiökautisessa kehityksessä syntyy muutoksia silmän posteriorisen osan sidekudos- ja verisuonikalvoille. Muutoksia havaitaan verkkokalvolla, kovakalvolla, suonikalvolla, tapetumissa, näköhermopään alueella ja verisuonissa. Muutokset ovat molemminpuoleisia, mutta ne voivat olla eriasteisia eri silmissä. Sairauden aiheuttama haitta vaihtelee huomaamattomasta näköhaitasta täydelliseen sokeuteen. Diagnostisia muutoksia CEA:lle ovat chorioretinaalinen dysplasia eli CRD ja posteriorinen polaarinen coloboma. Sekundaarisia muutoksia ovat retinan irtoaminen ja silmän sisäinen verenvuoto. Sairauden diagnostiikassa oleellisin on silmänpohjan oftalmoskooppinen tutkimus mustuaisten laajentamisen jälkeen suoralla tai epäsuoralla metodilla. Lisäksi diagnostiikan avuksi on tullut geenitestaus. Diagnostiikan ongelmia ovat suuri vaihtelu normaalissa silmänpohjassa koiralla ja mahdollisesti kehittyvän pigmentin alle peittyvät muutokset. Tällöin sairas koira voidaan tulkita terveeksi ja tätä kutsutaan go-normal-ilmiöksi. Go-normal ongelma pystytään välttämään, jos silmäpeilaus tehdään ennen pigmentoitumista eli viimeistään ennen 12 viikon ikää pennuilla. Geenitestauksella on tarkoitus pystyä tunnistamaan myös kantajat, mutta geenitestauksen ongelmia ovat edelleen käynnissä oleva kiistely CEA:n periytyvyydestä ja toistaiseksi testauksen epävarmuus. CEA:n periytyvyydestä on useita tutkimuksia, joista osa tukee resessiivistä eli väistyvää periytymismallia ja osa polygeenistä eli usean geenin vaikutuksesta tapahtuvaa periytymismallia. CEA:ta esiintyy eri tutkimusten mukaan pitkäkarvaisilla collieilla keskimäärin 50 % populaatiosta, Suomessa luku on noin 30% luokkaa. Lyhytkarvaisilla collieilla Suomessa esiintyvyys on 10 % luokkaa. Shetlanninlammaskoirilla ulkomailla 50 % luokkaa, Suomessa 20 % luokkaa ja Yhdysvalloissa vain muutaman prosentin. Bordercollieilla ja australianpaimenkoirilla sairautta esiintyy huomattavasti vähemmän, esiintyvyys on vain muutaman prosentin luokkaa rodussa. Lancashireheelereillä on raportoitu noin 14% esiintyvyys, vaikka kyseessä onkin hyvin pieni rotu. Sairauden perinnöllisen luonteen ja mahdollisesti vakavien silmämuutosten vuoksi jalostusvalinnoilla tulee vastustaa sairautta. Jalostuksessa paras mahdollinen tieto oikeita valintoja varten saadaan yhdistämällä silmäpeilaustulokset ja geenitestaustulokset pentueen vanhemmista.